Milloin on sopiva päivä lopettaa suhde, jossa tuntuu pahalta aina välillä? Miksi aiemmat eroamiskerrat samasta ihmisestä eivät ole tuoneet kuin suunnattoman ikävän ja masennuksen... Mä en tiedä enää lainkaa, millainen suhteen tulisi olla. Tiedän vain, että Kari on maailman kiltein ja rauhallisin mies. Tiedän senkin, että hän välittää minusta. Mutta mitä se rakkaus sitten lopulta onkaan?
Aina välillä sitä haluaisi elämältään enemmän, antaa itselleen luvan haaveilla ja miettiä tulevaisuutta. Toisena hetkenä taas osaa kunnioittaa toista ja olla tyytyväinen. Suhde on yhtä aaltoliikettä, mutta sitäkö sen tuleekin olla? Pettää en voisi koskaan, ainoastaan ajatukset pysyvät ominani. Mutta miksi mies ei ymmärrä niitä? Mikä saa miehen pitämään naistaan itsestäänselvänä, pysyvänä ja muuttomattomana? Mistä se rohkeus löytyy, joka repii minut hänestä irti... Vai voiko sitä luottaa vaan siihen, että elämä kuljettaa. Jos kerran itsekään ei tiedä. Ja hyvin pian onkin taas allapäin.
:(
Aina välillä sitä haluaisi elämältään enemmän, antaa itselleen luvan haaveilla ja miettiä tulevaisuutta. Toisena hetkenä taas osaa kunnioittaa toista ja olla tyytyväinen. Suhde on yhtä aaltoliikettä, mutta sitäkö sen tuleekin olla? Pettää en voisi koskaan, ainoastaan ajatukset pysyvät ominani. Mutta miksi mies ei ymmärrä niitä? Mikä saa miehen pitämään naistaan itsestäänselvänä, pysyvänä ja muuttomattomana? Mistä se rohkeus löytyy, joka repii minut hänestä irti... Vai voiko sitä luottaa vaan siihen, että elämä kuljettaa. Jos kerran itsekään ei tiedä. Ja hyvin pian onkin taas allapäin.
:(
Vastaukset 7
Vanhimmat
silloin on suhteessa vikaa, jos tunnet noin. usko pois, kun suhde on se oikea, et tunne kyseisiä tunteita, et epävarmuutta etkä tuskaa. Jätä mies ja odota sitä oikeata. Minunkin KARIN kanssa oli vaikea olla, koska hän oli myöskin kiltti ja rauhallinen, mutta piti minua itsestäänselvänä. Hän oli itsekeskeinen ja selkeästi vain hyväksikäyttäjä- miehet ovat joskus 45 ylitteneinä sellaisia. Hän oli juuri eroamassa ja tarvitsi minua vain päästäksenn yli erosta.
minusta tuntuu ihan samalta, paitsi että meillä on vielä lapset kuviossa mukana.
huomaan haaveilevani jatkuvatsi muunlaisesta, onnellisemmasta elämästä.
mies on pitänyt minua varmaan koko suhteemme ajan itsestäänselvyytenä ja myöntää itsekin, ettei ole ollut tarpeekis läsnä, antanut tarpeeksi huomiota, ilmaisuut tunteitaan kunnolla yms. kerroin hänelle pari kk sitten, että en ole suhteeseemme tyytyväinen ja että olen ajatellut eron mahdollisuutta. hän on siitä asti yrittänyt paikata tilannetta ihan hirveästi. minusta vaan tekisi mieli huutaa hänelle, että "olisit käyttäytynyt näin aina!!!" tuntuu, että nyt on myöhäistä, vaikka hän mitä tekisi. minu tunteeni häntä kohtaan ovat vain päässeet loppumaan.
Lopettakaa ny toi valitus. Arki tulee vastaan kenen tahansa kans, ihan kun se rakastumisen huuma vois ikuisesti kestää. Ei se vaihtamalla parane. Mitä vikaa on kiltissä ja rauhallisessa miehessä!? Olkaa tyytyväisiä jos ei hakkaa/petä/ kokoaika juopottele, eli kaikinpuolin kunnollinen, käy töissä, elättää perhettä. Miksei toi nyt riitä jos luottamus tallella eli suhteen perusta kunnossa. Aaltoliikettähän se on, välillä on huonompiaki aikoja, se on ihan väistämätöntä. Ei oo ihme ku nykyää nii paljo eroja ku ei osata olla realistisia ja heti suhteen arkipäivästyttyä aletaa haaveilee jostai ihme (olemattomasta) elämää suuremmasta... No saaha sitä päiväunelmia olla muttei niin et sumentaa järjen. Eikä se varmaan sitä tarkota et mies pitäs ittestäänselvyytenä jollei enää joka hetki siinä kyljessä oo kii, ylenmääri huomioimassa ym.
Miettikää ennenku erootte, millasta se taas on olla yksin. Tuskin hauskaa kovin kauaa...ja sit jo itketäänki ku tuli jätettyä nii hyvä mies ja halutaan se takas mut se ei huoli ja sillä on jo joku toine jne! Tottakai ero masentaa, varsinki jos siihen ei oo edes mitää selkeetä syytä. Se on aina ku pieni kuolema. Älkää lopettako ihan hepposista syistä, kyse on kuitenki ihmissuhteesta ja sellasen loppuminen on raskasta...
Sillon ku kyllästyttää ni vois keksiä jotai tekemistä ja vaihtelua siihe arkeen, joko yksin tai yhdessä, mikä parhaalta tuntuu, että sais muuta ajateltavaa. Jooko.
Kuulostat enemmänkin sille, mitä minä olin joskus vähän aikaa sitten. Epäilin, että parisuhde mättää pahemman kerran ja siitä olisi ehkä hyvä tehdä loppu. Vaan asiaa pohdin, pohdimme mieheni kanssa ja lopputulos yllätti. Ei se vika ollut siinä, onko mies minulle se oikea, vaan minussa itsessäni ja kyvyssämme hoitaa parisuhdettamme. Minä olin muutoksen partaalla ja tahdoin tehdä elämälleni ja asenteilleni jotain. Muutuin, kun lueskelin kaiken maailman parisuhde oppaita ja koetin keksiä, mikä mättää. Huomasin, että asenteeni elämää kohtaan olivat ihan päin mäkeä ja nyt olen onnellinen, olen oppinut näkemään asiat uudessa valossa!
Suosittelen minäkin uusia tuulia elämän muilla saroilla. Olet kyllästynyt elämääsi, mutta parisuhteen lopettaminen on väärä paikka aloittaa muutos. Aloita se muutos itsestäsi, lueskele vaikka netistä sitä juttua romanttisista suhteista tai aloita uusi harrastus, jonka olet halunnut aloittaa, mutta et ole saanut aikaiseksi. Pian huomaat, että elämä hymyilee jälleen ja se oma kulta on ehkä sittenkin rakas, joskin tylsää välillä onkin. Aaltoliikettähän se on, välillä ollaan onnellisia ja sitten aallon pohjalla masentuneena kaikkeen.
Minäkin näen asian kuten tuossa joku toinenkin, että erotaan arjen astuessa elämään, kun kuvitellaan, että elämän pitää olla aina niin rakastunutta ja onnellista. Kun ei se ole sitä. Jokainen ihminen muuttuu, siinä helposti sokeutuu näkemään vääriä virheitä, kun vikaa voikin etsiä omista asenteista ja käsityksistä. Kun omat asenteet muuttuu, toinenkin herää siihen, että kappas, tuo ihminen on muuttunut...
Siihen sitten kun lisätään keskustelut sen toisen kanssa, niin ollaan askel parempaan päin. Yleensä se parisuhteen kulmakivi on juuri siinä, että unohdetaan keskustelujen merkitys. Se toinen tuntee minut, ei tarvitse puhua. Vaan eihän se ole niin juuri sen vuoksi, että toinen muuttuu, asenteet muuttuvat! Ei mieskään voi ymmärtää asioita, jollet niitä hänelle kerro? Eikä hän voi ymmärtää, että sinusta tuntuu joku asia pahalle, jollet kerro, että se tuntuu sinusta pahalle. Onko miehesi kertonut, mitkä asiat hänestä tuntuu pahalle, vai pitääkö hänkin kaiken sisällään?
Toivottavasti tässä on vaihtoehto, johon tarttua.
Kun olet ensin sinut itsesi kanssa niin sitten varmasti tiedät, onko se mies sittenkin väärä sinulle. Mutta et tule ainakaan katumaan päätöstäsi. Jos lopetat parisuhteesi nyt, et voi olla varma!
Jos saisi miehen puhumaan olisi helppoa,itse kerron kyllä mitä koen ja tunen hyvät ja pahat asiat.Tulos olen mäkättäjä,joten asunto hakusessa ja toivon löydän joskus miehen joka osaa puhua näyttää tunteet.Tämä mies mutuen hyvä ei juo ei petä ei juokse ulkona auttavainen tekeväinen se ei riitä jos ei pysty näyttämään tunteitansa mielummin elän yksin,en halua suhdetta sisko ja sen veli huhhu gylmä siin tuleee:))!!
Oma rakkautesi Kariis ei ehkä lopu kaan ja hänenkin tunne sinuun saattaa pysyä aina.Ongelmallisen tilanteesta tekee se, että miehesi ei puhu.Eli tarvitset ihmisen, jonka kanssa jakaa huumori, henkevyys.Olen itse elänyt pitkät suhteet kahden Karisi tyyppisen miehen kanssa ja todennut, että hyviä, rauhallisia miehiä mutta henkevyy puuttuu täysin, eikä sellaisen ihmisen kanssa vaan jaksa.Rakkaus ei siis lopu mutta kun meillä on vain yksi elämä, ei ole järkeä tuhlata sitä tylsistymällä itsekin.Vanhetessaan tämän tyyppiset, puhumattomat, ei-henkevät miehet muuttuvat todella raskaiksi kun ikä tuo vielä potenssiongelmat lisäksi.Olen tämän kokenut.Miestä ei voi silloin lähestyä millään; ei fyysisesti, ei henkisesti. Lähe vaan tyttö katselemaan maailmaa - ole yksin aluksi ja nauti elämästä, vapaudesta ja kyllä löydät kivan miehen joka osaa nauraa, juttelee asioista, on valoisa ja optimistinen.Sellaisen miehen kanssa jaksaa harmaitakin päiviä kun hän ymmärtää naista ja on iloinen naisestaan.Nämä ummikot, puhumattomat, naistaan itsestäänselvyytenä pitävät miehet ovat surullisia olentoja jotka eivät osaa olla iloksi kenellekään; eivät naisilleen, eivät lapsilleen, eivät työkavereillekaan, eivätkä koe siinä ongelmaa.Hehän ovat omastakin mielestään kunnon miehiä.Mutta sitten kun nainen saa elää iloisen miehen kanssa, jolla naurua ja hyväntahtoisuutta löytyy niin sitten huomaa eron.Rakasta sä vaan Kariasi jos haluat mutta älä hukkaa elämääsi hänen rinnallaan.Mikään määrä sun rakkauttasi ja ymmärtämystäsi ei muuta tuota miestyyppiä.Jos haluat iloita elämästäsi, etsi uusi kumppani - toista kun ei pysty millään muuttamaan.Ei sun vihata tarvi - poistut vaan nätisti , kiität menneestä ja suuntaat katseen eteen päin.
tämä on varmankin täyttä totta nostan kytkintä kiitos tästä kirjoituksesta.Olen itse sosiaalinen jutteleva huumoria naurua tanssia kaikke fiilistelyä spontaanisesti tapahtuvaa romantikokin mistä löytyisi sellainen Mies puhuva naurava kaikki tämän haluaisin ei tarvitse mikään donjuan olla ei tähtiä katselisi ottaisi kainaloon tanssisi vaikka joskus aamun koittoon mmmmmmm..unikuvai luulen näin en menetä vielä toivoani:))!!Ihanata joulua