Vaihdoin keväällä 2005 työpaikkaa. Jo alusta lähtien huomasin, ettei minua haluta ko.työryhmään työhön. Alalla olen ollut 15 vuotta. Kahdenksan kuukautta olen ihmetellyt, miksi kaikki sanomani käännetään minua vastaan. Aamulla ei vanhempi ryhäläinen tervehdi. Ei kerro ryhämään kuuluvista ilmoitusasioista esim. poissaolopäivistä ja kursseista tms. Hän hakee hakemalla minun tekemiä virheitä. Ihan naurettavista asioista tulee huutamaan huoneeseeni ja väittää, että minä huudan. Pomo on jostai syystä tullut minulle sanomaan: etten noudata pelisääntöjä. Minut jätetään jatkuvasti ryhmätyöstä ulkopuolelle. Ei kerrota mm. työtaitoja kehittäväistä muiden kokemuksista työstä.
Annetaan palautetta minun tekemistä epäolennaisista "väärin tehty" - asioista, jotka eivät ole edes ratkaisussa olennaisia. Esim. paperit ovat väärässä järjestyksessä vaikka kuka tahansa on saattanut ne laittaa uuteen järjestykseen. Tiedän, että olen ammattitaitoinen alallani ja osaan laajemman ammattitaidon. Kuitenkin olen koko ajan pitänyt laajaa osaamistani "piilossa", ettei tiimissä hermostuttaisi lisää.
Esimiehelle sanoin ko. tiimiläisen vihamielisestä käytöksestä ja nyt on iso polemiikki kun vihjasin mahdollisesta työpaikkakiusaamisesta.
Palavereissa olen nyt istunut varmaan yli 15 työtuntia joissa kyseenalaistettu minun sopeutumistani ko. työpaikkaan. Työnantaja vihjaili: Onko sinulla jokin tarve tehdä nopeammin ja enemmän kuin muut niitä töitä. Samana päivänä kyseli, tulisinko viikonloppuna ylitöihin?!?
Enpä tiedä kauanko jaksan, mutta sen tiedän, etteivät tiimiläiset halua minua työryhmäänsä. Kysympä vaan, Kuka se saa valita työkaverinsa? Työn olen hoitanut tunnollisesti ja luotettavasti ja oikein.
Vielä näistä tiimiläisistäni. Heillä on jatkuvasti sairauspoissaoloja. Hoitelevat omia
asioitaan todella paljon työaikana. Tulevat jatkuvasti päivittäin myöhssä töihin. Seurustelevat keskenään monta tuntia päivässä ja työpanos on määrälllisesti heikompi. Minä istun huoneessani ja pakerran. Ja jos menen työparin huoneeseen, odottavat, että minä poistun ja seurustelu jatkuu. Tiimi on perinteinen kolmen naisen ryhmä.
Pääjehu on ollut ikänsä tässä työssä, niin kuin esimieskin. Välillä ajattelen, että kai se paikkansa täytyy työyhteisössä vain yrittää lunastaa. Mutta sairaalla tavalla ja kun vain tietäisi kuinka pitkällä aikavälillä?
....
No edellä olevasta kirjoituksesta on nyt aikaa kuukausi.
Esimiehet ratakisi tiimin ongelman sillä, että minut siirretään toisiin, toisen työntekijän tehtäviin. Tämän toisen työntekijän reaktiota en tiedä. Lähdin kokouksen jälkeen kotiin. Kiusaaja sai mielestäni voiton. Jatkaa entisessä työssään ja saa valita työkaverinsa näköjään. Hän, kenen tehtävät siirretään minulle, ei vielä tiennyt ko. "johdon työjohdollisista järestelyistä".
Kiusaajani oli sanonut, että minä kiusaan häntä, sen jälkeen kun kuuli minun syyttävän häntä työpaikkakiusaamisesta. Hän ei ole tehnyt työtään enää 3 viikkoon, On Uhkaillut, että ei ennen kuin esimiehet tekevät ratkaisevaa minun suhteen. Ihmettelin, ja tein työtä yksin, tunnollisesti ja ahkerasti.
Esimies perusteli ratkaisua, että tiimi ei toimi ja työrauha pitää saada ryhmään. Minä en tiennyt, että työpanokseni aiheuttaa vanhemmalle työntekijälle niin pahan olon, ettei voi itsenäistä, omassa huoneessa tehtävää työtänsä tehdä. No nyt olen tyhjä. En enää työkykyinen. Odotan lääkäriin menoa ja kuinka jatkaa työssä joka minulle osoitettiin. Työtä, jota en osaa, ja olen aivan varma, ettei edeltäjä halua sitä minulle opettaa. Hänethän syrjäytetään siitä. Työtä ei riitä kahdelle.
Näin Tämä työaikkakiusaus ratkaistaan. Eväät alkavat olla lopussa? Kuinka enerigaa taas uuden oppimiseen ilman kenenkään tukea. Uutta ovat nyt työtehtävät ja atk ohjelmat. Mistä taas uutta enrergiaa saisi?
Annetaan palautetta minun tekemistä epäolennaisista "väärin tehty" - asioista, jotka eivät ole edes ratkaisussa olennaisia. Esim. paperit ovat väärässä järjestyksessä vaikka kuka tahansa on saattanut ne laittaa uuteen järjestykseen. Tiedän, että olen ammattitaitoinen alallani ja osaan laajemman ammattitaidon. Kuitenkin olen koko ajan pitänyt laajaa osaamistani "piilossa", ettei tiimissä hermostuttaisi lisää.
Esimiehelle sanoin ko. tiimiläisen vihamielisestä käytöksestä ja nyt on iso polemiikki kun vihjasin mahdollisesta työpaikkakiusaamisesta.
Palavereissa olen nyt istunut varmaan yli 15 työtuntia joissa kyseenalaistettu minun sopeutumistani ko. työpaikkaan. Työnantaja vihjaili: Onko sinulla jokin tarve tehdä nopeammin ja enemmän kuin muut niitä töitä. Samana päivänä kyseli, tulisinko viikonloppuna ylitöihin?!?
Enpä tiedä kauanko jaksan, mutta sen tiedän, etteivät tiimiläiset halua minua työryhmäänsä. Kysympä vaan, Kuka se saa valita työkaverinsa? Työn olen hoitanut tunnollisesti ja luotettavasti ja oikein.
Vielä näistä tiimiläisistäni. Heillä on jatkuvasti sairauspoissaoloja. Hoitelevat omia
asioitaan todella paljon työaikana. Tulevat jatkuvasti päivittäin myöhssä töihin. Seurustelevat keskenään monta tuntia päivässä ja työpanos on määrälllisesti heikompi. Minä istun huoneessani ja pakerran. Ja jos menen työparin huoneeseen, odottavat, että minä poistun ja seurustelu jatkuu. Tiimi on perinteinen kolmen naisen ryhmä.
Pääjehu on ollut ikänsä tässä työssä, niin kuin esimieskin. Välillä ajattelen, että kai se paikkansa täytyy työyhteisössä vain yrittää lunastaa. Mutta sairaalla tavalla ja kun vain tietäisi kuinka pitkällä aikavälillä?
....
No edellä olevasta kirjoituksesta on nyt aikaa kuukausi.
Esimiehet ratakisi tiimin ongelman sillä, että minut siirretään toisiin, toisen työntekijän tehtäviin. Tämän toisen työntekijän reaktiota en tiedä. Lähdin kokouksen jälkeen kotiin. Kiusaaja sai mielestäni voiton. Jatkaa entisessä työssään ja saa valita työkaverinsa näköjään. Hän, kenen tehtävät siirretään minulle, ei vielä tiennyt ko. "johdon työjohdollisista järestelyistä".
Kiusaajani oli sanonut, että minä kiusaan häntä, sen jälkeen kun kuuli minun syyttävän häntä työpaikkakiusaamisesta. Hän ei ole tehnyt työtään enää 3 viikkoon, On Uhkaillut, että ei ennen kuin esimiehet tekevät ratkaisevaa minun suhteen. Ihmettelin, ja tein työtä yksin, tunnollisesti ja ahkerasti.
Esimies perusteli ratkaisua, että tiimi ei toimi ja työrauha pitää saada ryhmään. Minä en tiennyt, että työpanokseni aiheuttaa vanhemmalle työntekijälle niin pahan olon, ettei voi itsenäistä, omassa huoneessa tehtävää työtänsä tehdä. No nyt olen tyhjä. En enää työkykyinen. Odotan lääkäriin menoa ja kuinka jatkaa työssä joka minulle osoitettiin. Työtä, jota en osaa, ja olen aivan varma, ettei edeltäjä halua sitä minulle opettaa. Hänethän syrjäytetään siitä. Työtä ei riitä kahdelle.
Näin Tämä työaikkakiusaus ratkaistaan. Eväät alkavat olla lopussa? Kuinka enerigaa taas uuden oppimiseen ilman kenenkään tukea. Uutta ovat nyt työtehtävät ja atk ohjelmat. Mistä taas uutta enrergiaa saisi?
Vastaukset 39
Vanhimmat
Täältä löytyy vastaavia kertomuksia työpaikkahelveteistä:
http://tyopaikkakiusatut.net/ -> Kertomukset
Te ette sitä näe, mutta työpaikkakiusaaminen kuuluu tahallaan poliittisesti luotuun kilpailuyhteiskuntaan. Kaikki muutokset lamasta lähtien on suunniteltu juuri tällaisen yhteiskunnan rakentamiseksi. Kapitalistit tekevät yhteiskunnasta omanlaisensa ja valtio seuraa, koska sitä johtavat samanlaiset ajattelijat. Eetos on markkinoiden vapauttaminen. Se kuulemma oli välttämätöntä kansantaloudelle lamasta selviämiseksi, ja se tuottaa enemmän vaurautta kuin mikään muu malli. Käytännössä tämä yhteiskunta on armoton, säälimätön, turvaton ja niin eriarvoinen kuin mikä tahansa kauhutarina historian saatosta. Jos ajatellaan sitä miten kansa saadaan hyväksymään tällainen muutos, niin heidät täytyisi jotenkin vääntää sen kannattajiksi, hitaasti ja varmasti. Juuri näin on tehty esimerkiksi työpaikkojen epävarmuudella ja syyllistävällä käyttäytymisellä. Ihmiset on taivutettu pikku hiljaa elämään tällaisessa yhteiskunnassa, ja samalla sellainen yhteiskunta on pystytetty. Te ihmiset ette omaa työkaluja tämän ajattelemiseksi ja sen toteamiseksi. Teidän pitäisi verrata sitä miten te itse ajattelitte ja elitte 1980-luvulla ja sitä miten elätte nykyään. Jos joku nykyihminen olisi käyttäytynyt 80-lukulaiselle omalla tavallaan, 80-lukulainen olisi keksinyt jonkin kansanviisauteen perustuvan huomautuksen ja kohauttanut olkapäitään. 80-lukulaisella oli tapana selittää maailma ja elämä itselleen toisella tavalla, siinä maailmassa siedettävällä tavalla. Nykyselitystapa on yksilölle sama, mutta eri 80-lukulaisen silmissä. Se selitystapa on työkalu säälimättömässä markkinahelvetissä selviämiseen. Siispä se meille on luotu poliitikkojen toimesta. Emme huomanneet sitä silloin kun meitä muutettiin ja lopputulos on se missä me elämme. Tietämättömyyden hedelmiä.
Kävin lukemassa http://tyopaikkakiusatut.net/ ->
tarinat. Todella sama kaava toistuu kaikkien tarinassa.
Mikä olisi paras strategia puolustautua? Työpaikalla olevat ihmiset ovat kuin lauma eläimiä. Kukaan ei tue kiusattua. Kaikki tietävät kiusaajan sairaan luonteen. Vaietaan ongelmasta ja syytetään uhria lopuksi. Pelätään, varmaan omasta puolesta ja nautitaan hiljaa nahoissaan, ettei itse ole kiusauksen uhri.
Narsisti kiusaaja syyttää valehtelijaksi kiusattua ja esimies uskoo. Kiusaaja kääntää omat kiusaustilanteet kiusattavan tekosiksi. Yhtälö on ihan sairas. Kuinka puolustautua kun esimiehet antavat kaiken tapahtua?
Sillä, että kiusaajan työpanos on olematon ja kiusattu on ahkera, tunnollinen ja oppimiskykyinen, ei ole mitään merkitystä esimiehen arvoasteikolla. Tarkoitus on vain murentaa toisen työkyky ja itsetunto. Huvittavinta on, että minutkin esimies kehityskeskustelussa neljä kuukautta sitten totesi yhteistyökykyiseksi ja miellyttäväksi.
No nyt olen syypää työryhmän työkyvyttömyyteen.
Vielä palatakseni näihin kohtalotovereiden kirjoituksiin surullisista kohteluista työpaikoilla. Kaava on kaikilla sama. Kukaan ei puollusta, mistään ei saa tukea, ei ainakaan ammattiliitosta tai työsuojeluvaltuutetulta ja ääripäissä jopa työsuojelupiirisi on tehoton.
Onko ainut tapa vain alistua ja odottaa, että kiusaus loppuu vai kuinka pitkälle tässä kiusauskuvioissa mennään? Ainakin nimimerkki kipupisteen kiusaus kesti vuosia ja tulos oli tosi masentava. Neuvoisin jos voisin, ei löydy sanoja, mutta jospa tämä auttaisi: Nauti siitä ajatuksesta, ettet varmaan palaisi enää mistään hinnasta samalle työpaikalle töihin. - Minä en ainakaan.
Työpaikkakiusaamisen toinen puoli on potkujen saamisen pelko. Jos tämä pelko vetää kaikki ihmiset passiivis-aggressiiviseen kilpailuun, niin eikö sen kilpailun voisi ratkaista taistelemalla potkujen saamisen pelkoa vastaan? Paras tapa tehdä se on tehdä koko yhteiskunnan laajuinen liike, jossa työsopimuksiin vaaditaan palkallinen irtisanomisaika. Siinä työnhakijat sopisivat työnantajan kanssa tietyn ajan, jolta ajalta työntekijä saisi täysimääräisen palkan, vaikka esimies irtisanoisi hänet työntekijästä itsestään riippumattomista syistä. Ei tarvitsisi silloin enää pelätä sitä, että et ole psykopaattien mieleen tai että olet riittämätön työssäsi. Silloin et myöskään stressaisi siitä, että kuinka paha kilpailija olet.
Tapa puolustautua on vaihtaa työpaikkaa, jos ei sairastu ennen sitä.
Psykopaattisten kiusaajien kynsissä jokainen sairastuu ennen pitkää, sitä ei kannata jäädä odottelemaan.
Vierestä katsominen on kaikken pahinta, kun joku tietää mitä kokoajan tapahtuu ja saattaa kahdenkesken jopa olla kiusatun tukena, mutta kiusaajan ilmestyessä pakenee kiusaajan taakse.
Kuten Albert Einstein asian ilmaisi:
"Maailma on vaarallinen paikka, ei niiden vuoksi jotka tekevät pahaa, vaan niiden vuoksi, jotka katsovat vierestä, eivätkä tee mitään."
Esimiehetkin menevät mukaan kiusaajan joukkoihin, mutta mitäpä muuta voisi olettaa, kun kiusaaja on taitava valehtelija, vaikka työtä ei osaakaan tehdä.
Miten edes ehtisi tekemään työtä, kun aikaa kuluu valehteluun ja toisten ulos-savustamiseen.
Foorumin tarkoituksena on kerätä kertomuksia yhteen ja yrittää saada asia julkisuuteen, ihmisten tietoon, päättäjien tietoon ja ehkä muutosta asiaan.
En palaa itsekään ko. työpaikkaan, vaikka sitä minulle tarjottaisiin, oma irtisanomiseni menee käräjäoikeuteen Espoossa vielä tänä vuonna, siitä ei työnantaja pääse mihinkään luistamaan.
Puhumme kaksiulotteisesta asiasta. Sen kaksi puolta ovat potkujen saamisen pelko ja syyllistäminen. Ne yhdessä muodostavat työpaikkakiusaamisen, kuten olen teksteilläni osoittanut. Et voita syyllistämistä vaihtamalla työpaikkaa, etkä varsinkaan kehumalla psykopaattia valehtelutaidosta. Työpaikan vaihto on vaihtamista toiseen ongelmayhteisöön. Et myöskään ratkaise irtisanomisuhkaa viemällä omasi oikeuteen. Irtisanominen on niin mielettömän yleistä, jokapäiväistä. Kuinka moni irtisanotuista omaa kykyä tai edes todisteita oikeuteen menemiseksi irtisanomisensa vääryydestä? Ja kilpaa syyllistäminen jatkuu juuri siitä syystä, että ihmiset pelkäävät omaa kohtaloaan työpaikoilla. Kaikkien täytyy myöntää pelkäävänsä työpaikoillaan, ja olevansa pakotettuja passiivis-aggressiiviseen hengissäselviämiskilpailuun. Sinunkin, HCD, täytyy ajatella kiusaajan lähtökohtaa, ja sitten muuttaa sen syyt.
Mutta se on se tapa, jolla säilyttää terveytensä.
Olet oikeassa, että ongelma on yhteikunnallinen, monet työyhteisöt ovat nykyään yhtä sairaita kaikki.
En aio ratkaista irtisanomisuhkaa, oikeudenkäynnilläni on lähinnä merkitystä siihen asiaan, miten ajattelen asioista jutun ratkettua.
Kun puhuit aiemmin 80 luvusta, niin silloin ei ollut tarvetta vuokratyövoimaan, ahneus ei ollut silloin niin suurta ja jos työpaikka ei miellyttänyt, niin työntekijät ottivat loputilin, joskus herkästikin.
Nykyään pidetään työpaikasta kiinni kynsin ja hampain, vaikka se johtaisi vakavaan sairastumiseen.
Jotain on siis pahasti pielessä.
Pelkääminen työpaikoilla tulee vain pahentumaan, sitä mukaa, kun yritysten omistajille "mikään ei enää riitä".
Ajattelen kyllä kiusaajan lähtökohtaa, mutta niiden syiden parantamiseen, en ole pystynyt.
palkallisesta irtisanomisajasta. Vai etkö halua huomioida potentiaalista tehokasta ratkaisua, koska nykyinen toimintasi on sinulle niin tärkeää?
Provosoidut turhaan.
Ratkaisusi on hyvä, sen toteuttaminen käytännössä on ongelma.
En minä provosoidu. Kokeilen vaan, että saisinko suoralla kysymyksellä sinut ottamaan ratkaisuuni kantaa.
Ongelma on se, että ihmisiä ei saa tämän asian taakse koko yhteiskunnan laajuiseksi liikkeeksi.
Ratkaisusi:
"Paras tapa tehdä se on tehdä koko yhteiskunnan laajuinen liike, jossa työsopimuksiin vaaditaan palkallinen irtisanomisaika."
Hyvä, nyt pitää saada aikaan se koko yhteiskunnan laajuinen liike.
Miten sen tekisit?
"Vai etkö halua huomioida potentiaalista tehokasta ratkaisua, koska nykyinen toimintasi on sinulle niin tärkeää?"
Jos minulla olisi niin paljon valtaa, kuin annat ymmärtää, niin olisin jo perustanut sen koko yhteiskunnan laajuisen liikkeen. :)
Tilanteeseen, jossa sinä et tiedä miten muuttaisit psykopaattisen työkulttuuria, ehdotukseni on todellinen parannus, koska se saattaa antaa sinulle sen tiedon. Loppu on vapaata rullausta.
Toinenkin pulma.
"Siinä työnhakijat sopisivat työnantajan kanssa tietyn ajan, jolta ajalta työntekijä saisi täysimääräisen palkan, vaikka esimies irtisanoisi hänet työntekijästä itsestään riippumattomista syistä."
Yksikään työnantaja ei suostu tällaiseen sopimukseen.
TA:n vastaus sopimukseen olisi luultavimmin se, että "Kyllä meille tulijoita riittää, ilman erillis-sopimuksia, ota tai jätä."
Et vieläkään vastannut, miten käytännössä ehdotuksesi saa toteutettua?
Koska ehdotukseni saattaa olennaisesti ratkaista työpaikkakiusausongelman, sen toteutus ei riipu mistään muusta. Ensin täytyy päättää toimintamalli ja tässä on sellainen. Sitä paitsi "toteuttaminen" ilman suunnitelmaa on aika turhaa.
Muu kommenttisi käsittelee olennaisesti ehdotustani. Mainitusta syystä se on elintärkeää työnhakijoille. Jos työnantaja ei anna parempaa vaihtoehtoa, on itsestäänselvää, että työnhakija vaatii itselleen erillissopimuksen, joka on vastakeino väkivaltaiselle työkulttuurille, turvaamalla kunkin työpaikan ainakin aluksi. Toisin sanoen, työnhakijat tekevät tämän huolimatta työnantajan tahdosta, eikä sen kunnioittamiseen olekaan mitään syytä, koska työneuvottelussa ei ole kyse mistään muusta kuin "tasapuolisesta" sopimuksesta. Työsopimus ei ole tasapuolinen silloin kun työntekijä joutuu hänestä riippumattoman mielivallan kohteeksi. Siinä on ongelma, ja palkallinen irtisanomisaika on ratkaisu kaikkeen.
Sitten kun olemme päässeet tämän aiheen läpi, voimme alkaa miettimään miten haluamme sen toteuttaa.
Koska ehdotukseni saattaa olennaisesti ratkaista työpaikkakiusausongelman, sen toteutus ei riipu mistään muusta. Ensin täytyy päättää toimintamalli ja tässä on sellainen. Sitä paitsi "toteuttaminen" ilman suunnitelmaa on aika turhaa.
Muu kommenttisi käsittelee olennaisesti ehdotustani. Mainitusta syystä se on elintärkeää työnhakijoille. Jos työnantaja ei anna parempaa vaihtoehtoa, on itsestäänselvää, että työnhakija vaatii itselleen erillissopimuksen, joka on vastakeino väkivaltaiselle työkulttuurille, turvaamalla kunkin työpaikan ainakin aluksi. Toisin sanoen, työnhakijat tekevät tämän huolimatta työnantajan tahdosta, eikä sen kunnioittamiseen olekaan mitään syytä, koska työneuvottelussa ei ole kyse mistään muusta kuin "tasapuolisesta" sopimuksesta. Työsopimus ei ole tasapuolinen silloin kun työntekijä joutuu hänestä riippumattoman mielivallan kohteeksi. Siinä on ongelma, ja palkallinen irtisanomisaika on ratkaisu kaikkeen.
Sitten kun olemme päässeet tämän aiheen läpi, voimme alkaa miettimään miten haluamme sen toteuttaa.
Hyvin sanottu, olen näistä aivan samaa mieltä.
Mielestäni nimimerkki Hallistusnikkarilla on ajatusta samaisesta aiheesta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000021&posting=22000000013380936
Hyvin sanottu, olen näistä aivan samaa mieltä.
Mielestäni nimimerkki Hallitusnikkarilla on ajatusta samaisesta aiheesta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000021&posting=22000000013380936
Minä puhun siitä, että työsopimuksiin on saatava kohta, joka pakottaa työnantajan maksamaan ennalta sovitulta ajalta täysimääräinen palkka, vaikka hän antaisi potkut harjoitteluajan perusteella. HN puhuu jostakin resurssiniksistä, jossa valtio maksaa työnantajille työllistymisestä.
Jos työpaikkoja olisi enemmän, kuten HN ratkaisussaan esittää, työntekijät voisivat vaihtaa vapaammin työpaikkaa, pois sairaista työyhteisöistä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000021&posting=22000000012949923
Vaihtaminen on ongelman hylkäämistä, pakenemista päätäpahkaa jonnekin ja ongelman sallimista kyteä omilla sijoillaan. Vaikka kiusaaminen ei olisikaan yhtä yleistä Hallitusnikkarin ehdotuksessa kuin minun ehdotuksessani, et voi vain toivoa, ettei sinua kohdella muualla samalla tavalla. Ajattelet lyhytjänteisesti ja vain omaa naamaasi, sitä kuinka sinä pötkit eteenpäin markkinoilla. Kyseessä ei ole sinun ongelmasi vaan markkinoiden ongelma. Ihmiset voivat markkinoiden takia pahoin, ja siksi markkinat täytyy muuttaa. Työllisyyden tason nostaminen ei vaikuta esimiesten vapauteen harrastaa tuottoisinta toimintaa, eikä vaihtoehtojen lukumäärä pelasta sinua mielivallalta. Sen sijaan sinun täytyy turvata selustasi tekemällä turvallinen työsopimus.
Mutta valinnanvapauden ollessa suuri, jäisivät sairaat työyhteisöt hyvin äkkiä ilman työntekijöitä, jolloin asialle olisi tehtävä jotain.
Jyvät erottuisivat akanoista, muista, että kaikki työpaikat eivät ole sairaita.
"Mutta valinnanvapauden ollessa suuri, jäisivät sairaat työyhteisöt hyvin äkkiä ilman työntekijöitä, jolloin asialle olisi tehtävä jotain.
Jyvät erottuisivat akanoista, muista, että kaikki työpaikat eivät ole sairaita."
Eivät, mutta ne voivat olla silloin kun potkut saa koska tahansa! Sitä paitsi missä menee sopiva suhde hyvien työyhteisöjen ja sairaiden työyhteisöjen välillä? Nykyään liikumme 95 %, eikä sille mahda mitään, vaikka kuinka vaihtelisit. Sitä paitsi Hallitusnikkarin ehdotus ei ole realistinen, koska olemme osa globaalia markkinataloutta.
Tilanne kuitenkaan ihan noin synkkä ole, että 95% olisi sairaita työpaikkoja.
Jos näin olisi, niin kiusaamistapauksia olisi tullut esille jo merkittävästi paljon enemmän.
"Ihmiset voivat markkinoiden takia pahoin, ja siksi markkinat täytyy muuttaa."
Miten pystyy muuttamaan työmarkkinat?
"Sitä paitsi Hallitusnikkarin ehdotus ei ole realistinen, koska olemme osa globaalia markkinataloutta."
Samaa markkinaa muutetaan omassa ehdotuksessasikin, onko se siis realistinen?
Ihmiset yleisesti harjoittavat väkivaltaa toisiaan kohtaan. Laitapa TV2 just nyt. Siellä on ohjelma, jossa ollaan nykyisellä lailla. Hiljaa, eleettömästi, ja kun Kummelin koomikko hykerteli ja kiemurteli kun yleisö taputti hänen uuden sarjansa esittelylle, juontaja kysyi "ujostuttaako sinua". Tuollainen yhteisö on kiusaamiseen perustuva yhteisö, jossa ei ole yksilöitä. Yksilöllisyys on poissa muodista, koska sairaat ihmiset kiusaavat sinua siitä hyvästä, että osoitat jotakin omaperäistä. Omaperäisyys eroaa masentavasta markkinatodellisuudesta, joka on psykopaattien mielestä osoitus ihmisen omituisuudesta. Näitä esimerkkejä arki on pullollaan. En itse liiku missään tavisporukoissa, koska ne nyt ovat täysin sietämättömiä.
Työmarkkinoita muutetaan muuttamalla työehtoja. Työehtosopimukseen palkallinen irtisanomisaika, jolloin ihmiset eivät enää ole esimiesten mielivallan alla niin pahasti.
HN yrittää muuttaa markkinoita huolimatta vallitsevista ylivuotavaisista valtasuhteista. Oma ehdotukseni vaatii vain työnhakijan päätöksen.
"Oma ehdotukseni vaatii vain työnhakijan päätöksen."
Ja työnantajan suostumuksen, jota, kuten mainitsit 95% sairaista työyhteisöistä ei varmasti ole valmis antamaan, laki ei edellytä ja vaikka edellyttäisikin, niin miksi tämä työnantajaosapuoli suostuisi tällaiseen sopimukseen?
Mielipiteet ja ehdotukset ovat aivan asiallisesti perusteltuja.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000021&posting=22000000013385117
Työnantaja määrää vain työsuhteessa. Ei sen sopimisessa. Ja laki palkallisesta irtisanomisajasta loisi tilanteen, jossa pitkästä aikaa yksityissektori joutuisi antamaan, eikä vain ottamaan. Tämä vaatii vain kunkin itsensä päätöksen tehdä niin. Et kai haluaisi mennä työsuhteeseen vain siksi, että saat edes kokeilla palkkalistoilla oloa? Monen mielestä se riittää.
Unohdat sen seikan, että työnantaja päättää siitä kuka palkataan, siis kuka työpaikan saa.
Suomessa on tarpeeksi työttömiä työnantajien mielestä, se antaa heille mahdollisuuden sanoa ei tuollaisille sopimuksille.
Yksityissektori ei halua antaa, vain ottaa, näin toimii markkinat.
Erillis-sopimusta haluavat henkilöt eivät saa töitä.
Siinä asia yksinkertaisuudessaan.
Meidän pitää ensin päättää vaatia kaikkiin työsopimuksiimme palkallinen irtisanomisaika, jossa työnantaja maksaa ennaltasovitulta ajalta täysimääräisen palkan, myös potkujen tapauksessa. Sitten meidän pitää toimimalla laajasti ja yhdessä osoittaa työnantajan käsitys riittävästä kierrätysreservistä vääräksi. Kapitalismi haluaa vain ottaa, mutta se onkin yhteisön vastuu olla antamatta kaikkea.
TA puolen ja kapitalistin työmarkkinat jatkuvat, niin kauan, kunnes "tulijoita" ei enää ole nykyiseen malliin.
Tuon joukon kerääminen ja irtisanoimisajan vaatiminen työsopimuksiin, missä tahansa muussa maassa, kuin Suomessa, voisi onnistuakin, mutta täällä se ei onnistu.
Kierrätysreservin vääräksi osoittaminen TA:lle onnistuu, kun työttömyys laskee tarpeeksi alhaiselle tasolle, jos ei laske, niin "tulijoita" riittää ja reservi pysyy.
Miten siis työttömyyden saa alennettua?
Ehkä HN ei olekaan kovin väärässä ehdotuksessaan.
Sen toteuttaminen ei ole realistista globaalissa kapitalismissa. Valtionsisäiset budjettikäännökset eivät ole mahdollisia, piste.
Olet huolissasi työpaikkakiusaamisesta. En ole saanut sinua hyväksymään selitystä sen synnystä. Meidän täytyy puhua siitä miten potkuherkkyys ja voitontekemisen priotiteetit synnyttävät passiivis-aggressiivista väkivaltaa.
"Olet huolissasi työpaikkakiusaamisesta."
Niin olen.
"Meidän täytyy puhua siitä miten potkuherkkyys ja voitontekemisen priotiteetit synnyttävät passiivis-aggressiivista väkivaltaa."
Ymmärrän kyllä mitä syitä kiusaamiseen liittyy, olet auttanut siinä asiassa.
Passiivis-agressiivisuushan huomattiin jo toisessa maailmansodassa, kun jotkut yksilöt saivat kummallisella tavalla toiset käyttäytymään kuten halusivat, jopa menemään tulitukseen sijastaan.
Palatakseni aiheeseen, joka on vielä ratkaisematta.
Palkallinen irtisanomisaika -> kierrätysreservi -> suuri työttömyys.
Asia voidaan ratkaista käänteisessä järjestyksessä, mutta silloin ensimmäinen ratkaistava asia on työttömyys, jos ei ole työttömyyttä, ei ole kierrätysreservejä, jos ei ole reservejä, voidaan sanoa TA:lle, että halutaan sopia palkallinen irtisanomisaika paikallisesti.
"Meidän täytyy puhua siitä miten potkuherkkyys ja voitontekemisen priotiteetit synnyttävät passiivis-aggressiivista väkivaltaa."
Oikeastaan ilmiö voidaan pelkistää ihan vain siihen, että työnantajat alkoivat pelata globaalin kapitalismin sääntöjen mukaan, jotka ovat aina olleet kylmiä ja kovia, oikeistolaisia, ahneita ja epämoraalisia. Tavallinen työssäkäyvä kansa joutui sen uhriksi, koska he joutuvat käymään töissä ja asettumaan samojen työnantajien alaisiksi. Yritysten muutto ulkomaille laman jälkeen aiheutti joukkoirtisanomisia toinen toisensa jälkeen. Työntekijät katkeroituivat moraalisten arvojen toissijaiseksi jäämisen takia, alkoivat luomaan itselleen sellaisen työntekijän imagoa, jonka pomot valitsisivat osan saadessa potkut, ja näin työnantajien alulle panema kovuus levisi yleiseen tapakulttuuriin. Koska yritysten toiminta ei ole muuta kuin koventunut, tapakulttuurin muutos on vain syventynyt ja kiihtynyt. Se mitä nyt näemme vittuilutvsarjoina ja 95 % passiivis-aggressiivisuutena työpaikoilla, on reaktiota kapitalistien törkeään moraalisten arvojen rikkomiseen ja heidän valtaansa tehdä sellaisessa toimintatavalla voittoa. Perimmäinen ongelma onkin siis eriarvoisuus ja kapitalismi, jota olisi pitänyt alun alkaenkin kontrolloida sosiaalisesti. Työsopimusten muokkaaminen on väistämätön asia.
Mutta kuka ne työsopimukset muokkaa?
Työntekijä ei siihen yksin pysty.
Juttuni meni saman kaavan mukaan mutta minä toimin terveydenhuollossa... Minut siirrettiin myös ja kiusaajat saivat jatkaa rauhassa touhujaan. Eräs jopa palkittiin vakinaistamalla hänen työsuhde...
Siis kiusaajien joukkoja vain vahvistettiin vaikka muillakin oli siellä huono olo, eivät vaan uskaltaneet sanoa sitä ylemmille tahoille.
Ja toivoa, sillä kaikki ei lopu tähän.
Tukea sain itse läheisiltäni ja se auttoi minut eteenpäin.
Kiitos vain ja odottelen jatkoa. Olon on kuin masokistillä - mitä vielä? piiskaa lisää...
aikuiselle naiselle työpaikalla.
Aijalle voimia, oli kuin omaa kirjoitusta olisi lukenut, joten ymmärrän täysin sinua.Työpaikasta jossa työskentelen tällä hetkellä on kirjoitettu kirja "työyhteisö sairastaa",mielenkiintoista luettavaa.( julkaistu v.2004)