Mitä olette mieltä tilanteesta:
7-vuotiaalla tyttärelläni Sannalla on samanikäinen kaveri Milla, joka asuu toisella paikkakunnalla.
Tytöt tapaavat toisiaan joko meillä tai heillä vain noin 2-4 kertaa vuodessa. Tytöt tutustuivat toisiinsa
pari vuotta sitten matkalla, ja olivat niin hyviä kavereita, että me vanhemmat päätimme jatkaa ystävyyttä
kuskailemalla tyttöjä toistensa luo silloin tällöin.
Viime perjantaina olimme sopineet, että Sanna menee Millalle yökylään. Sanna jännitti vähän, vaikkei
ollutkaan ensimmäinen yökyläily Millan luona. He olivat kuitenkin tavanneet viimeksi 4 kuukautta sitten.
Sanna piirsi Millalle kortin, otti uuden nukkensa mukaan ja tuliaisiksi ostettiin karkkipussit molemmille
tytöille.
Soitimme Millan ovikelloa perjantai-iltana. Millan äiti tuli avaamaan. Millaa ei näy missään. ''No Milla,
tules katsomaan kuka tuli'' maanitteli Millan äiti. Millaa ei näy, ei kuulu. Moneen kertaan äiti huuteli
Millaa, joka ei tullut. No, riisuimme kenkämme ja menimme Millan äidin perässä olohuoneeseen.
''Millalla on yksi luokkakaveri kylässä. He ovat tehneet majan'', sanoi Millan äiti. Milla ja Jonna piileskelivät
majassa. Sanna istui sohvalle karkkipussit ja nukke kädessä. Noin kymmenen minuutin kuluttua
Milla ja Jonna tulivat esiin.
Tässä vaiheessa ajattelin, että pitäisikö kerätä luunsa ja lähteä Sannan kanssa kotiin. Kun kävi ilmi,
että Jonnan pitää puolen tunnin kuluttua lähteä, ajattelin että jäädään nyt kuitenkin.
Koko puolen tunnin aikana Milla ei puhunut Sannalle mitään. No, ennenkin on käynyt niin, että leikit
alkavat sujua vasta kun minä olen lähtenyt paikalta.
Jonna lähti, ja minäkin aloin tehdä lähtöä. Kun olin ovella menossa, soi ovikello ja Millan kaveri Piia oli
tulossa sisään. ''Tule vaan'', sanoi Millan äiti.
Itku kurkussa jätin Sannan ja lähdin ajamaan kotiin. En vain kehdannut sanoa mitä mieltä olin tilanteesta.
Mielestäni piha- ja koulukavereita ei pidä ottaa sisään jos on joku harvinaisempi kaveri tulossa SOVITTUUN
kyläilyyn. Varsinkin kun Sanna ei lainkaan tuntenut Jonnaa ja Piiaa.
Jos Sannalla on joku kaveri kylässä ja toinen tulee ovelle, sanon yleensä tälle ovelle tulijalle, että nyt
Sannalla on toinen kaveri, ehkä joskus toiste sitten. Erityisesti jos kylässä on harvinaisempi vieras,
kyllä lapselle pitäisi opettaa, että tämä vieras on huomioitava ja toivotettava tervetulleeksi. Pöydän alla
majassa lymyily toisen kaverin kanssa oli minusta järkyttävä vastaanotto. En voi käsittää, miten Millan
äiti ei huomannut siinä mitään ihmeellistä. Vai olisiko niin, että Milla saa tahtonsa läpi... Äiti ei edes
korottanut ääntään, kun Milla ei tullut Sannaa ovelle vastaan.
Sannalla oli loppujen lopuksi ollut kuulemma kivaa. Haimme hänet lauantai-iltana kotiin. Kurjaa oli ollut
vain ''silloin, kun Milla leikki omien kavereidensa kanssa'' (myös lauantaina pihalla). Onneksi ei sentään
koko aikaa. Ja Sanna sanoi, että voisi mennä uudestaankin. Mutta enpä tiedä, minulle jäi paha maku tästä vierailusta.
7-vuotiaalla tyttärelläni Sannalla on samanikäinen kaveri Milla, joka asuu toisella paikkakunnalla.
Tytöt tapaavat toisiaan joko meillä tai heillä vain noin 2-4 kertaa vuodessa. Tytöt tutustuivat toisiinsa
pari vuotta sitten matkalla, ja olivat niin hyviä kavereita, että me vanhemmat päätimme jatkaa ystävyyttä
kuskailemalla tyttöjä toistensa luo silloin tällöin.
Viime perjantaina olimme sopineet, että Sanna menee Millalle yökylään. Sanna jännitti vähän, vaikkei
ollutkaan ensimmäinen yökyläily Millan luona. He olivat kuitenkin tavanneet viimeksi 4 kuukautta sitten.
Sanna piirsi Millalle kortin, otti uuden nukkensa mukaan ja tuliaisiksi ostettiin karkkipussit molemmille
tytöille.
Soitimme Millan ovikelloa perjantai-iltana. Millan äiti tuli avaamaan. Millaa ei näy missään. ''No Milla,
tules katsomaan kuka tuli'' maanitteli Millan äiti. Millaa ei näy, ei kuulu. Moneen kertaan äiti huuteli
Millaa, joka ei tullut. No, riisuimme kenkämme ja menimme Millan äidin perässä olohuoneeseen.
''Millalla on yksi luokkakaveri kylässä. He ovat tehneet majan'', sanoi Millan äiti. Milla ja Jonna piileskelivät
majassa. Sanna istui sohvalle karkkipussit ja nukke kädessä. Noin kymmenen minuutin kuluttua
Milla ja Jonna tulivat esiin.
Tässä vaiheessa ajattelin, että pitäisikö kerätä luunsa ja lähteä Sannan kanssa kotiin. Kun kävi ilmi,
että Jonnan pitää puolen tunnin kuluttua lähteä, ajattelin että jäädään nyt kuitenkin.
Koko puolen tunnin aikana Milla ei puhunut Sannalle mitään. No, ennenkin on käynyt niin, että leikit
alkavat sujua vasta kun minä olen lähtenyt paikalta.
Jonna lähti, ja minäkin aloin tehdä lähtöä. Kun olin ovella menossa, soi ovikello ja Millan kaveri Piia oli
tulossa sisään. ''Tule vaan'', sanoi Millan äiti.
Itku kurkussa jätin Sannan ja lähdin ajamaan kotiin. En vain kehdannut sanoa mitä mieltä olin tilanteesta.
Mielestäni piha- ja koulukavereita ei pidä ottaa sisään jos on joku harvinaisempi kaveri tulossa SOVITTUUN
kyläilyyn. Varsinkin kun Sanna ei lainkaan tuntenut Jonnaa ja Piiaa.
Jos Sannalla on joku kaveri kylässä ja toinen tulee ovelle, sanon yleensä tälle ovelle tulijalle, että nyt
Sannalla on toinen kaveri, ehkä joskus toiste sitten. Erityisesti jos kylässä on harvinaisempi vieras,
kyllä lapselle pitäisi opettaa, että tämä vieras on huomioitava ja toivotettava tervetulleeksi. Pöydän alla
majassa lymyily toisen kaverin kanssa oli minusta järkyttävä vastaanotto. En voi käsittää, miten Millan
äiti ei huomannut siinä mitään ihmeellistä. Vai olisiko niin, että Milla saa tahtonsa läpi... Äiti ei edes
korottanut ääntään, kun Milla ei tullut Sannaa ovelle vastaan.
Sannalla oli loppujen lopuksi ollut kuulemma kivaa. Haimme hänet lauantai-iltana kotiin. Kurjaa oli ollut
vain ''silloin, kun Milla leikki omien kavereidensa kanssa'' (myös lauantaina pihalla). Onneksi ei sentään
koko aikaa. Ja Sanna sanoi, että voisi mennä uudestaankin. Mutta enpä tiedä, minulle jäi paha maku tästä vierailusta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...olet oikeassa, eli olen kanssasi aivan samaa mieltä. Jos ystävä tulee vartavasten varsinkin kauempaa kutsuttuna kyläilemään, olisi silloin kohteliasta keskittyä olemaan juuri tämän ystävän kanssa. Lapset eivät sitä tietenkään välttämättä ymmärrä, mutta vanhempien luulisi sen kyllä tajuavan! Minulle asia on ainakin "opetettu" jo pienestä pitäen. :)
Periaatteessa asiat oilvat vähän väärässä mallissa. Kyse lienee myös Millan kotikasvatuksesta. Olisihan äidin velvollisuus opettaa tytärtään myös ystävyyssuhteen hoitamiseen. Vika oli siis kai Millan äidin, ei Millan. Lasten ajatus menee etenkin leikeissä aika nopeasti.
Jos kerran lapsellasi oli kivaa, niin kaikki oli ok. Ehkä sinun kannattaisi keskustella asiasta MIllan äidin, ei Sannan kanssa.
hei tarvitsen apua tuntuu että minulla ei ole kavereita miten saisin niitä