mikä on normaalia? olen ollut ihastunut erääseen herraan jo kaksi vuotta. Samaan aikaan olen myös seurustellut, jo useamman vuoden. En jaksa enää mitään "kuules nartsa, jätä se miehesi, se ansaitsee parempaaa"-lätinää, koska senhän kaikki tietää, joten ei tarvi niihin vaivautua. Ihan oikeasti haluaisin tietää ihmisten omista vastaavista kokemuksista? Mieli alkaa olla jo ihan sekaisin tästä kaikesta.
Ihastumisen kesto?
1234
61221
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sain sen käsityksen tekstistäsi...Koska itselläni on sellainen tilanne, että mieheni parhaaseen kaveriin olen ihastunut..
Neuvokaa te muut viisaammat!
voisin kuvitella että tuo on vielä hankalempaa..itse olen kaukosuhteessa, jo kolmatta vuotta ja oma ihastukseni taas asuu samalla paikkakunnalla kanssani. Kiusaus on äärettömän suuri, mutta vielä tässä sinnittelen, muuta en vaan voi.
Mitä omalta ukkolta puuttuu mitä sillä miehellä on? Olet ollut jo kaksi vuotta ihastunut? Entäs ne tuntemukset omaa ukkoa kohtaan? Muita ajattelet, mutta seisot vaan paikallasi. Kyllä se tällä hetkellä kivalta tuntuva komistus voi muuttua hetkessä kusipääksi. Tiedätkös sä sen naisjutut?
ei tässä nyt ole varaa alkaa pelaamaan, eikä edes intoa sellaiseen. Sen takia paikallani. ja kyllähän se kusipää aina jokaiikasta löytyy. Enpä tiedä, kovin omat samanlaisia, kieltämättä. Sitäpaitsi tuntuu jo pahalta alkaa edes kirjoittamaan mitään eroavaisuuksia, vaikka niitä varmaan päässäni olenkin miettinyt=Eli ts. fyysinen vetovoima..
Siis mua ottaa päähän tuo, kun kirjoissa luvataan, et ihastuminen menee ohi viimestään kahessa vuodessa.
Mulla kävi näin. Rakastuin naimisissa olevaan mieheen. Alettiin seksisuhde. Mies koko ajan muistutteli, ettei hän voi olla kanssani tosissaan. Siks koko homma oli tosi vaikeeta mulle.
Ootin hartaasti ensin vuoden aikarajaa, ku olin lukenu, et sillon moni ihastus päättyy. No, se raja meni, eikä mitään parannusta tilaani tullu.
Seuraava raja oli sit se vihoviimenen kahen vuoden raja. Sillon kuulemma viimestään ihastukset päättyy.
Ja paskat.Olin ihan väsyny koko ihastumiseen. Halusin sen loppuvan.
Mut ei. Kaks vuotta meni eikä mitään hyötyä. Aina vaan olin täysillä rakastunu.
Sit kait mies hermostu mun tunteisiin. Se sano mulle aika pahasti ja halus lakata tapaamiset.
Niin tehtiin. (Tai ei lakattu kokonaan tapaamasta mut seksi lopetettiin).
Itkin puol vuotta. Sinä aikana seksihalut loppu, mutta miestä rakastin edelleen.
Nyt asiasta on kulunu viis vuotta. Tapaan miestä säännöllisesti. Hän on halunnu seksiä jo pidemmän aikaa, mutta mua ei kiinnosta. Silti oon jonkun kerran hänen kanssa ollu.
Jäljelle jäi kuitenki tuo suunnaton hyvänolontunne, ku oon hänen seurassaan. Se on kai rakkautta.
Viis vuotta se siis on kestäny eikä loppua näy. Yhä itken sillon tällön hänen takiaan, ku oisin tahtonu hyvää suhdetta mut hän kait vaan sitä seksiä. En tiiä. Paska juttu kuitenki.
Keho voi ylläpitää rakastumisen tilaa kemiallisena ilmiönä yllä maksimissaan keskimäärin sen kaksi vuotta. Siksi kirjoissa luvataan niin. Mutta on eri asia kaivata, haluta, ikävöidä tai rakastaa kun olla rakastunut.