Miniä on huono,laiska ja pilalle passattu vaimoni mielestä. Omistelee poikaamme. (Äitin omaa lutusta) Olen sivusta seurannut tätä ja kuunnellut korvamakeaa: että kun et sinäkään sano mitään.
Minusta se on pojan oma valinta ja näkyvät toimeen tulevan. Vaimoni ja minun avioliiton alkuaikoina ja vieläkin oli minun äitini (vaimoni anoppi) se pahin beesepuuli ja poikansa lellijä, passari ja pilallekasvattaja ja MINIÄNSÄ syrjijä.
Ihmeellistä on se että kaikkitietävästä entisestä MINIÄSTÄ on nyt vanhempana tullut kaikkitietävä osaava ANOPPI.
Minusta se on pojan oma valinta ja näkyvät toimeen tulevan. Vaimoni ja minun avioliiton alkuaikoina ja vieläkin oli minun äitini (vaimoni anoppi) se pahin beesepuuli ja poikansa lellijä, passari ja pilallekasvattaja ja MINIÄNSÄ syrjijä.
Ihmeellistä on se että kaikkitietävästä entisestä MINIÄSTÄ on nyt vanhempana tullut kaikkitietävä osaava ANOPPI.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Täällä lähinnä miniät parjaavat anoppeja, harvoin kukaan appiukkoa. Apet eivät taida yleensä olla hankalia? Niin kuin kirjoitit, seuraat sivusta (aikuisen parin elämää) - ja näyttäväthän nuo toimeen tulevan! Näinhän se on, ja kyllä terveen "normaalin" pojan vanhemman pitää osatakin luottaa siihen että poika pärjää ja pitää itse suhteestaan huolen. Kaikkeen ei tarvitse aina sanoakaan mitään.
Itselläni on loistoanoppi, mutta tosin "hössöttää" liikaa. Hyvää hän aina tarkoittaa, kesti vain aikansa tottua siihen että hän on joka asiasta niin huolissaan. Ei kuitenkaan liikaa tyrkytä omia neuvojaan "ainoina oikeina" ja olen kiitollinen siitä, hänelle uskaltaa puhua vaikka olisi jossain asiassa möhlännytkin, ei ala kyllä syytellä. Siltikin appiukon kanssa on rennompi olla. Kyllä hän ottaa kantaa ja antaa asiallisia neuvoja silloin kuin niitä tarvitaan. Oma isäni esittää pikkuisen enemmän "kaikkitietävää". Mies ei ole siitä hermostunut, minä kyllä aina välillä. Pahinta anoppi-vävysuhdetta olen seurannut isäni ja hänen anoppinsa (mummoni) kautta. Mummossa kiteytyvät kaikki pahimmat anoppivitsit kymmenenteen potenssiin korotettuna, ja isä on temperamenttinen jääräpää. Että menipä mulla appivanhempien kanssa miten tahansa, NIIN pahaa siitä ei kuitenkaan synny! ;)
voisko sanoa jopa, että naiset yleensä...? ainakin tuo kaikkitietävyys paistaa näiltä palstoilta, jonkinlainen VAATIVUUS, olisko meissä naisissa pikkusen tarvetta kasvuun, senkin jälkeen kun meistä on tullut äitejä...?
omista miniä ajoista. Koskapa aika näyttää kultaavan muistot ja itsessä ei nähdä mitään vikoja niin parasta kun ei mies vain hiljaa seuraa sivusta typeriä kitisemisiä. Nuoremman polven sanomiset tahtoo mennä sodan julistamiseksi ja vanhemman ja viisaamman pieni valistustuokio saattaa johtaa parempaan tulokseen.