Erään kerran, kun olin koulussa, tällä välin eräs sukulainen oli käynyt "siivoamassa" huoneeni. Koko huone oli pengottu läpi ja tavarat aseteltu siististi. Paljon papereitani katosi kyseisessä siivous-operaatiossa, "siivooja" selitteli ettei voinut tietää mikä oli roska ja mikä ei. Erittäin kätevä keino piilotella uteliaisuuttaan... ei sillä, että mitään suuria salaisuuksia olisi paljastunut huoneen tonkijalle, mutta ottaa huomioon ettei kyseiselllä ihmisellä ollut minkäänlaista oikeutta mennä huoneeseeni, saati penkoa sitä kun hän oli talossa vieraana. Muillakin yli-uteliaita sukulaisia??
Nuuskija suvussa?
Firra
165788
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mun täti oli sellanen vitun kyylä että kaiveli mun tavaroita kun olin pois(se joutu asumaan meillä muutaman kuukauden)ja usein näin ikkunasta että se lähti mun huoneesta kun tulin pihaan.Oli tonkinut mun laatikoita ja kaikkee.No sit kerran laittelin lappuja piiloihin missä luki: Vitun lutkahuora jos vielä huomaan että oot kaivanu mun kamoja mä saatana hakkaan ja tapan sut vitun visvavittunen urkkijahuora!!!!!!!!!!!!!
Eihän mitään kun tulin sit kotiin niin täti tuli vastaan naama punaisena ovet paukkuen ja kirku jotain...Mutsi kyseli että mikä tolle tuli?Eikä sitä sen jälkeen meillä pahemmin ole näkynyt!!! :D
Siitä sai vitun utelias paska...
sinunkin pitäisi nukkua tähän aikaan, ja miettiä vähän kielenkäyttöä. vittu ei ole välimerkki tai vastine sanalle niinku.
Hyvä.
"niinku":ssa ei läheskään yhtä paljon voimaa kuin VITUSSA!
Oma tätini on kuin joku Sherlock Holmes, uskomatonta miten jonkun toisen ihmisen tavarat voivat häntä kiinnostaa niin paljon. Kerran kävi läpi matkalaukkuni ja siirteli vaatteitani ja tavaroitani muualle niin etten tahtonut niitä löytää.
Silloin mulla ratkesi ja sanoin siitä. No tietysti heti välit poikki, eihän hänelle vanhemmalle ihmiselle olisi saanut mitään sanoa. Mutta ei ole ollut ikäväkään.
Kylillä juorutaan että hän on vuosien varrella kaikenlaista varastellutkin. Mihin mahtaa koota mammonaa kun on yksinäinen ihminen, ei ainakaan hautaan saa mukaansa mitään niin kuin ei kukaan meistä.
moni on suvussani vaihtanut pankkia vain sen takia kun sattuu olemaan minun rakas utelias siskoni töissä pankissa.
mummo luki mun ja kaverin kirjeet ja just mietittiin jotain kun ei ollut ollut ehkäisyä teininä käytössä, niin mummo alko vaahtoomaan suureen ääneen että yksinäistä lasta ei saa synnyttää! se siitä kirjesalaisuudesta.
Pankissa toisten tilitietojen levittely on ehdottomasti törkeää ja irtisanomisperuste eli kannattaa siis ottaa yhteyttä suoraan pankinjohtajaan asian selvittämiseksi.
Näissä tapauksissa usein pankkitoimihenkilö menettää työpaikkansa.
Ei kai ketään ilman todisteita eroteta.
Ei kai kukaan niin tauno ole, että niitä tietoja levittää. Mutta on vaan todella epämukava ajatus että syster käy viikottain tutkailemassa rahankäyttöni, tulot ja menot. Kyse on aikast henkillökohtaisesta asiasta ja se ei sisärelle kuulu.
Lienee niin, että tililla käynnistä jää jälki. Kaikilla koneilla ei tilitietoihin edes pääse. Eiköhän nykyisin joka tilille ole salasanat olemassa. Talon sisäinen kontrolli pelaa varmasti pankeissa.
Ei ole pankin eduksi, jos virkailijat voivat seikkailla sukunsa ja naapurinsa tilitiedoissa mielensä mukaan.
Kyllä siihen on varmasti stoppi pistetty.
Tätini on kyllä kova kurkiskelemaan kaappeihin. Siskoni juhlissa viime kesänä täti oli sattunut hetkeksi jäämään yksikseen sisälle ja eikös tuo heti kipaissut yläkertaan tutkimaan kaappeja. Sisko sen sieltä löysi ja täti vain sanoi, että oli käynyt katsomassa miltä yläkerta nyt näytti kun vanhin lapsikin oli pois muuttanut.
Oikeastaan olemme arvelleet tädin motiivina olevan etsiä esineistöä ja tavaroita jotka oikeasti kuuluisivat hänelle - siis hänen mielestään. Hän kun aina vaatii tasapuolisuutta (kaikki hänelle, tai ainaski enemmän ku muilla). Ja siis halusi ilmeisesti joko varmistaa, ettei vinttiin ole jäänyt mitään vanhoja perintöesineitä, joita hän voisi vaatia itselleen tai sitten halusi vain omaa itsetuntoaan pönkittääkseen nähdä, että ei meillä ole sielläkään niin hienoa kuin heillä.
Tämä nuuskintatapa hänellä on ollut jo vuosikausia ja perheessämme olemmekin vähän herkutelleet ajatuksella jättää joskus johonkin kaappiin tädille suunnattu viesti ja katsoa paljastaako hän käytöksellään sitten itse itsensä. Vaan eipä olla viitsitty toteuttaa, kun mitään käytännön harmia tädin uteliaisuudesta ei vielä ole tullut. Käykin meillä niin harvoin.
Kävin kylässä isäni sisaren luona, joka oli ollut kiivain perintöä vaatimassa isoäitini jälkeen. Enhän minä tiennyt oikein mitään koko asiasta.
Ihailin jotain taulua tai muuta hänen olohuoneessaan, ja hän sanoi kiivaasti, että juu,juu, se on lapsuudenkodistani. Kyllä se sieltä on, niin, Pitäisi ihan tulla katsomaan mitä teiltä löytyy.
Muistan ihmetelleeni, mitä suuttumista tässä nyt oli. Sanoinkin, että olisi ihan kivaa, jos täti tulisi käymään, kun ei ole tainnut koskaan käydäkään. (Matkaa oli n. 400 km)
Ihmettelin edelleen kamalasti, kun hän sanoi, että taitaisi isäsi yllättyä.
Kysyin sitten kotona isältä, mitä hänellä oli lapsuudenkodistaan. Hän näytti taskukellon, sitä sanottiin taskunauriiksi, ja sanoi, että muuta hänellä ei ole. Kerroin, että täti haluaisi nähdä mitä muuta meillä on, ja isä vain nauroi.
Täti ei koskan tullut. Jäiköhän hänelle se usko, että kotimme pullotti isän lapsuudenkodin tavaraa. En tiedä.
7 vuotta asuin samassa pihassa appivanhempieni kanssa. Maailmassa ei voi olla pahempia nuuskijoita kuin he. Kaiken lisäksi mieheni ei halunnut puuttua asiaan, "ei haluunnut pahoittaa vanhempiensa mieltä". Loppu tuli kun olin kesälomalla ja anoppi (jonka piti tietää, että olen kotona) jäin rysänpäältä kiinni kun penkoi meidän kaappeja, tutki lasten huoneet ja lueskeli päivän postit. Itse seurasin salaa ovenraosta henkeäni pidätellen, en ollut uskoa silmiäni. Eukko jäi kiinni kun meni ulos jututtamaan nuorimmaisiani ja neidit kertoivat äidin olevan omassa huoneessaan. Ikkuna oli auki joten kuulin keskustelun ja iloisena vilkuttelin eukolle kun hädissään vilkaisi makkarimme ikkunaan päin.
Appiukolla oli tapana kuvata kaikki tyttäreni meillä käyneet ystävät, salaa tietysti, verhonraosta. Jäi siitä kiinni aika monta kertaa kun ei tajunnut ottaa salamaa pois päältä.
Kellarissamme hän vieraili säännölliseen, rakennusaikana teetti itselleen avaimen.
Appiukko jäi kerran kiinni mun alusvaatekorin penkomisesta, heti muuttomme jälkeen. Ilmeisesti oli kiinnostunut vaatekaappini hyllyratkaisuista ;-).
herranjestas millasia ihmisiä on olemassa...sun appivanhempas siis.. ihmettelen vaan miten jaksoit 7 vuotta..=) Omat appivanhemmat asuu 300 km päässä ja hyvä. Tosin ihan ok ihmisiä ovatkin, ehkä juuri siksi kun asuvat sen verran kaukana =) Itse en ole kokenut sukulaisten puolesta urkintaa... oman siskon äidin puolelta kylläkin nuorempana. Päiväkirjat sun muut on luettu...kaapit pengottu yms. Jotkut eivät vaan tajua millasen arven voi jättää se, kun joku lukee toisen kirjoittamia herkimpiä tuntojaan päiväkirjaan. Ja sitten äitini ihmettelee että miksi en luota häneen ja miksi en kerro joka ikistä yksityisasiaanikin hänelle. Ne ei kuulu kellekään muulle kuin minulle, ja ehkä joskus aviomiehellenikin...
Edes pakattu matkalaukkini ei ole saanut olla rauhassa, yksi "täti" kävi sen penkomassa ja "järjesti" vähän, joten jouduin pakkaamaan uudelleen.
Mutta nyt tiedän, ettei koskaan saa jättää mitään vastaavaa lukitsematta huoneen ovea.