Kemioista treffeillä

jos edes tulee toinen treffi huonon emian jälkeen. mutta teoriassa se pitäis toimia. :)

Kuuntele sisäistä ääntäsi, tuntuuko siltä että toinen vei jalat alta vai epäilyttääkö jokin? Usein sisäinen ääni, vaisto -millä nimellä sitä kutsutkin- aika hyvin ohjaa sitä mitä itse todella haluamme.
Jos ei sytytä heti niin tuskinpa sytyttää ajan kanssakaan. Menee vain aikaa hukkaan jos huomaa veävänsä kivirekeä perässään.
Kokemusta on.

Olin viikonloppuna ekoilla treffeillä. Kaveri oli juuri sellainen kuin oli itse kuvaillut. Olimme vaihtaneet joukon viestejä ja puhuneet puhelimessa useamman tunnin ja nyt sitten tapasimme. Valitettavasti ei vain kolahtanut - ja nyt sitten kieriskelen täällä ongelmani kanssa: hän ihastui, lähettää viestejä, soitellaan, kehuu ulkonäköäni eli mitä ilmeisimmin hänellä kolahti ja minulla ei. Miten hoidan asian tyylikkäästi loppuun???? Toisaalta mietin, jospa toisilla treffeillä löytyisi kemiaa, mutta sisäinen minäni kyllä sanoo, ettei sitä kyllä löydy. Miten kerron asian hänelle, en haluaisi olla tyly enkä inhottava .... Kerronko puhelimessa vai lähetänkö vain viestin (tosi tylyä kun kerran on jo tavattukin) .... Not nice at all !

tapasin miehen, kemiat sopi ja "juttu" alkoi. Mies kauempaa, joten meni vähän aikaa ennenkuin tapasin hänet uudestaan. Hän tuli minun luokseni ja minusta vain tuntui, että jessus sentään, että on juntti tyyppi. Apua, miten pääsen eroon (juu, mietin myös miten voin olla niin pinnallinen).

Mutta ilmeisesti se oli jotain jännitystä tai muuta, koska illan mittaan fiilikset parani ja seuraavana päivänä jo ihmettelin, miten olin saattanut ajatella miehestä niin. Tunteet jotenkin tasoittui ja huomasin samat hyvät piirteet miehessä kuin tavatessakin.

Suhde jatkui jonkin aikaa, kaatui sitten kyllä, mutta täysin eri syihin, eli kemiaa kyllä riitti :)

Alkuperäisen kysymykseen tässä ei kyllä ollut vastausta, koska aluksihan meillä kemiaa oli, joka sitten katosi ja palasi takaisin :)) voisiko tästä sitten jotain päätellä muutakin, kuin että olen melkoinen tuuliviiri..

Voin taata sen, että Sinä kyllä tunnet sen. Kemia toimii kyllä, Älä huolehdi turhaan.

Jos Et tunne oikein mitään, niin ei siitä mitään myöhemminkään tule. Tunnet asian n. minuutin aikana nähdessäsi toisen. Kyllä tai ei, välimuotoja ei ole.

Sporttinen nöpönenäkin muistaa varmaan Postitalon.

Olen kokenut useammankin kerran. Ensin on tuntunut, että ei tule mitään ja sitten myöhemmin on kaduttanut, olen halunnut treffit uudelleen myöhemmin. Yksi vuosien suhdekin on alkanut sillä tavoin. Olen myös yhden potentiaalisen kumppanin menettänyt, kun en halunnut nähdä enää ja tänä päivänä sama mies veisi jalkani alta heti.

Ihminenhän voi olla ihan erilainen jos on väsynyt tai jotain muuta. Tai kun oppii tuntemaan toisen, niin voi huomata tosi paljon sellaisia piirteitä mitä rakastaa.

Joskus voi itsekin olla sellaisessa mielentilassa, ettei kelpaa kukaan. Ihan sama kuka tulee treffeille, niin lopputulos olisi se, että ei tunnu hyvältä..

tee sitä virhettä että tekisin liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ekoista treffeistä.

Siinä on kummiskin sen verta kovat paineet päällä että kumpikaan tuskin on ihan oma itsensä.

Tietysti sitten jos tarkastellaan pelkkää ulkokuorta niin sehän sitten vaan joko kolahtaa tai ei kolahda. Mutta kun ikää tulee niin tästkäkin pinnalisuudesta pääsee eroon. Paras suhde koskaan mitä mulla on ollut alkoi just siten, että toisen ulkonäkö ei ihan täysin kolahtanut kummallakaan. Tavattiin kummiski uudestaan ja uudestaan ja siitä se sit lähti ja rakastuttiin tulisesti. Harmi, että se kuitenkin loppui aikanaan mm. olosuhteiden pakosta yms. Mutta ehkä vielä joskus...

En oikein hahmota, mitä tarkoitit tuolla "voisi elää toisen kanssa loppuelämäänsä"-jutulla. Miten se liittyy ns. kemiaan?

Mielestäni "kemia" viittaa lähinnä intohimoon. Siihen, että kumpikin haluaa heittää vaatteet nurkkaan niin nopeasti kuin suinkin.

Rakkaus, halu seurustella ja viettää loppuelämä yhdessä tulevat sitten myöhemmin ajan kanssa jos ovat tullakseen, jos kummatkin haluavat sitoutua toisiinsa ja tehdä töitä suhteen eteen. Ei yksien treffien perusteella voi vielä todellakaan sanoa, onko siitä toisesta elämänkumppaniksi.

Jos luotat omaan fiilikseen ja sanot sen suoraan, et edes anna mahdollisuutta.
Jos haluat antaa mahdollisuuden, treffaat useamman kerran ja sanot sitten, että ei ole kemiaa, olet antanut turhaa toivoa ja sinun olisi pitänyt puhua ajoissa.

Meillä kävi niin, että ekoilla treffeillä oli ok tunnelma, ei oikein mitenkään erityisesti lempi leiskunnut tai tunnelma kohonnut. Toisilla treffeillä - ja siitä eteenpäin - kaikki alkoi mennä mukavasti ja ihastuimme toisiimme.
Ihmiseen tutustuminen todella ottaa aikansa. Harva voi sanoa esimerkiksi tietävänsä heti tutustuessaan, syntyykö ystävyys toisen ihmisen kanssa. Minä ainakin myönnän jopa olleni tuttavuuden alkuvaiheilla ärsyyntynyt ihmiseen, joka on nyt yksi parhaista ystävistäni. Ensivaikutelma ei siis myöskään pidä paikkaansa läheskään aina.