Hei! Nyt tarvitaan teidän tukea hyvät kanssaihmiset. Tällä ruudun takana kovasti istuma- ja leukalihaksiaan kuluttavalla naisimmeisellä on tuo elopaino jo yli 100 kilon!!! I know...ihmeitä ei tapahdu yhdessä yössä, joten pitkäaikaista elämäntapamuutosta tässä havittelen.
Mutta *huokaus*. Kun työt on ohi ja kotonakaan ei vielä ketään, on niin helve*** helppo mennä sinne putiikkiin ja sujauttaa ostoskoriin ne suklaat ja leivokset. Syödä ne sitten siinä postia selatessa rauhassa ja kaikessa hiljaisuudessa (toisin sanoen olen myös salasyöppö)*noloa*. Ajattelen usein, että huomenna se taas alkaa. Millä minä kävelen kaupan ohi saaden ajatukset pois herkuista? Pitääpä huomiseksi varata juotavaa reppuun jos se auttaisi. Eilisessä "olet mitä syöt" ohjelmassahan sanottiin jotain tyyliin -suurin osa nälästä on vain janoa! Minä pystyn, tiedän sen. Mutta sanokaa minulle, että huominen ei ole aina se päivä jolloin aloitan.
Mutta *huokaus*. Kun työt on ohi ja kotonakaan ei vielä ketään, on niin helve*** helppo mennä sinne putiikkiin ja sujauttaa ostoskoriin ne suklaat ja leivokset. Syödä ne sitten siinä postia selatessa rauhassa ja kaikessa hiljaisuudessa (toisin sanoen olen myös salasyöppö)*noloa*. Ajattelen usein, että huomenna se taas alkaa. Millä minä kävelen kaupan ohi saaden ajatukset pois herkuista? Pitääpä huomiseksi varata juotavaa reppuun jos se auttaisi. Eilisessä "olet mitä syöt" ohjelmassahan sanottiin jotain tyyliin -suurin osa nälästä on vain janoa! Minä pystyn, tiedän sen. Mutta sanokaa minulle, että huominen ei ole aina se päivä jolloin aloitan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tosiasiahan on ettei kauppaan KOSKAAN kannata mennä nälkäisenä tai väsyneenä, koska sillon sitä tekee mieli kaikkea ja sortuu helposti. Ja sinne keksihyllyille jne. ei tarvi edes mennä, niin auttaa jo siihen ettei niitä sinne koriin joudu.
itse en ole ikinä ollut kovin ylipainoinen, ja tällä hetkellä olen normaalipainoinen. en laiha-en läski. siksi on vaikea neuvoa yli satakiloista laihtumaan. mun tapa pudottaa painoa on: syö ainoastaan ruisleipää, jätä pois sokeroidut jugurtit, tilalle esim. a-jugurtti, mehut makeuttamattomina kaikki pasta yms muuta kuin valkoista: moniviljaa, ruispastaa, kaurapastaa jne. kaikki leikkeleet ja juustot mahdollisimman vähärasvaisiksi. syö erittäin paljon kasviksia ja hedelmiä. syö näitä kun nälättää..älä syö illalla kuin max. 1 pala ruisleipää teetä/kahvia. kiteytettynä: sokeri ja vehnä minimiin. kävele joka päivä väh. 5km. pari kertaa viikossa 1,5 h treenit. herkuista kieltäytyminen onnistuu, kun tekee todellisen päätöksen laihtua ja uskoo onnistumiseen. yksinkertaisesti, ÄLÄ OSTA IKINÄ HERKKUJA (arkena ainakaan). näin mä oon pystynyt hallitsemaan mun painoa, se kun nousee myös liian helposti. jos sulla ei ole itsekuria ei onnistu.
Mulla on ollut tuo sama huomisen päivän syndrooma jo aika pitkään. Painoa myös reilusti yli sata ja kova yritys kuitenkin kokoajan päällä saada sitä pois. Vuoden vaihteessa päätin että se on nyt ja joka päivä, ei huomenna ei maanantaina. Vielä on toiminut. Perjantai on herkuttelupäivä ja silloin voin syödä mitä vaan kunhan se kaikki menee perjantaina, ettei tule herkutteluviikonloppua, jos jää niin menee roskiin. Nyt vaan odotan sitä perjantaita...
Mulla kans vähän sama juttu, mutta olen päättänyt vain, että kerran kuukaudessa saa käydä ulkona syömässä ihan mitä tahansa. Päivä on aina merkattu kalenteriin ja sitä odotellaan innokkaasti. Yhtäkkiä huomaa, että aika on mennyt nopeasti ja pääsee nauttimaan :).
Aloittajalla, luen samalla tavalla päivän lehdet yksinään rauhassa, mutta nykyään kahvin kanssa teen hyvän leivän. Saatan jo töissä suunnitella, mitä hyvää, mutta kevyttä siihen laitan. Samoin suunnittelen päivän ruoan jo monesti edellisenä iltana.
Minä alotin laihduttamisen tammikuussa 2005, painoa oli 95 kiloa. Jaksoin kesään asti hitaasti mutta varmasti, sitten se jotenkin jäi, kun oli 10 kiloa saanut pois. Elokuussa alkoi tuo huomenna jatkan-syndrooma. Se oli aina se huomenna tai maanantaina. Viime lauantaihin asti sitä kesti, mutta siihen se loppu. En ole ennen surffaillut missään keskustelupalstoilla, sitten eksyin tänne. Luin pari tuntia näitä juttuja ja kypsyttelin mielessäni ajatusta muuttaa elämäni. Liityin erääseen painonpudotusyhteisöönkin, jossa jokapäivä olen käynyt lukemassa kohtalotovereiden juttuja. Ja kyllä on hyvä olo! Olen pysynyt pisteissä (laihdutan painonvartijoilla kuten vuosi sittenkin pudotin 10 kiloa) ja olo on mahtava, motivaatio sen kun paranee! Kyllä tukiverkosto on tärkeä, ilman sitä ajattelisin edelleen "huomenna aloitan".
Tsemppiä kaikille, älkää lannistuko, olen varma, että teilläkin se huominen tulee! Siihen vain tarvitaan se...jokin. (Kummitätini esimerkiksi oli tehnyt päätöksen, kun juoppo oli bussissa haukkunut häntä läskiksi)
Toimii varmasti www.henkinenvalmennus.com
tämä paikka on erikoistunut painonhallintaan.
En tie saako mainostaa mut laitoin kuitenkin kun ite sain avun ja joku muukin voi saada, olkaa hyvä!
Eipä taida muu auttaa kuin pelkkä niskasta kiinni-asenne! Meillä käydään kaupassa vain kerran viikossa, suunnittelen siis aina etukäteen mitä syödään. Jos jotain tarvitaan lisää, niin mitään ylimääräistä ei osteta extrakauppareissullakaan. Jos joku tulee kylään, niin sitten voi hakea kaupasta tai leipoa jotain. Joskus ostan karkkia, mutta ei mitään maksipusseja!
3-4 kilon pudotuksen jälkeen palkitsen itseni aina hyvällä ruualla tai jollain herkuilla. :) Pysyy motivaatio, mutta ei vaikuta painoon! Apunani on kevyt ruokavalio ja Nutrilett sekä kävelylenkit (haasteena vähintään 10000 askelta päivässä!).
Kokeile suklaapatukannälkään Nutrilett-patukoita. Niillä korvaat helposti yhden välipalan vaikka töissä. Syö patukka ennen kauppaanmenoa, ettet olisi kaupassa nälkäinen! Ja juo paljon!