Miten saisin asiat kääntymään minun puoleen?
Kaikki tapahtuu miehen ehdoilla.
Olen kyllästynyt elää "miehen ehdoilla" tätä on kestänyt jo liian kauan, kai minunkin vuoro elämässä tulee kai minullekin on sallittu onnea vai ei? koska minä saan sitä mitä minä toivon ja haluan elämässä? enkä jaksa enää taistella ja toivoa että, joku kaunis päivä mies ehkä muuttuu ja ehkä huomaa että kuinka tärkeä olinkin hänelle...
Rakastan tätä miestä kuin ketään muuta,mutta alan luopuu kohta,koska vastakaikua löytyy sitten vain kun häntä mmielyttää.
Kaikki tuntuu niin yksipuoliselta,alan jo luovuttaa,olen keskustellut miehelle asiasta ja selitin että en jaksa enään elää aina vaan hänen ehdoilla,mutta mitään vastakaikua en oikein saanut,mies ei edes pystynyt vastaa minulle,piti kädestä kiinni vaan ja tuijotti lattialle! mies käyttäytyy aivan kun ei olisi mitään hätää,kaikki tapahtuu vieläkin hänen ehdoilla.
Miten voisin kääntää asiat minun puoleen kerrankin? pitääkö minusta tulla sellainen "ensin minä ja sitten sinä,teen mitä haluan ja koska haluan" sellainen siis, niin kuin hänestä? meneekö meillä sitten hyvin? pitääkö minun päästää irti koko mies? en enään tiedä,olen onneton koko tilanteesta koska rakastan häntä adosti..
Mitä sekavaa tekstiä tästäki tuli..
Vinkkejä?
Kaikki tapahtuu miehen ehdoilla.
Olen kyllästynyt elää "miehen ehdoilla" tätä on kestänyt jo liian kauan, kai minunkin vuoro elämässä tulee kai minullekin on sallittu onnea vai ei? koska minä saan sitä mitä minä toivon ja haluan elämässä? enkä jaksa enää taistella ja toivoa että, joku kaunis päivä mies ehkä muuttuu ja ehkä huomaa että kuinka tärkeä olinkin hänelle...
Rakastan tätä miestä kuin ketään muuta,mutta alan luopuu kohta,koska vastakaikua löytyy sitten vain kun häntä mmielyttää.
Kaikki tuntuu niin yksipuoliselta,alan jo luovuttaa,olen keskustellut miehelle asiasta ja selitin että en jaksa enään elää aina vaan hänen ehdoilla,mutta mitään vastakaikua en oikein saanut,mies ei edes pystynyt vastaa minulle,piti kädestä kiinni vaan ja tuijotti lattialle! mies käyttäytyy aivan kun ei olisi mitään hätää,kaikki tapahtuu vieläkin hänen ehdoilla.
Miten voisin kääntää asiat minun puoleen kerrankin? pitääkö minusta tulla sellainen "ensin minä ja sitten sinä,teen mitä haluan ja koska haluan" sellainen siis, niin kuin hänestä? meneekö meillä sitten hyvin? pitääkö minun päästää irti koko mies? en enään tiedä,olen onneton koko tilanteesta koska rakastan häntä adosti..
Mitä sekavaa tekstiä tästäki tuli..
Vinkkejä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuuleppas nyt,sun miehes on PAKKO ruveta kuuntelemaan sua!Sun EI TODELLAKAAN tarvitse aina olla se,joka antaa periksi.
Parisuhteessa pitää osata tehdä kompromisseja!
Kukaan ei pitemmän päälle jaksa "alistamista".Mun tekee pahaa katella esim joitain kamujakin,kun niiden miehet päättää AINA mitä tehdään.siis semmonen ei ole oikein!Yritä takoa se miehesi päähän!:)Pitäs osata ajatella miltä toisesta tuntuu.
Girl power!!!!:)Nyt ryhdistäydy nainen,älä alistu!Kerro miehellesi miltä susta tuntuu..Jankuta niin kauan että se tajuaa!!!:)
Tsemppiä!!!
Onko miehesi ainoa lapsi?
Ehkä hän on tottunut saamaan tahtonsa läpi.
Tee hänelle selväksi ettet pian enää jaksa jatkaa jollei muuttosta tulee, äläkä sitten periksi anna, vaan jos aloitat "kovaa linjaa", niin on pysyttävä samalla reitillä koko ajan, tarkoitan siis että jos kerran puhut hänelle tästä, ja hän vaan tuijottaa lattiaan, niin hän vaan toivoo että tilanne menee ohitse, ja voitte jatkaa samaa rataa kuin tähänkin asti, tee hänelle selväksi että niin ei tule olemaan - ei voi lähteä muuttosta hakemaan sillä tavalla että ottaa tällaisen asian puheeksi, ja heti sen jälkeen mennään takaisin omiin rooleihin, kuten e.m. mennään telkaria katsomaan kuten aina, t.m.s.
Mutta, miksi aina pitää olla niin että jompi kumpi määrää suhteessa, sinä toivot että olisi niiinpäin että SINÄ määrät, miksei voi lähteä siitä että molemmat ovat tasa-arvoisia, ja molemmilla on sekä oma että yhteinen agenda, sen lisäksi pitää tehdä työtä suhteen parissa, suhde jota ei ylläpidetä kuolee. Kyllästytään, kasvataan erikseen jollei ole niitä molempien asioita, joita harrastetaan yhdessä, ja kun harrastaa jotakin yhdessä, niin se edesauttaa suhden vahvuutta.
Teillä ei taida olla lapsia, kun et kerran maininnut niitä/ sitä. Siitäkö tämä onneton olo tulee?
Jos ei ole yhteisiä päämääriä, niin on todella vaikea tilanne, silloin kannattaa jopa harkita suhden lopettamisen, jos ollaan liian erilaisia ja molempien agenda on kaukana toisista, ja yhteistä säveltä ei löydy lainkaan - silloin on vain niin että olette "vahingossa" löytäneet toisianne.
Lopputeksti :
Mieti tarkkaan mitä haluat elämästäsi, kerro siitä miehellesi, kysy häneltä samalla mitä hän haluaa omasta elämästään irti. Jollei hän pysty vastaamaan, anna hänelle hieman aikaa miettiä - jotkut ihmiset eivät pysty nopeasti miettimään jos on stressaava tilanne - mutta vaadi sitten häneltä vastauksia.
Kun molemmat tietää mitä mieltä toinen on, niin voidaan ruveta neuvottelemaan.
Jos tuntuu siltä että jollakin tavalla sopii molempien agendat yhteen, neuvotellaan aikataulusta jos on kyse e.m. lastenhankinnasta tai muusta isosta asiasta.
Toivottavasti kaikki vielä onnistuu teiltä.
Se onni sinun tulee itse suoda itsellesi! Jos SUOSTUT elämään miehen ehdoilla sinusta tulee masentunut ja kärttyisä etkä varmasti jaksa kunnioittaa sellaista miestä kauaa.
Ota ohjat käsiisi: Mies ei nimittäin tule tarjoamaan sinulle mahdollisuutta elämään omilla ehdoillasi, sinun on tehtävä se itse. Mies ei myöskään muutu. Ainoa mitä voit tehdä on alkaa keskustella miehen kanssa siitä ,miltä sinusta tuntuu ja mitä sinusta pitäisi tehdä toisin.
Ellei hän ota toivomuksiasi huomioon, hän ei rakasta sinua eikä näin ollen ole rakkautesi arvoinen. Silloin ero on paras ratkaisu.
Kirjoitat eläväsi miehen ehdoilla ja näin on ollut ehkä jo alusta alkaen. Olet ottanut roolisi ja miehesi on elänyt sen mukaan.
Nyt haluat kuitenkin totetuttaa itseäsi enemmän. Mitä tahdot? Toteuta toiveesi.
Miehesi kuuntelu ja lattiaan katsominen eivät mielestäni kieli, etteikö miehesi haluaisi tulla sinua vastaan. Et vain ehkä koskaan ole esittänyt omia toiveitasi ja vaatimuksiasi niin, että hän ymmärtäisi, mitä tarkoitat, kun puhut abstraktisti ei-hänen-ehdoillaan elämisestä.
Tuo ensin halusi ja toiveesi esille. Kerro miehellesi, että näin haluat asioiden olevan. Se ei tarkoita, että hänen on heti automaattisesti suostuttava jokaiseen haluusi, mutta se ei myöskään tarkoita, että sinun on taas alistuttava. Keskustelkaa keskenänne: onko tämä ok vai ei? Kompromisseja voi aina tehdä samoin kuin kieltäytyä yhdestä asiasta saadakseen toisen.
Minusta kuulostaa, että miehesi rakastaa sinua. Jos hän ei rakastaisi, hän ei olisi keskustelussanne vaiennut. Hänen täytyy tietää, mitä tahdot, että voi sen sinulle antaa. Jos et sitä kerro, ei hän sitä ymmärrä.
Kiitos kaikille kun yritätte auttaa minua.
Niin kuin kirjoitin,olen jo keskustellut miehen kanssa mitä minä haluan tästä suhteesta jo monta kertaa,mutta tuloksetta,keskustelu ei vaan mene perille.(seurustelemme jo melkein 4 vuotta) emme asu yhdessä.
Olemme asunut kyllä puoli vuotta yhdessä,mutta menin takaisin omaan kotiini koska en tehnyt mitään hyvin miehen silmissä,mies aina vaan moitti minua ja oli epätyytyväinen kaikesta.
Mies jatkaa samaa rataa,elää kuin sinkku,ajaa omaa rataa ,junaa,ja minä ajan mukana jossakin sielä pitkällä takana,oikeastaan "roikun jo" siellä takana jossakin,olen ehkä vaunu numero 6 ja minun edellä menee miehen kaverit ,harrastukset,ja vaikkapa mitä.
Lauantaina keskustelin asiasta ja selitin että en voi jatkaa näin enään, kerroin myös että rakastan häntä paljon mutta kaikki tuntuu niin yksipuoliselta,ja miksi hän ei vietä enemmän aikaa kanssani.
En enään tiedä mitä uskoa,vaikka mies sanoo että rakastaa minua,mutta tuo ajan vietto yhdessä on niin harvassa,että maku menee koko suhteesta kohta kokonaan koska näen jotenkin tosi asiat ja että ehkä rakkautta riittää meillä mutta en voi tehdä miestä onnelliseksi vaikka olen yrittänyt,yllättänyt ja rakastanut ja tehnyt vaikkapa mitä,ja mies on muovaillut meidän suhteen sellaiseksi että nyt tavataan vain kaksi kertaa viikossa joskus ei jopa sitäkään,mies menee usein kaveriporukan kanssa mielummin bailaa kun olisi minun kanssa.
Kaikki nämä jutut laittaa minut miettimään että mitä tehdä?
Tarttua ohjaksiin,niin kuin joku tuolla selitti.
Pelkään myös että menetän hänet,varsinkin kun kerroin miltä minussa oikeasti tuntuI,pelkään koska rakastan häntä.
Mutta en voi jatkaa enään näin,vaikka rakastan häntä
Pitäähän yhteistä aikaa löytyä jos rakastaa toista aidosti ja haluaa olla toisen lähellä?
Mies antaa minun uskoa että hän rakastaa silti vaikka harvoin tavataan,uskoin kyllä mutta en enään tiedä mitä uskoa..
Miksiköhän on niin että Rakkaus on niin halpa sana vaikka se voi jollekin tarkoittaa koko maailma?
Kun luin tätä sun tekstiäsi, tuli paha maku suuhun, tuntuu siltä että miehesi ei todellakaan välitä susta - hän pitää sua joko leikkikaluna tai jalkavaimona.
Joskus on parempaa menettää jotakin hyödytöntä kuin pitää kiinni kynsin hampain, ja saada vain kärsimystä osakseen.
(Jos tämä mies mielummin liikkuu kaveriporukassa kuin naisensa kanssa, niin se tarkoittaa joko sitä että hän haluaa että muut luulevat hänet kovaksi, tai sitten hän haluaa näytä muille että hän on sinkku.)
Tottakai pitääkin pitää kiinni omista kavereista, ja heillekin pitää löytää aikaa, mutta myöskin omalle kullalleen sitä aikaa pitää osata antaa, ja kun kerran oma kulta on tärkeämpi kuin kaverit, niin sitä aikaa jaetaan sitten sen mukaisesti.
Kerro miehellesi että nyt saa pelleilyt loppua, jos hän ei sua paremmin ota huomioon, niin olkoon sitten suhde ohi - tottakai voi olla että näin menetät hänet, mutta mitähän hyötyä tästä tilanteesta on sulle, kun kerran se saa sut vain onnettomaksi.
Vaikka olet 4 vuotta seurustellut tämän miehen kanssa jo, niin kuullostaa siltä että teidän suhde on huonommassa mallissa kuin koskaan?
Suhde pitäisi kehittyä niinpäin että toisesta osapuolesta tuleekin tärkeämpi ja tärkeämpi osa omasta elämästä, ei päinvastoin, muuten suhteesta ei voi ikinä tulla mitään.
Onhan niitä miehiä, joten jos et saa irti tästä suhteesta sitä mitä tarvitset, lähde sitten hakemaan itsellesi sellaisen partnerin joka pystyy antamaan sulle aikaa ja rakkautta (aitoa sellaista siis, ei mitään halpaa feikkirakkautta).
Tämä on vain mun mielipide, mutta toivon että edes hieman kuuntelet.
Kaikkea hyvää kuitenkin sulle!
Kiitos taas sulle Amor
Minulle meni ainakin nämä sinun lauseet perille siis nämä "Joskus on parempaa menettää jotakin hyödytöntä kuin pitää kiinni kynsin hampain, ja saada vain kärsimystä osakseen.
ja että "Kerro miehellesi että nyt saa pelleilyt loppua, jos hän ei sua paremmin ota huomioon, niin olkoon sitten suhde ohi - tottakai voi olla että näin menetät hänet, mutta mitähän hyötyä tästä tilanteesta on sulle, kun kerran se saa sut vain onnettomaksi.
Olet aivan oikeassa,mies pitää minua leikkikaluna tai jalkavaimona (raaka totuus) mutta alan itsekin jo huomaa että ehkä näin se vaan on ja varsinkin tämä viiminen vuosi olen huomannut tämän,kai olen liian sinisilmäinen ollut..enkä uskaltanut katsoa totuutta silmiin että mies ei välitä tarpeeksi minusta mutta aina väittää että hän rakastaa.
Kyllä kuuntelen, ja otan hyvät neuvosi vastaan Amor,
Tallennan nämä neuvot,saan niistä tukea!
Kerron miehelle huomenna että pelleilyt saa kyllä loppua tähän,en halua enkä jaksa enään jos mies ei ota minua huomioon niin sitten teen lopun hänen kanssa,olen päättänyt,voin ihan hyvin olla yksin sitten.
Koska en halua enään olla onneton,en halua!
Kiitos vielä sulle Amor!
Kerrohan sitten miten meni, toivon kuitenkin että kaikki menee sinun kannaltasi hyvin!
Tsemppiä!!!
Joo, tulen kertomaan,
kiitos sulle vielä!