Olen krooninen sinkku enkä tiedä miksi. Vielä pari vuotta sitten asia ei haitannut tipan vertaa mutta viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että jään todella jostain paitsi. Minulla ei ole takanani YHTÄÄN vakavaa suhdetta, ei edes teinivuosilta. Opiskelen, elämälläni on suunta, olen sosiaalinen, hauska ja minulla on paljon kavereita, myös naispuolisia.
Ulkonäöltänikin olen ihan mukiinmenevä, en välttämättä komea mutta en missään tapauksessa rumakaan. Minulla ei ole edes mainittavia paheita, joskin alkoholin käyttöni on välillä mitä on. Sitä paitsi, eikös aina sanota että naiset rakastuvat renttuihin (vaikka en sellainen edes oikeasti ole)?
Baareissa käyn usein mutta seuranhaun lopetin jo vuosia sitten. Ei vain löytynyt. Naispuolisia sinkkukavereitani en uskalla lähestyä vaikka pari kertaa olenkin tulkinnut että joku ehkä haluaisi muutakin kuin vain ystävyyttä. Jos tulen torjutuksi, pelkään sitä miten se vaikuttaa ystävyyteemme. En halua pilata mitään. Olen myös ERITTÄIN huono tulkitsemaan ylipäänsä naisia vaikka muuten pystynkin lukemaan ihmisiä varsin hyvin. Tähän voi vaikuttaa se että itsetuntoni on tämän asian suhteen pohjamudissa ja olen ylikriittinen ja pessimistinen sen suhteen että joku olisi minusta kiinnostunut.
Pitkä vuodatus mutta sen kirjottaminen tuntui hyvältä, vaikka en saisikaan mitään järkeviä vastauksia. En edes tiedä mitä kysyn? Ehkä sitä että onko kukaan ollut samanlaisessa tilanteessa ja miten siitä on päästy yli? Onko se oikea vain kävellyt eteen vai oletko tehnyt jotain konkreettisempaa?
Talven jatkoja ...
Ulkonäöltänikin olen ihan mukiinmenevä, en välttämättä komea mutta en missään tapauksessa rumakaan. Minulla ei ole edes mainittavia paheita, joskin alkoholin käyttöni on välillä mitä on. Sitä paitsi, eikös aina sanota että naiset rakastuvat renttuihin (vaikka en sellainen edes oikeasti ole)?
Baareissa käyn usein mutta seuranhaun lopetin jo vuosia sitten. Ei vain löytynyt. Naispuolisia sinkkukavereitani en uskalla lähestyä vaikka pari kertaa olenkin tulkinnut että joku ehkä haluaisi muutakin kuin vain ystävyyttä. Jos tulen torjutuksi, pelkään sitä miten se vaikuttaa ystävyyteemme. En halua pilata mitään. Olen myös ERITTÄIN huono tulkitsemaan ylipäänsä naisia vaikka muuten pystynkin lukemaan ihmisiä varsin hyvin. Tähän voi vaikuttaa se että itsetuntoni on tämän asian suhteen pohjamudissa ja olen ylikriittinen ja pessimistinen sen suhteen että joku olisi minusta kiinnostunut.
Pitkä vuodatus mutta sen kirjottaminen tuntui hyvältä, vaikka en saisikaan mitään järkeviä vastauksia. En edes tiedä mitä kysyn? Ehkä sitä että onko kukaan ollut samanlaisessa tilanteessa ja miten siitä on päästy yli? Onko se oikea vain kävellyt eteen vai oletko tehnyt jotain konkreettisempaa?
Talven jatkoja ...
Vastaukset 11
Vanhimmat
on sinun otettava riski tulla torjutuksi ja ehkä jopa että pilaat hyvän ystävyyssuhteen, mikä tuskin sen takia menee poikki..Itsetuntoasia sinun täytyy saada kohdalleen; kukaan ei halua karrikoiden sanottuna terapiasuhdetta..kuulostat fiksulta ja uskon että kyllä löydät jonkun noista oikeista kun vaan meet rohkeasti eteenpäin asioissa. lykkyä pyttyyn :)
Itsetuntoasian saisi noin vain kohdalleen? Se voi viedä koko elämän, ja parisuhdehan tod näk juuri kohottaisi sitä itsetuntoa.
Itsetuntoni ei ole varsinaisesti huono. Tiedän olevani tietyissä asioissa hyvä ja tunnen itseni. Mutta ... Mitä suhteiden alottamiseen tulee, näiden suhteen minusta on tullutkin hirveän varovainen. Varmasti suureksi osaksi siksi että en ole tässä ikinä "onnistunut". Pessimismillä ja kriittisyydellä tarkoitan erityisesti sitä että jos minusta tuntuu että joku olisi kiinnostunut, oletan mielummin pahinta enkä uskalla tarttua tilaisuuteen. No, eipä edes noita EHKÄ tilanteita paljon ole tullut vastaan joten ihan sama :) Noidankehä siis, aivan kuten sanoit. Ja miten siitä sitten pääsee eroon? Helpommin sanottu kuin tehty.
Olet ihan kuin minä. Melkein sanasta sanaan voisi olla mun kirjoittamia nuo kertomasi jutut.
Jos keksit keinon selviytyä ulos tästä noidankehästä niin kerro se sitten tällekin naisenalulle. :)
On niin tuttu tunne tuo (yli)kriittisyyden ja pessimismin (pahimman pelkäämisen) noidankehä.
Yksi juttu jos vaan pystyisit, niin päätä vain että joku kerta (ilta, viikko, whatever) käyttäydy eri tavalla.. käyttäydy kuin luottaisit itseesi täysillä. Irrottele. Tiedän että se tuntuu falskilta, mutta oikeasti, ei siinä ole hirveästi menetettävää?
Ai kasvot? Joo ja ei, helposti tuntuu että kasvot menettää.. mutta se että osoitat kiinnostustasi jollekin ei tarkoita sitä. Pahimmillaan sinuun vähän sattuu, mutta sille ihmisille tulee hyvä mieli kun siitä ollaan kiinnostuneita (ja se saattaa kertoa jollekin sen kaverille että tuossa on mukava sinkkutyyppi, kantsii katella sillä silmällä :o)
Jep. Tämä on optimismia. On kuulemma totta että pessimistit ovat useammin oikeassa, mutta optimistit onnistuvat useammin. Ja kumpi sitä nyt on tärkempää, olla oikeassa vai onnellinen? :p
Sinä et nyt taas ajattele =) On kuulema normaalia immeisille, mut entenki miehille. Baareissa et muuten oo vielä kerinny kunnolla käymään "vuosia" Vastahan sinä alat päästä kaikkiin baareihin.
Koska sinulta puuttuu hyvä itsetunto ja olet ylikriittinen pessimist (vissiin itseäs kohtaan) niin se heijastuu mailien päähän. Jos oikein kovasti yrittäisit, niin saisitko kohotettua itsetuntoas? Se ois jo askel etiäpäin.
No kuule, kukaan nainenhan ei voi kiinnostuksestasi tietää, jos et uskalla sitä osoittaa. Ja ihan samalla tavoin naiset voivat pelätä saavansa pakit sinulta. Jos fiksu, mukava ja kivannäkönen ihminen on ilman seuraa, muut helposti vetävät sen johtopäätöksen, että kyseinen henkilö on sinkku omasta tahdostaan eivätkä sitten yritä mitään. Ja jos eivät muut tiedä sinkkuudestasi, niin sitten olettavat, että olet ilman muuta varattu. Kokeile nyt ihmeessä lähestyä jotakuta kiinnostavaa naista. Pakkien riski pitää uskaltaa ottaa. Varmaan jokainen on joskus tullut torjutuksi. Mutta: ei se ota, jos ei annakaan, jos ei pyyä, ei saa pannakaan. :-)
Nämä on vähän hankalia tilanteita kun sinkkuilu menee helposti noidakehäksi, etenkin kun itseluottamus katoaa :-/
Siinä pitäis vaan jotenkin psyykata itseään. Oikeasti kun kertomuksesi perusteella sulla ei ole mitään syytä olettaa, etteikö susta voitaisi olla kiinnostuneita. Mutta se ei vaan riitä että on hyvä, vaan sitä pitää yleensä vähän markkinoida, ellei sitten tosi hyvä tuuri käy :p
Se voi olla aluksi vähän vaikeeta ja falskia, mutta ei siinä oikein muuta menetä kuin aikaa korkeintaan.. ja saada voi paljonkin :) Ja se baaripuuha ei ole tosiaan kaikkia varten; harrastukset, nettideitit, leijonaklubit ja kutomaseurat on oikeasti ihan toimivia.
Joo, tiedän, helpommin sanottu kuin tehty jne. Mutta pitää yrittää, joskus kovaakin, jos haluaa saada jotain. Sitä se elämä toisinaan on.
että onko sinulla mitään annettavaa suhteelle? Siis oikeasti?
Ainakin omassa tapauksessani olen huomannut että oikeasti olen aika pirun tylsä tyyppi joten en viitsi yrittää elätellä toiveita kenestäkään. Ja luulen että monella sinkulla olisi myös tarve tehdä syvempää analyysiä itsestään että mitä oikeasti haluaa ja miksi, ja mitkä edellytykset siihen on.
Omasta mielestäni jokaisen sinkun tulisi ruotia tuollaiset jutut hyvinkin syvältä. Ja sitten jos tulet siihen tulokseen että sinulla on paljonkin annettavaa niin itsevarmuutesi varmasti kasvaa :) Ja toisaalta jos tulet siihen tulokseen että sinkkuus on parempi vaihtoehto niin et jää märehtimään menetettyä parisuhde-elämää vaan voit keskittyä kokonaan muihin asioihin.
tarkoittaa, ettei olisi mitään annettavaa? Mitä se annettava on?
... vaikkapa sitä että oikeasti sinussa on jotain mistä muut todistettavasti pitävät. Eli sinulla on monia hyviä kavereita tai ystäviä?
Sitä että et halua suhteeseen pelkästään itsekkäistä syistä, vaan haluat hyvää toiselle?
Sitä että harrastat jotain samaa mitä kiinostuksesi kohde ja näinollen olette samalla aallonpituudella? Voitte jutella harrastuksestanne / intohimostanne loputtomiin ja kenties täydentää toisianne silläkin saralla?
Jotain yhteistä kiinostuksesi kohteen kanssa, se jokin mikä pitää teitä yhdessä huonoinakin aikoina? Muukin kuin se mieletön rakkaus.
Siinä muutama esimerkki. Aika naiiveja, typeriä ja pessimistisiä ajatuksia noin loppupelissä mutta pakko on tunnustaa että henkilökohtaisesti en täytä noista yhtäkään.