Kuinka monilla on paljon kariutuneita ystävyyssuhteita naisiin takana? Itellä yhden käden sormilla laskettava määrä.Tilalle on kyllä tullut uusia.Ongelmana on, että joskus elämä vain repii erilleen, ja jäljelle voi jäädä kysymysmerkki tai vapaa paikka uudelle.
Mitkä ovat teidän syyt esim. hylätä joku? Mä katsoisin, että
*erilleen kasvu, epätasainen kypsyminen
*elämäntilanteiden ja -vaiheiden eroavaisuudet.
Tosin minusta voi joskus olla rikastuttavaa kurkistaa erilaisten ihmisten elämään hetkeksi;mutta ei jos siihen sisältyy mollaamista tms.
Joskus kyllä kateus ja eripurat yms. menevät niin hallitsemattomiksi että parempi erota.Samoin jos toisella on tosi läheisiä ystäviä, joiden kanssa ei vain tule toimeen.Nyt on muutama täysin itsenäinen nainen ystävänä, mahtavaa.
Mitkä ovat teidän syyt esim. hylätä joku? Mä katsoisin, että
*erilleen kasvu, epätasainen kypsyminen
*elämäntilanteiden ja -vaiheiden eroavaisuudet.
Tosin minusta voi joskus olla rikastuttavaa kurkistaa erilaisten ihmisten elämään hetkeksi;mutta ei jos siihen sisältyy mollaamista tms.
Joskus kyllä kateus ja eripurat yms. menevät niin hallitsemattomiksi että parempi erota.Samoin jos toisella on tosi läheisiä ystäviä, joiden kanssa ei vain tule toimeen.Nyt on muutama täysin itsenäinen nainen ystävänä, mahtavaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla ei ole paljon kariutuneita ystävyyksiä, mutta toisaalta olen valinnutkin ystävät niin, että tuskin niin tarvitsee käydä. Mun mielestä elämäntilanteiden eroavaisuus on aika heppoinen syy sille, että ystävyys loppuu. Elämä on rikkaampaa kun ei ole vain omaan putkeensa tuijottaja.
Jatkuva luottamuksen paha pettäminen ja kaksinaamainen kieroilu ja juonittelu sekä pahan puhuminen on ollut syy lopettaa ystävyys. Kun ystävyydestä jää jatkuvasti vähän paha maku suuhun ja ilmapiiri on kuitenkin jollakin selittämättömällä tavalla kitkerä ja vilpillinen vaikka näennäisestikin hyvä, niin silloin on parempi etsiä uudet ystävät. Myös hyväksikäyttäminen on rikkonut ystävyyttä.
Mulla on myös kokemus aika itsenäisestä ystävästä, mikä ei ollut mahtavaa. Käytännössä se ei pystynyt oikeaan ystävyyteen kenenkään naisen kanssa vaan käänsi takkia aina tarvittaessa. Siinä itsenäisyydellä voi helposti selittää sen, että on silloin kaveri kun huvittaa, toisinaan on kuin ei tunnettaisikaan, koska hän on itsenäinen otti ystävyydestä vain sen hyödyn minkä irti sai. Myös suunnitelmien peruminen ja luottamuksen rikkominen, sekä välillä totaalinen välinpitämättömyys ja ilkeily piti muka olla "itsenäisyyttä". Miesten mielestä se oli mahtavaa, mutta asiat ovat niin kuin ne esitetään, eikä niin kuin ne ovat oikeasti. Itsenäisyys on minusta vähän outo veto, jos puhutaan ystävyydestä. Kaikki ovat itsenäisíä enemmän tai vähemmän, mutta minun mielestä ystävyyttä punnitaan vähän muillakin asioilla kuin sillä.
Minulla on muutama sellainen ystävä, että ystävyys on kestänyt "läpi elämän". Heistä tiedän, että ovat todellisia ystäviä.
Ja huonoin kokemus ystävyydestä taas oli se, kun huomasin ystäväni käyttävän minua hyväksi. Pieniä ja vähän suurempia "palveluja" ilman soveliasta korvausta tai vastapalvelua. Eli yhteyttä otettiin vain silloin, kun tarvittiin jotain.