Miten tästä eteenpäin?

Monta vuotta yhdessä, nyt vain että "voidaanhan me pitää yhteyttä ja käydä kävelyllä...haluan tutustua ja katsoa mihin ehkäpä uusi suhde johtaa".

Olen onneton ja sieluni on kuin avonainen haava. Miten ihmeessä uskallan avautua ja luottaa enää ? Pystynkö tuntemaan syvää kunnioitusta ja yhteenkuuluvuutta enää keheenkään?

Tuntuu siltä että en tule tapaamaan ketään joka merkitsisi minulle yhtä paljon kuin sinä merkitsit...
( olen aikuinen nainen jolla tytön tunteet)

Tarvitsen lohdutuksen sanoja
51897
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Kauhean vaikeaa kirjoittaa lohdutuksen sanoja, kun omaa rintaa korventaa niin ettei mitään muuta pysty edes ajattelemaan. Saatikaan tehdä töitä tai hoitaa suhteita lapsiin tai kavereihin.
Eikä näillä tunteilla taida olla eroja, on sitten mies tai nainen.. Jos on yksin on yksin.
Aika parantaa,,, näkis vain.
En tiedä

Äänestä

En osaa noissa parisuhdeasioissa neuvoa kun ei ole niistä kokemusta.Mutta onnettomuudesta ja pahasta olosta on kokemusta sitäkin enemmän ja voin vakuuttaa, että olo tulee ajan kanssa paranemaan vaikkei itse sitä millään uskoisi.Ja välittäviäkin ihmisiä todella on olemassa, kaikki eivät ole sellaisia, jotka haluavat vain nujertaa.Jos sinulla on vielä kiinnostusta seurusteluun, pystyt varmasti vielä luottamaankin toiseen ihmiseen.Mutta sinkkunakin voi olla ihan mukavaa, jos on ns. muut asiat kunnossa, eli uskot elämään yms.Toivotan sinulle mahdollisimman hyvää oloa!

Äänestä

on vain itte vaikee pysyy kaverina mun ex:änä kaa mulla on liian paljon tunteet joka vain täytyy kertoa, ja meilaan ne häneelle silloin tällöin. kylä hän vielä tulee katkaistamaan mun kaa joku päivä. thomas

Äänestä
  • Lämmin kiitos teille vastauksista.
    Otetaan askel ja päivä kerrallaan, jos vaikka huominen olis hiukan keveämpi...

    Äänestä

Romanttista hölmöilyä on kuvitella että yhdestä ihmisestä löytyisi vastaus kaikkiin tarpeisiin ja ongelmiesi ratkaisu.. HERÄÄ! AIKUISTU!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kaipaan... kirjoitti:

Monta vuotta yhdessä, nyt vain että "voidaanhan me pitää yhteyttä ja käydä kävelyllä...haluan tutustua ja katsoa mihin ehkäpä uusi suhde johtaa".

Olen onneton ja sieluni on kuin avonainen haava. Miten ihmeessä uskallan avautua ja luottaa enää ? Pystynkö tuntemaan syvää kunnioitusta ja yhteenkuuluvuutta enää keheenkään?

Tuntuu siltä että en tule tapaamaan ketään joka merkitsisi minulle yhtä paljon kuin sinä merkitsit...
( olen aikuinen nainen jolla tytön tunteet)

Tarvitsen lohdutuksen sanoja

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu