Tunnen erään hieman alle 30 v miespuoleisen yh:n, joka aina valittaa, ettei hän saa naista koska hänellä on lapsi. Kuulemma nainen saattaa olla aluksi hyvinkin kiinnostunut, mutta kiinnostus loppuu, kun mies sanoo että on 3-vuotiaan pojan yh-isä.
Mitäs mieltä olette naiset? Onko yh-isät "ei-ikinä"-listalla? Miksi? Onko eroa sillä, jos sinulla itselläsi olisi myös lapsi?
Itse ajattelisin näin, tosin yhden lapsen äitinä, että jos eroaisin joskus lapseni isästä, en välttämättä ainakaan heti olisi valmis mihinkään uusioperhe rulianssiin kenenkään yh-isän kanssa. Eli mieluummin ehkä lapseton.. mutta onneksi ei ole itselle ajankohtainen kysymys. Toivottavasti ei koskaan.
Mitäs mieltä olette naiset? Onko yh-isät "ei-ikinä"-listalla? Miksi? Onko eroa sillä, jos sinulla itselläsi olisi myös lapsi?
Itse ajattelisin näin, tosin yhden lapsen äitinä, että jos eroaisin joskus lapseni isästä, en välttämättä ainakaan heti olisi valmis mihinkään uusioperhe rulianssiin kenenkään yh-isän kanssa. Eli mieluummin ehkä lapseton.. mutta onneksi ei ole itselle ajankohtainen kysymys. Toivottavasti ei koskaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tosin arvostan yh-isiä erittäin paljon:osaavat ottaa vastuun jälkikasvustaan ja onnistuvat siinä yhtälailla, ellei paremminkin kuin äiti. Rohkea päätös mieheltä mielestäni.
Aikuinen nainen ei lapsista hätkähdä, keskenkasvuiset tyttöset vaan. Saa lapsia olla vaikka tusina jos rakastaa!
Yh-isän ottaisin koska vaan. Yksinhuoltajuus (oli sitten mies tai nainen) on NIIN vastuullinen tehtävä eikä läheskään kaikilla mitenkään kevytkään, että KUNNIOITAN meitä yksinhuoltajia todella suuresti! Se suuri kokemuksen määrä!!!
Itse olen seurustellut lapsettomienkin kanssa, mutta lyhyeksi ovat suhteet jääneet. Lapsellisen ja lapsettoman maailma ja arki vaan ovat niin täysin erilaiset. Ei helppoa lapsettoman ymmärtää sitä vastuuta ja sitovuutta. Siksi lämpenen mieluiten miehelle, jolla on lapsia, oli hän sitten vkl- tai yh-isä.
koska siinä on jo selvä todistus luotettavuudesta, selkärangasta ja kyvystä rakastamiseen - tässä tapauksessa rakastaa omia lapsiaan niin, että huolehtii heistä itse.
en usko että voisin seurustella yh isän kanssa!! Just sen takia ku se lapsi rajoittais meidän seurustelua!! ja se kaipais niin paljon huomiota YMSja NIIN MINÄKIN!!! ja muutenkin en vaan ole luonteva lasten kanssa!! Oman lapsen kyllä haluaisin mutta en vaan kestä toisten rääkyviä lapsia!! Mutta olenkin vasta 20vuotias..
"Onko yh-isät "ei-ikinä"-listalla? Miksi?"
Paras vaihtoehto olisi mies, jolla on lapsia mutta lapset ovat äidillään. Miksi? Siksi, kun minulla on omiakin lapsia ja yhteistä aikaa on vaikeampi löytää, jos molemmilla on päävastuu lapsesta. Mutta, jos tarkoituksena olisi muuttaa yhteen niin silloin minua ei haittaisi, vaikka lapsi asuisi 100%:sti isänsä luona.
"Onko eroa sillä, jos sinulla itselläsi olisi myös lapsi? "
Minulla on lapsia ja toivon, että miehelläkin olisi lapsia, koska en herkästi halua enään lisää lapsia. En jaksaisi miehen vauvakuumeilua.
En usko mihinkään "ei ikinä" -listoihin, mutta voisin ehkä varustaa yh-isän suurella kysymysmerkillä vielä toistaiseksi. Kai se on ihan ymmärrettävää, omaa ikää kun on kokonaiset 19 vuotta? Joku tuossa sanoikin että keskenkasvuiset tytöt pelkäävät, ja niihin mie kuulun. Mutta jos ajatellaan joitakin vuosia eteenpäin, kun kokisin ottavani ensin täyden vastuun itsestäni, sitten sitä voisi kyllä harkita "puoliäitiyttäkin". Mutta ensin pitää ehtiä itse kasvaa aikuiseksi, jos vain mahdollista, kiitos.
Aikuistuminen on sen verran epämääräinen projekti, että en ihmettele jos samaa ajatusmallia ilmenee 15-vuotiailla ja 25-vuotiailla.
Mutta kysymys oli mitä mieltä olen yh-isistä? Nostan heille hattua! Ehdottomasti, vähintään siinä missä muillekin iseille ja äideille kumppanin kanssa tai ilman.
Mulla tuo yh-iskä menee täysin siihen "ei-ikinä" kategoriaan, koska olen kokenut todella huonon suhteen miehen kanssa kenellä oli lapsi ja siitä siis tämä luokitus. Toki jokainen on erinlainen suhde, mutta minulle jäi se kammo kiusaa tekevästä exästä ja sitä pompotusta mitä lapsen vuoksi tehtiin. Olisin ennemmin yksin kuin yh:n kanssa.
en ikinä alkaisi yh isän kanssa suhteeseen.emme voisi bilettää silloin kun tahdon ja shoppailemaan rääkyvän kersan kanssa ei kiitos.tahdon vapaan miehen joka pääsee minne ikinä haluan eikä kersa määräile meidän tekemisiä.
Sehän riippuu täysin yh-iskästä itsestään. ;)
En luokittele ketään sen perusteella onko muksuja vai ei, kunhan osallistuu niiden elämään jos sellaisia on!
Toki näin yhden lapsen äitinä arkea helpotti huomattavasti se, että miehelläni on kaksi lasta edellisestä liitosta (ovat meillä kolmasosan ajasta) ihan käytännönkin syistä; tapailun alkuaikoina esim. yöpymiset menivät hyvin, kun nukkumapaikat ja lelut yms. oli valmiina, ja miehellä kokemusta kersojen viihdyttämisestä. :)
Itselläni ei ole lapsia. Eihän yh:t millään ehdoton ei-listalla ole. Onhan se hienoa, kun mies on vastuullinen ja osaa hoitaa lasta. Mutta se mikä saisi harkitsemaan eritoten asiaa on, että (varsinkin kun lukenut erinnäisiä palstoja täällä) jos tällä miehellä ja exällä ei ole hyvät välit. Riitoja ja muita en haluaisi vierestä katsoa ja jos exällä olisi jotain sitä vastaan että miehellä uusi naisystävä niin olisihan se miinusta ja rasittavaa.