Leppilampi & Tapio - Jotain jää

Lainaapa kirjastosta.

Mikko Leppilampi & Nina Tapio- JOTAIN JÄÄ



Kuinka ennen, ees aamuun nousta tahdoin mä yksinäin.
Kun et vierelläin ollut, unta kenestä näin.
Suru suurempi kuin jos jokin luotain sut veisi pois.
Olis vain ellei koskaan kohdattu ois.

Kuinka ennen ees luulin jotain onnesta tietäväin.
Kuin jo koitossa elää syksyn merkit vain näin.
Tiennyt en että kuulla, ihokin kosketuksen vois.
Ja kun kaivannut kauan sua myös se ois.

Jos yhden, vain yhden, mukaan muistoista saan,
Kuinka yhtäkään yötä kanssas voin unohtaa.
Ja aamuun, kuin aamuun, unet pois häviää.
Niin myös hetkemme haihtuu, vaan jotain jää.

Tulee aika kun peittää, ruohopolkumme täällä saa.
Linnut hiuksiimme hiljaa, pesän voi rakentaa.

Ja kun tähtien takaa, kanssas kaikkeutta katselen.
On kun oisin jo kerran, kokenut sen.

Jos yhden, vain yhden, mukaan muistoista saan,
Kuinka yhtäkään yötä kanssas voin unohtaa.
Ja aamuun, kuin aamuun, unet pois häviää.
Niin myös hetkemme haihtuu, vaan jotain jää.

Suru suurempi kuin jos jokin luotain sut veisi pois.
Olis kai ellei koskaan, kohdattu ois.

Kuin jo koitossa kevään...

Onx varma, että tuolla viimeisessä lauseessa on "kai" eikä "vain"?

Se oli hyvä havainto, että tuo yksi kohta on tosiaan "kun jo koitossa kevään syksyn merkit vain näin"

Nimen omaan "kun jo koitossa...", ei "kuin jo koitossa..."

Kuin ja kun tuntuvat olevan vaikeita erottaa... minusta seuraavat korjaukset ovat paikallaan:

Ja kuin kaivannut kauan sua myös se ois

Ja aamuun, kun aamuun, unet pois häviää (molemmat kertsit)

On kuin oisin jo kerran, kokenut sen

Yhdyssanakorjaus, tällä kertaa erikseen:
Tulee aika kun peittää ruoho polkumme täällä saa

Viimeinen rivi on kuten alussa:
Olis vain ellei koskaan kohdattu ois