Tänään anoppi viestittelee minulle ja syyttää minua siitä, että lapseni vatsa on kuralla. En olisi kuulemma saanut viedä lastani katsomaan vanhaa isotätiäni, kun saa pöpöjä... Siitä on melkein viikko, ja lapseni vatsa meni kuralle toissapäivänä. En saa kertoa mielipidettäni mistään asiasta lapsenhoitoon liittyen, kun alkaa minua haukkumaan sukulaisille ja miehelleni.
Eilen mieheni sai raivarin, koska olin laittanut lapselleni tonttulakin päähän, jolla tyttö alkoi leikkimään sokkoleikkiä. Hän sitten kaatui, ja jänne etuhampaiden ja huulen välissä repeytyi vähän, ja tuli verta. Syytti minua siitä, että tapan vielä lapseni... Joka päivä jotain, tunnen itseni huonoksi, vaikka he ovat väärässä... Olen masennukseen taipuvainen, ja usein haluaisin vain kuolla pois, että heillä on parempi ilman minua, koska en pysty lastani suojelemaan.
Eilen mieheni sai raivarin, koska olin laittanut lapselleni tonttulakin päähän, jolla tyttö alkoi leikkimään sokkoleikkiä. Hän sitten kaatui, ja jänne etuhampaiden ja huulen välissä repeytyi vähän, ja tuli verta. Syytti minua siitä, että tapan vielä lapseni... Joka päivä jotain, tunnen itseni huonoksi, vaikka he ovat väärässä... Olen masennukseen taipuvainen, ja usein haluaisin vain kuolla pois, että heillä on parempi ilman minua, koska en pysty lastani suojelemaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ja he tietävät sen ja siksi sinua mollaavat. Niin se vain on. Jos olet se joka eniten lasta hoitaa niin kertoohan se jo senkin että olet parempi tuntemaan ja tietämään lapses.
Tyttömme on 1v 4kk. Mikä pakko miehelläni on aina kääntää kaikki minun syykseni? Minä en ole koskaan hyökännyt häntä mistään syyttämään! Kaikista pikku muksahduksista syntyy sota, ja hän huutaa hullunlailla! Ja syyttää minua. Miksi tytär usein valitsee samanlaisen miehen kuin isänsä? Pienenä isä huusi minulle ja äidilleni (lähinnä äidilleni), jos kolhaisin itseäni. Jo hyvin pienestä opin piileksimään vertavuotavana, jos olin satuttanut itseni. Ettei vaan isä huutaisi...
valitettavasti sinuun. Tuon ikäiselle sattuu jos jonkinmoista haveria ja se kuuluu kehitykseen. Tuon ikäinen tutkii ympäristöään vaaroja kaihtamatta ja meno vauhdista huolimatta on kömpelöä. Etsi vaikka kirjastosta lapsen motoriikasta kertovaa materiaalia ja kerro siitä miehellesi.
Mitä tulee anoppiisi niin hänelle ei kuulu yhtään tyttärenne haverit ja vaikka saisi tietää niin ei ole oikeutta kommentoida sinua syyllistäen kun et voi joka hetki vartioida lastasi niin etteikö sattuisi kaatumisia. Kysyppäs että piäisikö häkissä pitää jotta tulisi riittävästi suojeltua.
Kotiäitinä olet todellakin lapsesi asiantuntija ja enismmäisenä se joka tuntee lapsensa parhaiten ja se kannatta kertoa miehellesi sekä anopillesi.
mutta minäpäs olenkin sellainen riivinrauta että itseeni en ottanut anopin ja mieheni sanomisista. Anopin mielestä (heti esikoisemme synnyttyä) kaikki terävät reunat huonekaluissa olisi pitänyt päällystää vaipoilla. Siihen vain tokaisin että, jos nyt niin pumpuliin kusetetaan niin lopun elämäänsä joutuu lapsemme pehmustetussa koppiossa viettämään, muutenhan sitä voikin sitten vaikka omaan sylkeensäkin tukehtua.
Ja onhan noita haavereita vilkkaalle lapselle sattunut, mutta ei sen kummempia kuin itsekin edellä kerroit. Niistäkin on kyllä vouhotettu ja hyikytelty siihen malliin että luulisi jo raajojen olleen irti tai suoliston näkyneen.
Jauhopäitähän on moneen junaan ja yksikään aikuinen ei voi kulkea kädet lapsensa ympärillä varjelemassa 24h vrk:ssa. Ja mitenkäs muuten ne lapset oppivat varomaan jos ei välillä vähän kolahdakin. Aina se olen kuitenkin minä (äiti) jota huudetaan puhaltamaan kun tulee pipiää johonkin.
..paat sille anopille jauhot suuhun! Sanot suoraan et kuules nyt eukko tämä tässä on MINUN lapseni ja jollet sinä lopeta rutkutusta niin olet entinen anoppi.
Tommosta potaskaa en kuuntelis hetkeekään. Olet lapsen äiti ja mikäli et nyt ole mikään tajuton narkki tai sekopää niin takuuvarmasti olet itse paras äiti lapsellesi.
Miehellekin sanot et se on kuule semmonen juttu et lasta ei voi EI VAAN VOI kaikilta kuhmuilta suojella ja lapsellinen olet jos niin kuvittelet!
Meillä kävi samalla tavalla et lapsi kompastui portaissa, kun minun otteeni lipesi hänen kädestään, ja hänelläkin katkesi se sama jänne ylähuulesta. Käytiin tietty tarkistuttaa hammaslääkärillä, mutta sanoivat että se on vain pikkuinen repeämä ja paranee ihan pian itsekseen. Muutenkin lapsemme on "kuhmumagneetti" eli kaatuilee ym. vähän väliä, vaik kuinka tarkkaan vahtisin. Pienillä lapsilla on pikku pipejä vähän väliä, ja se on aivan normaalia, koska he tutkivat ja opettelevat maailmaa, mutta eivät ole vielä kovin ketteriä. Samoin jos jonkun lapsen vatsa menee löysälle niin se nyt ei ole kovinkaan harvinaista. Lapset ovat herkempiä saamaan pöpöjä, ja niitä tulee varmasti, vaikka ei isotädin luona kyläilisikään. Joka ei tätä ymmärrä, niin saa mun puolesta olla ymmärtämättä, mutta lasten äideille siitä ei kannata mennä aukomaan.
Pumpulissakin voi tietysti kasvattaa, mutta se tietää pikku haavoja moninkertaisesti isompia vaikeuksia aikuisena!
Olen samaa mieltä että jos anoppi alkaa jo opettamaan lapsen kasvatuksessa niin silloin saa jo sanoa oman mielipiteen asiasta. Niin minä yleensä teen vaikka anoppi ei siintä välttämättä aina pidäkkään. Mutta jos itse on sen lapsen tai useammankin lapsen kanssa 24h/vrk niin kait sitä lapsensa tuntee ja ainahan niitä haavereita tapahtuu. Itsekkin kun vien ja haen poikaa hoidosta niin näen muilla pikkuisilla mustaa silmää ja laastareita. Mutta lapset on lapsia ja niille sattuu. Meillä ei ainakaan ole päivääkään etteikö jotain pientä satu. Ja nytkin kumpikin lapsista on kuumeessa ja kurkunpään tulehdusta potevia. Eikä sille voi mitään eihän niitä voi eristyksessä pitää kotona pöydän ääressä istumassa.
että oliko hänen lapsensa koskaan kipeitä tai sattuiko onnettomuuksia..
Jos vastaa kyllä, niin alat suureen ääneen sitä voivottelemaan, että kyllä se siis teidän suvun puolelta on perinnöllistä kun ei meidän suvussa vaan... ;o)
Jos kysyt, saat kuulla, ettei naarmuakaan ikinä.
Tietysti voisit kysyä tuhkarokot ja vesirokot. Ne on merkitty neuvolakorttiin. Kai noin huolehtivainen mummu on omien lapsiensa neuvolakortit säästänyt! Siitä saisit muutenkin tukea pituuteen ja painoon yms.
Kysyppä onko kortti jäljellä.
Anteeksi jos loukkaan mutta taitaa olla sellainen tyypillinen äiti/mammanpoika yhdistelmä osunut kohdallesi.
Et saa syyllistää itseäsi etkä masentua,sun on puolustauduttava,helppo neuvoa sivusta mutta vaikeampi toteuttaa.
Ota askel kerrallaan,pystyt jossain vaiheessa antamaan samalla mitalla takaisin.
Vaikka se tuntuisi kuinka hurjalta ajatukselta niin ota ero jos mahdollista,en toivo kenellekään sitä helvettiä minkä olen kokenut vaimoni ja hänen sukunsa kautta.
Etö ole kuullut sitä vanhaa totuutta, että "alistuva ihminen herättää toisissa vallanhalun ja julmuuden". Niin paljon ihmisessä on petoeläintä!
Oma ex-mieheni oli sellainen että tuppasi menemään äitinsä puolelle minua vastaan. Käytännössä anoppi rikkoi suhteemme. Sinun pitää tehdä asiat selviksi erikseen sekä miehellesi että anopille, koska anoppi on ilmiselvästi ajanut typeryyksiä miehesi päähän!
Kokeile joskus sanoa kovasti vastaan anopille kun hän mäkättää, saatat yllättyä...!
Mieheni on aina minun puolella, kun anoppi motkottaa. Uskomatonta, mutta totta. Anopilla on vaikeat vaihdevuodet, jotka tekevät hänestä hankalan, täytyy häntä ymmärtää.
Tänään oltiin heillä mummulassa koko päivä, ja katsottiin talolle paikkaa heidän metsästä (ei liian läheltä). Oli ihana päivä! En voi valittaa, että huonosti menisi. Otan nuo syyttelyt kyllä raskaasti, mutta toisaalta uskon, että elämä kasvattaa miestänikin. Hän on kovin nuori, 21v kuten minäkin. Itselläni on ollut kova elämä, joka peilaa nykypäivään ajoittaisena pahana olona. Siksi olen joskus epävärma itsestäni ja kaikesta. Mieheni on äkkipikainen (ei ikinä väkivaltainen) muttei pelkää pyytää anteeksi.
Niin, kyllä aina sanon anopilleni vastaan, mutta hän ei kuule mitääm, levy jää päälle, eikä ole kuulevinaan... Anopista en muutenkaan juurikaan välitä, miehen syyttelyt minua eniten satuttaa.
"Joka päivä jotain" tulipahan taas liioiteltua, olen pahoillani... Tää johtuu juuri noista minun ajoittaisista synkkyydenpuuskistani, kun kaikki tutntuu niin paskalta (jos on ollut riitaa), vaikka onkin pidempään mennyt vallan mainiosti. Jos sattuu niin, että on paha olo hetken, niin silloin musta tuntuu, että ainahan mulla on paha olo. No ymmärsitte varmaan, mitä tarkoitan.
Nyt kuuluu tosi hyvää! Elämähän on ruusuilla tanssimista ja välillä sitä astuu piikin päälle!
Meilläkin yritti anoppi antaa kasvatusohjeita,muttei kauaa.Hän oli ollut kotirouva ja meillä taas oltiin vieraalla töissä.Anoppi on kiva mutta kovin vanhoillinen.Ei ymmärrä yhtään nykyajan meininkiä,että äiti tulee illalla töistä joskus klo 21-22.Ei siinä kummosia ohrapuuroja uunissa paistella.Appivanhemmet ihmettelevät myöskin sitä kun joskus valitamme että ei ole varaa johonkin.Koska kuulemma olemme molemmat töissä,meillä pitäsi olla varaa.No mies on tavallinen duunari ja meikäläisellä töitä n.3 päivää viikossa.Talon ostimme,korjasimme ja vielä muutama vuosi niin olemme sen myös maksaneet.Tyttären opiskelu maksaa paljon,eikä se talon kiinteitä kuluja vähennä.Eivätkä appivanhemmat ole koskaan auttaneet meitä taloudellisesti.Taas minun vanhempani ovat antaneet selvää rahaa kun olen hattu kourassa mennyt pyytämään.Ja antaneet pyytämättäkin,että olemme kaikista laskuistamme selvinneet.Mieheni vanhemmat ovat rikkaita mutta koskaan eivät ole antaneet penniäkään.Anopille olen ilmoittanut että yhtään lakanaa,maitokannua,kukkavaasia tai salaattikulhoa ei meille tuoda,koska niitä on tarpeeksi.Anoppi tykkäsi shoppailla kaikkea Iittalaa ja Arabiaa,mutta en halua niitä kun tarvisemme rahaa ihan elämiseen.Ja rahaahan se ei anna joten pitäköön roinanasa.Nyt sain sivutyön, tosin yö työn, mutta saan lisäliksaa ettei tarvii kärvistellä niin kauheesti.Omaa aikaa ei enää ole,hyvä kun pysyn jotenkin kuosissa,yötyö vie äkkiä mehut.Mutta koitetaan pärjäillä.
Älä välitä jos anoppisi moittii sinua.Minullakin oli aikoinaan huono anoppi,joka röyhkeästi vei kaapista kaikki uudet vaatteeni.Ja oli sitä mieltä että en tarvinnut niitä, koska äidin paikka on kotona lapsen luona.Minun ei siis tarvinnut käydä ollenkaan ihmisten ilmoilla.Anopit on vaikeita tapauksia.Olet varmasti hyvä äiti lapsellesi.Onko miehesi sinun vaiko äitinsä puolella?!Minä aikoinani näytin anopille oman paikkansa,sanoin vastaan melkeinpä kaikessa.Kunnes uskoi että minä todellakin osaan hoitaa lapseni itse.Jokainen tekee virheitä joskus.Ihmettelenkin miksi sun miehesi sai raivarin tonttulakista?!Minkä ikäinen sun lapsesi on?!Minkä ikäinen itse olet?!