Ilman suomi24 treffipalstaa en olisi näin onnellinen. Aluksi suhtauduin epäillen koko touhuun,mutta päätin kokeilla. Muutama huti,mutta sitten kolahti kunnolla.
Löysin minulle sopivan kumppanin. Se vaan tapahtui,kun en liiaksi etsinyt mitään,olin sillä asenteellä,että ei tuhria paineita mistään pakkolöytämisestä. Kumppanini on juuri minulle sopiva, enkä olisi häneen koskaan muutoin törmännyt(välimatkaa reippaasti)kuin tämän suomi24:n treffien kautta. :-)
Tätä on nyt kestänyt 6kk ja tunne on vallaton ja välillä seesteinen.
Kiitos suomi24:lle,joka osaltaan toimi polkuna Kultani luo :-)
Onnea myös muille treffeihin !
Löysin minulle sopivan kumppanin. Se vaan tapahtui,kun en liiaksi etsinyt mitään,olin sillä asenteellä,että ei tuhria paineita mistään pakkolöytämisestä. Kumppanini on juuri minulle sopiva, enkä olisi häneen koskaan muutoin törmännyt(välimatkaa reippaasti)kuin tämän suomi24:n treffien kautta. :-)
Tätä on nyt kestänyt 6kk ja tunne on vallaton ja välillä seesteinen.
Kiitos suomi24:lle,joka osaltaan toimi polkuna Kultani luo :-)
Onnea myös muille treffeihin !
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minä olin liikkeellä samoilla ajatuksilla ja koin samanlaisen onnen kuin sinäkin. Onnea on kestänyt minulla 5 kk ensitapaamisesta.
Välimatkakin on kohtuullinen, tunnin ajomatkan päässä.
Suosittelen todellakin Suomi24:n treffipalstaa.
Emme mekään ilman nettiä olisi takuulla löytäneet toisiamme... Olihan minulla joskus syntynyt mieleeni kuva "ihannemiehestäni" mutta en kyllä uskonut juuri häntä löytäväni enkä odottanutkaan. Mutta kyllä, se on juuri Hän!
Aivan samalla tavalla kuten sinäkin, olin rauhallisella mielellä ilman paineita, en tosiaankaan ajatellut että on pakko-löytää-mies. Ihan alussa kun olin ekoja kertoja tutustumassa nettideittailuun, jotenkin sekosin ja melkein menetin yöuneni sen takia. Pari kertaa piti pettyä, mutta paljon hyvääkin jäi tuolta ajalta, muutama mukava kirjekaveri (sekä naisia että miehiä) joista moni on löytänyt kumppaninsa, ja kirjoittelemme edelleen ihan tavallisista asioista.
Alkuhuuma nettitreffejä kohtaan oli haihtunut, oli aikaa tehdä muutakin ja olla ihan kaikessa rauhassa. Sieltä hän otti varovaisesti ja vilpittömästi yhteyttä lyhyellä viestillä, jatkoimme yksinkertaisuuden vuoksi jutustelua messengerissä, tapasimme monta monta kertaa eikä kummallakaan ollut kiire, ei oltu sovittu treffejä muiden kanssa, annoimme toisillemme aikaa.
Mistä näitä hörhöjä tänne piisaa?
Aivan kuin uskovaisten herätyskokouksissa.
Hallelujaa ja isolla Hän.
Eikös olekin ihanaa, että aina löytyy joku älyllisiltä lahjoiltaan vajaa henkilö kommentoimaan muiden tälle palstalle kuuluvia onnellisia viestejä :)?
T: Nuori nainen, joka löysi omansa vajaa vuosi sitten Suomi24:lta - ilman sen suurempia paineita. Ja kyynikot huom. olemme edelleen onnellisesti yhdessä.
Eikös ole niin että erektion kulmakerroin korvaa sen mitä äö:stä puuttuu.
Sinulta puuttui ne hallelujat ja avemariat mitä kiihkouskovaiset kokouksissaan huutelee. Uskottavuutesi kärsi nyt aika paljon. Voi voi.
Ei ollut tarkoitus pilkata Jumalaa, sinua tai ketään muutakaan vaikka kirjoitinkin isolla alkukirjaimella Hän! Onko sinulla muuta fiksua kysymistä / kommentoitavaa? Pistänkö sähköpostiosoitteeni tähän niin saat kirjoittaa sinne koko litanian asioista, jotka minussa vituttavat sinua?? Ettei tarviis tähän viestiketjuun sotkea turhautumistasi.
huomattu monessa ketjussa.Tyhmyys ei näytä loppuvan tuolta pieneltä pojalta,joka on eksynyt aikuisten ihmeellistä elämää kommentoimaan.
Tuntuu olevan junissa tungosta tällaisista provoijijoista.
Jos provoilet , vaadimme TASOA eikä typerää lapsellista lässytystä.
sinulle isän kädestä jos kiinni saan.
Hieno nainen on hieno nainen paskallakin. Alatyylisi tässä kirjoituksessa romuttaa kaiken sen ruusunhohteisen hopeoinnin jota hehkutit aiemmassa kirjoituksessasi.
Sääliksi käy sulhoparkaa...
se tuntuu tehoavan.
Sankirjan mukaan:
"provocation s,[,prÎvÉ'keÈÓ(É)n], provokaatio, ärsytys (suututtaminen),"
Ja jos tasoa haluat niin voin kertoa että olen varsin tasokas, varakas, urheilullinen ja erittäin komea.
Helpottiko?
Eikös tuo ole juuri sitä mitä te naiset pää kolmantena jalkana käytte hakemassa?
... Lapinmiehen elellä. Syöpäsin tuossa maevelliä ja hyvää oli. Ei tarvinnu etes itte käyvä kalassa.
Pöyänkulmalle oli kuppi laitettu. Aina uneksin tästä, vaikka elämä on ollut ennenkin hyvää. Nyt uskon, että meille jokaiselle on varattu se oikea, jos ihminen on aito ja rehellinen. Sitä olen ollu ja nyt sain palkaksi oikhen hyvän naisen. Toivottavasti en kuole koskaan, niin se tuntuu hyvä olevan. Näiltä palstoilta varmasti löytyy jokaiselle, ei se ole ensimmäinen eikä toinen, mulla oli kolmaskerta. Kerran kävin Helsingissä ja kerran Turussa, Inarista asti lähin asiasta tehen. Ja löytypä tyttö omasta kylästä. Oli se kyllä ollu kauan kotoa pois. En etes tienny että sitä on, mutta oli se. Ja nykki lähti kelkalla Pisterinvuonhon maekoukuille, ei moittinu keliä, vaikka elohopea on laskenu -43 C. Eli semmonen mulla on..
Ei tommosta skeidaa voi kirjoittaa kuin mies...
..eikä stressiä löytämisestä:)
Pitää antaa aikaa asian kehittymiselle,eikä hoppuilla kiireen kanssa,että heti ja äkkiä.
Toista ei voi pakottaa ja kiireellä karkoittaa varmasti kauas pois.