Terve kaikille. Kiinnostais päästä merimieheks jollekin rahti-alukselle... Eli kiinnostais tietää vähän noita yrityksiä ja sitten: Onks siihen joku erityinen koulutus vai pitääkö vaan hakea ja sit siel opastetaan... Ei kai se niin helppoo työtä oo? Tai siis eihän se helppoo mut niin kouluttamatona? ELi jos saisin joitan firmoja listalle ja sitten missä voisi opiskella. Riittääkö jos on käynyt armeijan merivoimat?
Merimieheksi
Duffy
108097
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Alla tuo ensimmäinen merialan tutkinto, joka suoritetaan ammattikoulussa. (Ranskalaisilla viivoilla suuntautumisvaihtoehdot). Merivoimat antavat jo hyvän pohjan ja saattaapa ainakin keikkahommiin päästä ihan silläkin, jos katsotaan muuten soveliaaksi kaveriksi ja armeijassa on oppinut hieman perusteita. Vaikka tietty erilaisia ovatkin, kuin siviilialan työtehtävien. Meriala kuitenkin niin oma lajinsa, että vaatii tietynlaisia ihmisiä ja siihen jotain suuntautumista jo.
Yleensä kuitenkin jokin tutkinto vaaditaan, mutta sen voi sitten opiskella niin monella tavalla ja merialan opetus aikalailla erilaista muutenkin kuin tavallinen ammattikoulu, että ei ole tod. pelkkää koulunpenkillä istumista. Melkein aloittaisin itse kysymällä merialan opetusta järjestävistä kouluista eri mahdollisuuksista. Heillä kuitenkin ns. suhteet ja väylät laivoille ja alalle vaikkeivät tietenkään kellekään työpaikkaa opastakaan. Se on kuitenkin, että meriala on edelleen aika vakaa työllistäjä jos haluaa vetää pitkää keikkaa. Moni vain toteaa matkalla ettei ole itseä varten ja siksi alalla kyllä ainakin vielä töitä piisaa.
Merenkulkualan perustutkinto
- korjaaja
- laivasähköasentaja
- vahtikonemestari
- vahtiperämies
http://www.rai.rauma.fi/merenkulku/tutkinnot.htm
Rauman ammattikoulutus taitaa olla Suomen johtavaa tällä hetkellä merenkulkualan osalta ja siellä on aika montakin eri tutkintoa luettavana. Kurkkaile tuolta linkistä, toinen aika hallitseva merenkulkualan opetuskaupunki on luonnollisesti Kotka.
Siinähän ne tulikin. Kiitos... Niin ja satutko firmoja tietää?
niin.
itsekin haluaisin merimieheksi. vaikka kantta luuttuamaan tai vessoja siivoamaan. kunhan pääsisi mahd. kauas suomesta.
syynä sydänsurut ja jatkuva itsetuhoisuus. ottaisin pestin mille laivalle vaan. mikä menis hevon kuuseen. ja kauas suomesta. oon niin kyllästyny elämääni, että harkitsen toisena vaihtoehtona ranskan muukalaislegioonaan liittymistä
kumpi ois parempi?
ihan ku mun suusta
ollaan, mutta ikävä kyllä ongelmiaan ei pääse pakoon, vaan niillä on ikävä tapa seurata mukana.
Kuitenkin jättäisin muukalaislegioonan viimeiseksi vaihtoehdoksi, oli tilanne mikä tahansa.
Sanoisin että työtilanne on melko surkea merialalla tällä hetkellä. Pois lukien ammattikorkeakoulussa suoritettu ylikonemestarin -koulutus, jolla vielä voi töitä saada. (alemmat työtehtävät ovat nykyään kaikki halpatyövoimalla miehitettyjä, käytännössä filippiini passin omaavilla kavereilla).
Jos reissumiehen luonnetta tosiaan jollakin on ja haluaa mahdollisimman kauas/ etäisiin töihin näistä manner-Suomen töistä ja kuvioista (tai paeta "maailmaa" sydänsurujen, ahdistuksen tms johdosta) niin muukalaislegioona on näistä se "parempi" ja nopeampi vaihtoehto.
Vertailen tässä alla hieman noita kahta vaihtoehtoa:
Meri-insinööri (ylikonemestari) plussat
+melko hyvä palkkainen työ
+Suomen lipun alla seilatessa ns. "yksyks-systeemi" eli esim 1kk töitä ja sitten 1kk lomaa
-ei kaikille sovi tuollainen "epäsäännöllisen säännöllinen" reissuelämä, etenkin jos on mitään haluja perhettä perustaa, koska ei ihan joka tyttö halua ryhtyä "osa-aika" vaimoksi kun puoliso on niin paljon tässä ammatissa poissa kotoa
-ei ne ongelmat katoa ja helpota vaikka töissä "pakenisit" suruja tai pahaaoloa. Päinvastoin sitten voi lomilla ollessa alkaa ahdistamaan kahta kauheammin ja moni merimies onkin masentunut ja alkoholin suurkulutukseen taipuvainen.
+/- ihan riippuen katsantokannasta, nykyään lähes joka laivalla on sekamiehitykset, eli Englantia on ainakin suotava puhua sujuvasti, jotta kommunikointi "idän ihmeiden" kanssa onnistuu. Miehitysprosentit alkavat olemaan Suomilaivoillakin tuota 20% Finskiä ja 80% halpatyövoima Filippiiniläisiä. (karkeasti sanottunu pl. matkustajalaivat, näillä vielä toistaiseksi suositaan lähinnä Suomalaisia/Virolaisia/Ruotsalaisia)
-Todella epävarmat tulevaisuuden näkymät Suomalaisilla merimiehillä, rupeaa olemaan vähän sellainen "auringon laskun" -ala. Suomalainen merimies alkaa olemaa uhanalainen laji, kuten Saimaan-norppa.
Sitten tuon muukalaislegioonan plussat ja miinukset (mitä itse nyt vähän lukenut muutaman ex-legioonalaisen kirjat ja saanut pienen pinta-raapaisun touhusta)
+/- Pitkät työpestit (5vuotta), on ainakin työtä suhteellisen hyväksi aikaa kun paperit allekirjoitat ja itsesi legioonan palveluksiin luovutat, mutta päätös on melko vakava ja lopullinen. Kesken et voi leikkiä jättää vaan se viisi vuotta on sitten suoritettava vaikka päällä seisten vaikka alkaisi varhaisessakin vaiheessa kaduttamaan.
+mitään ei tarvitse osata valmiiksi, legioonassa (kuten armeijoissa yleensäkkin) kaikki tarvittava kyllä koulutetaan sitten
+pääsee "näkemään maailmaa" myös tässä ammatissa, monestihan legioona on se porukka mikä viedään niihin kovimpiin rähinöihin/ sinne minne muut eivät uskalla (riittää tarinoita kerrottavaksi sitten vanhain kodissa jos henki säilyy)
+palkasta en mitään lukuja ja suuruuksia osaa nyt lonkalta heittää, mutta säästyyhän sitä rahaa kun olet käytännössä aina kiinni kasarmilla/ komennuksilla tehtävillä ja et pääse kuluttamaan sitä
+yhteisöllisyys ja kaverit, legioonassa tutustuu moniin ihmiseen eri taustoilla (monesti toki jotakin laitapuolen kaveria sinne ajautuu, kuten ex-linnakundeja ja muita yhteiskuntaan "sopimattomia" tai muita erikoisia kavereita), mutta kirjoja luettuani ovat siellä olleet vakuuttaneet että legioonasta tulee kuin perhe, eli toisaalta yksinäiselle ja päämäärättömälle kaverille tuo voi olla ihan varteenotettava vaihtoehto
-vaikka on se "perhe" siinä ympärillä niin oikeaa perhettähän näillä ammattisotilailla todella harvoin on, kun aika harva neitonen jaksaa käytännössä odottaa 5v kunnes se sulho on suorittanut sopimuksensa loppuun (toki näillä varmasti jotain lomia on mutta ei ihan hirveän usein). Eli melko yksinäisen (ja mahdollisesti onnettoman) miehen hommaahan tuo on
-henki voi mennä tässä touhussa, nämä kaverit käyvät aina niissä kusisimmissa kähinöissä
-kun se 5v sopimus päättyy niin olet taas "tyhjän päällä" eli pitäisi vakavasti taas miettiä tulevaisuuttaan ja elämäänsä (haluatko jatkaa taas legioonassa, vaiko siirtyä siviiliin ja opiskella vaikka jonkun uuden ammatin ja etsiä vaikka naisen ja perhettä perustella)
-"päiväni murmelina" -ilmiö. Toistoa, toistoa, toistoa. Kirjoissakin päivät ovat melko samanlaisia tuolla. Tylsistyy.
Kokonaisuutena sanoisin, että kannattaa etenkin nuoren miehen miettiä todella tarkkaan mitä todella elämältään haluaa. Menetettyjä vuosia ja aikaahan ei saa takaisin, itseään pääsee myös toteuttamaan monilla muilla tavoilla sekä "maailmaa, sydänsuruja, masennusta" yms kurjuutta voi kyllä paeta muillakin tavoilla (huumeet ja päihteet nyt eivät tule kysymykseenkään). Hyvänä ohjenuorana sanoisin, että ongelmiaan ei ole järkevää ja kestävää touhua paeta, ne tulisi kohdata ja hoitaa kuntoon jos haluaa pysyvän hyvän olon. Ammattiapu on sitä varten, vaikka tuntuisi ettei Suomalainen "tosimies" psykologille tms ala avautumaan.
Nämä nyt olivat pikaisia omia ajatuksiani, jokainenhan tekee toki elämällään miten parhaaksi näkee. Onnea jokatapauksessa kaikille valitsemillaan teillä.
Niin ja selvennykseski vielä. Meripuolellahan on toki muitakin työtehtäviä kuin tuo mainitsemani.
Löytyy, ammattikoulutasoinen korjaajan koulutus (kansi- tai konekorjaaja), vahtikonemestarin koulutus, vahtiperämiehen koulutus, laivakokin koulutus, laivasähkömiehen koulutus, sähkömestarin koulutus, merikapteenin ja meri-insinöörin koulutukset sitten ammattikorkeassa.
Todella mutkat nyt suoraksi vetäen sanon rehellisesti mitä "kannattaisi" opiskella. Jos oikeasti haluat työllistyä edes kohtuullisesti niin opiskele vain ja ainoastaan jotakin näistä.
-Meri-insinööri (ylikonemestari)
-Laivasähkömies
-Sähkömestari (myös amk-tutkinto, kuten meri-insinööri)
Sitten päästään siihen kysymykseen mitä alaa tuntematon tai opiskelematon kysyy "miksi ei muka voi perämieheksi opiskella jos se on unelma ollut koko pienen iän".... Ihan oikeasti näissä muissa tehtävissä on tämä halpatyövoima trendi ja sekamiehitykset vieneet "kaikki" työt Suomalaisilta. Laivasähkömiehistä on pulaa, puhumattakaan sähkömestareista (näitä kavereita etenkin ei tahdo löytyä töihin), mutta tuo sähköalahan nyt on melko speciaali juttua että pitää oikeasti jotakin ymmärtää noista sähköhommista. Lisäksi tuo ylikonemestarin koulutus on ainoa millä voi vielä myös yrittää työllistyä merialalle.
Sähkömies on näistä se nopein tie leivän syrjään. Meri-insinööri ja sähkömestari koulu ovat pidempi tie ja ne suoritetaan ammattikorkeakoulussa.
Ja vielä kerran, nuo alemmat tehtävät ja etenkin kansipuoli (matruusi, kansikorjausmies, puoli-matruusi, perämies ja jopa merikapteeni-koulutuksen saaneet) ovat oikeasti todella vaikeassa asemassa. Töitä ei vain tahdo löytyä, kun johonkin puuhun potkaiset niin löytyy yhtä avointa työpaikkaa varten työttömiä Suomesta ainakin se 50 kaveria ne 1000 reipasta halpatyövoima filippiiniläistä (jotka ovat valmiita tulemaan tänne puolesta vuodesta täyteen vuoteen putkeen töihin).
Suosittelen lämpimästi jotakin työllistävämpää maapuolen alaa opiskeluun nuorille.
Matruusi YT-pahvit ja duunia riittää.
Alalle aikoville; unohda koko juttu.
Legioona on vastaus! ;)