Seurustelen tällä hetkellä ihanan pojan kanssa. Meillä on toimiva suhde, rakkautta, hellyyttä ja kaikkea ihanaa. Mutta ongelmana on, että minä kaipaisin jotakin uutta, uusia kokemuksia ja ihmissuhteita. Toisin sanoen tahtoisin tapailla muitakin miehiä, edes vähän aikaa. Rakkaani ei tähän varmastikaan suostuisi, hän loukkaantuisi pahemman kerran. Olen totustunut netissä aika mielenkiintoisen oloiseen pojuun, jonka tahtoisin tavata, mutta minähän seurustelen jo! En halua jättää rakastani tuon takia, haluaisin vain... en edes tiedä mitä tosiasiassa haluaisin! Olen hiukan kyllästynyt tiiviiseen suhteeseen, mutta en tahdo jättää häntä! Mikä vikana?
Vakisuhde kyllästyttää
Marzina
41124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Et kai vaan ole tehnyt sitä virhettä, että olet sitoutunut seurusteluun ennen kuin olet siihen kypsä?
Eli mieli palaa muita kokemuksia ja loppuelämä ilman sitä muiden miesten kokeilua tuntuu vaikealta kestää.
Tee siis miehellesi palvelus ja kerro hänelle, että et vielä ole kypsä vakavaan vakisuhteeseen. Että sitouduit liian aikaisin. Erotkaa ja juokse juoksusi, sählää muiden kanssa, harrasta irtopanoja ja seksisuhteita niin kauan, että koet kokeneesi tarpeeksi. Sitten vasta on aika vakisuhteelle, kun pystyt siihen sitoutumaan.
luulekko että se on vihreempää aidan toisellapuolen? voin sanoa että ei ole. kaikilla on sellasia tunteita varmaan joskus mutta kun puhuu nykyisen kanssa nii asioilla on tapana muuttua parempaan suuntaan. jos ei kuitenkaan tunnu menevän niin sit ei muutako terapiaan.jos ei vielä sittenkään niin sit on jo vakavaa.en tiedä minkä ikäinen olet mutta veikkaus on että18-25v...uskon että sua ei ole koetellut seurustelun vakavat puolet ja et silloin osaa antaa arvoa nykyiselle elämälle...tämä on minun mielipide.itse aijon jos joskus saan mahdollisuuden tehdä jotain parisuhteessa nii teen kaikkeni sen eteen.
Mulla on taas se tilanne, että aloin seurustella 20-vuotiaana ja menin naimisiin 24-vuotiaana. Mieheni on aika rajoittava ja hallitseva tyyppi. Olen elänyt aika tiukassa talutusnuorassa parhaat vuoteni.
Haluaisin aloittaa jatko-opinnot yliopistossa, mies ei sitä hyväksy, sillä joutuisimme asumaan liian kauan pääkaupunkiseudulla. Metsän pojan mieli halajaa maaseudulle. Sen lisäksi hän ei ymmärrä kunnianhimoani ja työorientoituneisuuttani, vaan tahtoisi minun etsivät pysyvän ja kunniallisen viran pienestä kaupungista. Haluani opiskella hän nimittää pätemisen tarpeeksi. Tämä opiskeluasia on vain yksi esimerkki monien asioiden joukossa, joita hän haluaa hallita.
Miestäni en ole pettänyt, mutta nyt tuntuu, etten jaksa ajatella enää selvästi. En tunne itseäni enkä omia rajojani lainkaan, koska mieheni sanelee elämääni. Enää en jaksa edes sanoa vastaan. Olen ihastunut itseäni reilut 10 vuotta vanhempaan perheelliseen mieheen, ja tunne on molemminpuolinen. Mies ei ole aikeissa jättää vaimoaan, joten hän sopisi minulle vallan hyvin irrotteluseuraksi: eipähän jäisi roikkumaan! Olen niin täynnä pyhää katkeruutta miestäni ja tekemiäni valintoja kohtaan, ja toisaalta olen aivan arvostelukyvytön ja sekaisin juuri tällä hetkellä. Toivottavasti en mene tuhoamaan liian monen ihmisen elämää.
Mene vielä, jos tekee mieli. Ota tämä ystävän neuvona. En halua kenellekään samaa helvettiä, missä itse tällä hetkellä elän.
Mä lähdin kymmenvuotisesta liitosta samantapaisten rajoitusyritysten takia. Päätöksenteko ei todellakaan ollut helppoa, mutta sitten kun sain sen puristettua oloni helpottui huomattavasti. Ero on ehkä "siistimpi", jos ei ole kolmansia osapuolia sotkettuina mukaan. Jos teillä ei vielä ole lapsia, kannattaisi harkita tarkkaan mitä haluat, sillä alistussuhteessa kadottaa itsensä yllättävän helposti...