Tapasin muutama kuukausi sitten suomi24.ssa miehen joka kertoi erostaan olevan
kaksi vuotta. Mutkien kautta sainkin selville, että siitä on vain noin viisi kuukautta.
Tässä kaikille treffihakijoille -joiden erosta on kulunut vasta vähän aikaa- miettimistä:
Ennen kuin oikeasti voi aloittaa uuden KAIKIN puolin toimivan suhteen, on erosta
täytynyt kulua noin kaksi vuotta, ja tässä tarkoitan eroa pitkä aikaisesta liitosta lapsineen.
Kovin paljon lyhyemmässä ajassa eivät lapset eivätkä entiset puolisotkaan
ole vielä voineet täysin sopeutua uuteen tilanteeseen ja löytää omaa paikkaansa.
Pitkä aika ei tarkoita että olisitte jämähtäneet tilanteeseen tai takertuneet menneisyyteen,
vaan se antaa mahdollisuuden toipumiselle.
Jokainen joka on kokenut avioeron tietää, että sen jälkeinen tunnemyllerrys on uskomaton.
Siinä pitää käydä monet tunteet läpi mm. viha, epäusko, mustasukkaisuus,
katkeruus, toivo uudelleen yhteen palaamisesta, pettymys, anteeksi anto
ja lopulta eron hyväksyminen.
Ja ainahan on mahdollista, että harkinta-ajan päätyttyä puolisot päättävätkin palata yhteen.
uusi suhde monimutkaistaisi tätäkin prosessia.
Joten hyvät miehet/naiset kertokaa rehellisesti asianne ja laittakaa profiileihinne esim.
"etsin ymmärtäväistä ja kuuntelevaa ystävää, ainakin näin aluksi".
Ne jotka etsivät vain hetken helpotusta tuskaan, voisivat myöskin rehellisesti myöntää sen,
aloittaen itsestään.
Näin kunnioitatte kaikkia osapuolia, eikä kenellekkään tule ikäviä yllätyksiä.
kaksi vuotta. Mutkien kautta sainkin selville, että siitä on vain noin viisi kuukautta.
Tässä kaikille treffihakijoille -joiden erosta on kulunut vasta vähän aikaa- miettimistä:
Ennen kuin oikeasti voi aloittaa uuden KAIKIN puolin toimivan suhteen, on erosta
täytynyt kulua noin kaksi vuotta, ja tässä tarkoitan eroa pitkä aikaisesta liitosta lapsineen.
Kovin paljon lyhyemmässä ajassa eivät lapset eivätkä entiset puolisotkaan
ole vielä voineet täysin sopeutua uuteen tilanteeseen ja löytää omaa paikkaansa.
Pitkä aika ei tarkoita että olisitte jämähtäneet tilanteeseen tai takertuneet menneisyyteen,
vaan se antaa mahdollisuuden toipumiselle.
Jokainen joka on kokenut avioeron tietää, että sen jälkeinen tunnemyllerrys on uskomaton.
Siinä pitää käydä monet tunteet läpi mm. viha, epäusko, mustasukkaisuus,
katkeruus, toivo uudelleen yhteen palaamisesta, pettymys, anteeksi anto
ja lopulta eron hyväksyminen.
Ja ainahan on mahdollista, että harkinta-ajan päätyttyä puolisot päättävätkin palata yhteen.
uusi suhde monimutkaistaisi tätäkin prosessia.
Joten hyvät miehet/naiset kertokaa rehellisesti asianne ja laittakaa profiileihinne esim.
"etsin ymmärtäväistä ja kuuntelevaa ystävää, ainakin näin aluksi".
Ne jotka etsivät vain hetken helpotusta tuskaan, voisivat myöskin rehellisesti myöntää sen,
aloittaen itsestään.
Näin kunnioitatte kaikkia osapuolia, eikä kenellekkään tule ikäviä yllätyksiä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
eron jälkeen valehtelee ero-ajankohdan uudelle naiselle.Syy: Yrittävät uskotella laastarille, että tämän kanssa olisi oikeasti jotain vakavampaa menossa ja että olisi muka jo päässyt edellisestä suhteesta yli.Sääli näitä uusia naisia-kun uskovat :( Varokaa vaan, tai saatte pahimmassa tapauksessa miehen vihaisen eksän kimppuunne, joka ei ole vielä erosta toipunut.
Nämä vasta eronneet, niin naiset kuin miehetkin ovat henkisesti aivan rikki, vaikka tietenkin muuta väittävät.
Minunkin ex lähti aikoinaan ovet paukkuen pitkästä liitosta ja sanoi, ettei hän ketään naista tarvitse. Mutta annas olla, kolme kuukautta hän pystyi olemaan yksin, kunnes löytyi uusi kumppani kera kahden pienen lapsen.
Meidän yhteisille lapsille tämä on ollut melkoisen vaikeaa, vaikka he ovat jo 22v ja 18v. Lasten mustasukkaisuus kun ei ole iästä kiinni, vaan siitä miten asiat hoidetaan ja annetaanko heille riittävästi aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen.
Jokainen eronnut tarvii toipumisaikaa ja siihen menee vähintään kaksi vuotta, toisilla kauemmankin. Aikaa tarvitaan asioiden läpikäymiseen. Mutta se vaatii uskallusta, että pystyy käymään niitä asioita läpi rehellisesti ja pystyy kestämään sen väistämättömän yksinäisyyden, mikä erosta seuraa.Eron jälkeen on niin ahdistunut, että tarttuu sokeasti ensimmäiseen oljen korteen, tietäen ehkä itsekin, ettei se johda mihinkään.
On todella suurta itsekkyyttä hankkia uusi kumppani heti eron jälkeen, siinä tekee karhunpalveluksen toiselle ja vielä suuremman lopulta itselleen.
Toinen joukko on nämä vasta leskeksi jääneet miehet, jotka täällä hakevat seuraa. Kirjoittelin taannoin erään miehen kanssa, joka oli kuukausi sitten jäänyt leskeksi. Hän ihan pokkana haki uutta kumppania ja kun keskustelimme mesessä, niin otin asian puheeksi, että surutyö on ensin tehtävä, muuten ei tule mitään. Kun kysyin häneltä, minkätakia hän on profiilinsa laatinut, niin vastausta ei tullut. Tuosta voi sitten ajatella mitä vaan, ymmärrettävästi minä lopetin yhteyden pidon.
On se vaan kamalaa eron tai puolison kuoleman jälkeen opetella elämään yksinään, ahdistaa, masentaa, pelottaa ja tuntuu, että maailma kaatuu siihen paikkaan, mutta toista ihmistä ei voi kuitenkaan, eikä saa käyttää apuna siitä ahdingosta nousemiseen. Itse täällä on jokaisen oma kiirastulensa käytävä, eikä valehtelu ainakaan auta tippaakaan, siitä kun tuppaa jäämään kiinni.
Vasta kun on todella sinut itsensä kanssa, voi alkaa ajatella uutta pysyvämpää suhdetta, silloin pystyy sitten antamaan toiselle itsestäänkin jotain, eikä käytä toista vaan lohdutusriepuna.
Olenpa törmännyt niihinkin (miehiin), jotka eivät vielä ole edes eronneet ja ovat jo etsimässä uutta kumppania. Ollaan asumuserossa, harkinta-aika meneillään, joskus vasta suunnittelemassa eroa. Varmistetaan näin, ettei hetkeäkään tarvi yksin olla, on uusi kumppani (vaikka väliaikainenkin lohduttaja) jo valmiiksi katsottuna. Kiitos mutta ei kiitos!
Hyvä Doris!
Puhut asiaa. Tämä pitäsi lukea jokaisella deittipalstalla ja sinne pyrkiville ohjeeksi.
Näin se on! Rehellisyys, toisen kunnioittaminen se on vaikeaa mutta kannattaa!
Eroon voi myös kasvaa liiton sisällä ja silloin on henkisesti valmis uuteen elämäänsä eron lopulta tapahduttua.
Näin etenkin jos toinen on jatkuvasti matkatöissä. Työni ansiosta olen paljon tekemisissä juuri reissumiesten ja reissunaisten kanssa ja he siitä sanovat, siitä eroon kasvamisesta jo liiton ollessa voimassa.
Typerää on se, että eron jälkeen alkaa vakituisesti asumaan uuden kanssa ilman että on ollut "omillaan" eronsa jälkeen! Vanhojen "paskojen" vieminen uuteen suhteeseen on siinä tapauksessa todennäköistä.
Ex-mieheni teki juuri niin ja on jo ehtinyt erota ja palata, erota ja palata sen uuden naisensa kanssa. Eestaas.
Minun luokseni hänellä ei ole paluuta sillä minulla on oma vapaa elämäni, josta en luovu, mutta hän on täydellinen esimerkki kypsymättömyydestä. Hassuintahan tässä on, että hänhän sen eromme aikoinaan halusi kun tuon toisen naisen löysi... Pysyisivät nyt sitten kimpassa kun mies sinne hinkus.
sillä minä itse hain eroa viimekesänä ja muutin pois yhteisestä kodistamme kesäkuun puolessa välin. Kertaakaan ei 4 vuotias lapseni kysynyt et miksi ei isi tule tähän uuteen kotiin. Eikä ole kysynyt tähänkään päivään mennessä. Vanhempi lapseni, joka on 10 vuotias, ymmärsi jo asiat ja hänelle oli todellinen helpotus ettei isä asu samankaton alla. Isä ei ole alkoholisti vaan urheiluhullu ja lukutoukka työnohessa.. Lapseni ovat ottaneet uuden miesystäväni, jonka kanssa olen pitänyt yhtä jo 2 kuukautta, uutena isänään. Vaikka kutsuvat he häntä myös nimellä. Tämän uuden miesystäväni lapset ovat myös sopeutuneet meihin vaikka hänen erostaan on kulunut jo 1 vuosi. Tämä on todellakin tapauskohtainen ei yleinen käsitys eron ajasta...
tossa oli asiaa isolla A:lla...