Ensimmäinen kohtaaminen kauan sitten. Lyhyt intohimoinen (seksi)suhde. Molemmat kokivat kuitenkin suurta henkistäkin yhteenkuuluvuutta. Minä rakastuin. Minä sinkkuna, mies naimisissa, halusi vielä jatkaa liittoaan. Suhde päättyi. ystävyys säilyi. Sähköposteja harvenevalla frekvenssillä.
Toinen kohtaaminen (ei seksiä) muutama vuosi suhteen päättymisen jälkeen. Miehen aloitteesta. Minä sinkkuna, hän eronnut, aloittamassa suhdetta uuden kanssa. Toivotin onnea. Yksi puhelu tämän tapaamisen jälkeen.
Kolmas tapaaminen. Miehen yhteydenotto usean vuoden jälkeen. Minä naimisissa, hän eroamassa edellisen tapaamisemme aikoihin alkaneesta avoliitosta. Miettinyt vuoden, tehnyt päätöksen, eri osoitteet, talo myynnissä.
Nyt meillä pari kuukautta kestänyt suhde. Ilman lupauksia aloitettu. Haluan antaa tilaa ja aikaa sitä tarvitsevalle. Sanoi arvostavansa sitä. Rakkaus tunnustettu, sielunkumppani kohdattu, näin olemme molemmat toisillemme sanoneet. Sitä vilpittömästi tarkoittaen. Silti, rakastan aviomiestänikin.
En ole osannut päättää. Suunnitelmat ulkomaille muutostani jäissä. Puhuttu on paljon. Hän sanoi ymärtävänsä, jos lähden. Sanoi odottavansa. Haluavansa jatkaa kuitenkin niin pitkään kuin mahdollista.
Ja kuitenkin tänään. Päivällä kaikki hyvin, illalla pelkkää syyttelyä (oli juonut); minä manipuloin, asetan ehtoja, hän ei voi elää minun mukaani eikä ottaa vastuuta minun elämästäni....Yritin keskustella, saada tarkennusta, ei onnistunut. Kysyin eikö halua enää tavata. Vastaus: ei tässä siitä puhuta vaan sinusta ja aviomiehestäsi. Myönsin olevani tyhmä, kun en ymmärrä mistä on kyse. Ei auttanut. Loppurepliikki: rakastan sinua, olet ihana, haluan sinut lähelle, tule huomenna niinkuin sovittiin.
Olen miettinyt, en tunnista (vielä?) syytöksiä oikeutetuiksi. Mitä teen tänään, menenkö vai en. Tiedän, että menen. Haluan keskustella. Vaikeaa syytösten jälkeen, kontrolloin jokaista sanaani, tekoani.
Mitä olen tehnyt väärin? Mitä hän odottaa minulta?
Toinen kohtaaminen (ei seksiä) muutama vuosi suhteen päättymisen jälkeen. Miehen aloitteesta. Minä sinkkuna, hän eronnut, aloittamassa suhdetta uuden kanssa. Toivotin onnea. Yksi puhelu tämän tapaamisen jälkeen.
Kolmas tapaaminen. Miehen yhteydenotto usean vuoden jälkeen. Minä naimisissa, hän eroamassa edellisen tapaamisemme aikoihin alkaneesta avoliitosta. Miettinyt vuoden, tehnyt päätöksen, eri osoitteet, talo myynnissä.
Nyt meillä pari kuukautta kestänyt suhde. Ilman lupauksia aloitettu. Haluan antaa tilaa ja aikaa sitä tarvitsevalle. Sanoi arvostavansa sitä. Rakkaus tunnustettu, sielunkumppani kohdattu, näin olemme molemmat toisillemme sanoneet. Sitä vilpittömästi tarkoittaen. Silti, rakastan aviomiestänikin.
En ole osannut päättää. Suunnitelmat ulkomaille muutostani jäissä. Puhuttu on paljon. Hän sanoi ymärtävänsä, jos lähden. Sanoi odottavansa. Haluavansa jatkaa kuitenkin niin pitkään kuin mahdollista.
Ja kuitenkin tänään. Päivällä kaikki hyvin, illalla pelkkää syyttelyä (oli juonut); minä manipuloin, asetan ehtoja, hän ei voi elää minun mukaani eikä ottaa vastuuta minun elämästäni....Yritin keskustella, saada tarkennusta, ei onnistunut. Kysyin eikö halua enää tavata. Vastaus: ei tässä siitä puhuta vaan sinusta ja aviomiehestäsi. Myönsin olevani tyhmä, kun en ymmärrä mistä on kyse. Ei auttanut. Loppurepliikki: rakastan sinua, olet ihana, haluan sinut lähelle, tule huomenna niinkuin sovittiin.
Olen miettinyt, en tunnista (vielä?) syytöksiä oikeutetuiksi. Mitä teen tänään, menenkö vai en. Tiedän, että menen. Haluan keskustella. Vaikeaa syytösten jälkeen, kontrolloin jokaista sanaani, tekoani.
Mitä olen tehnyt väärin? Mitä hän odottaa minulta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
hyvänen aika sentään. sinulla on aviomies, mutta joku toinen, jonka kanssa olet tunnesyistä !? mietippä asia toisinpäin; jos aviomiehelläsi olisi sama tilanne...
en todellakaan ymmärrä teidänlaisia ihmisiä. en ymmärrä. ja tänne vielä kirjoitat, vaikka tunteet myllertävät sisälläsi.
Älkää äänestäkö femakkoa.
Vastaukset kahteen kysymykseesi:
"Mitä olen tehnyt väärin?"
-Olet antanut itsesi kuvitella, että välillänne on jotakin elämää suurempaa. Naurettavaa naiiviutta. Jos hän rakastaisi sinua, ja sinä häntä, olisitte olleet yhdessä jo ajat sitten. Olette sen sijaan olleet toistenne kakkosvaihtoehtoja. Olet luonut mielessäsi kuvan hänestä, nostanut jalustalle, tehnyt huumaavan ihanaksi, kuvitellut sen, mitä et tiedä. Aivan oikein: ET TIEDÄ. Jos eläisitte yhdessä 24h/vrk, hän ei olisi sitä, mitä kuvittelet hänen olevan. Pieni osa sinua tajuaa sen, ja siksi epäilet ajoittain. Ethän muutoin olisi kirjoittanut tännekään? Suurempi osa haluaa jatkaa kuvitelmaansa täydellisestä onnesta.
Jos jätät oman miehesi tämän takia, teet virheen. Liittonne sen toisen kanssa ei tule kestämään arkipäivää.
Toinen kysymys
"Mitä hän odottaa minulta?"
-Huomiota. Iänkaikkisen lapsellisesti huomiota. Hän haluaa kaiken huomiosi. Mustasukkaisesti. Hänelle sopisi suhde kanssasi juuri nyt, joten häntä harmittaa, että sinulla onkin joku toinen. Juuri nyt (heti-kaikki-tänne-mulle-äkkiä) hänen pitäisi saada sinut, kun on sattunut nyt asian keksimään ja haluamaan.
Älä tee virhettä. Aloita ajattelu. Lopeta kuvittelu.
mies haluaa 'entyoy this 'moment '
ei muuta.
kyse taitaa varmaan olla jostakin etelä-miehestä ;))
Mitä teen tänään.ja nytkö vasta mietit .lähde vaan tapamaan.ainahan olet sitä tapanut.tai sitten harvennat sitä suhteen 'frekvenssiä'.
lopetat.
end of story.
Vähän taas haiskahtaa eräältä eritteeltä tämä stoori :D
Siis yksinkertaistettuna:
1. kohtaaminen: Varattu mies pettää aviovaimoaan sinun (sinkun) kanssasi -> rakastuit -> suhde päättyi -> takerruitko kuitenkin tähän rakastamaasi mieheen?
2. kohtaaminen: Varattu mies -> nyhjää sinun (sinkun) perääsi -> olikohan sinun ideasi ettette menneet sänkyyn? / vai halusiko kumpikaan edes mennä sänkyyn?
3. kohtaaminen: Mies miettinyt VUODEN(!!) ollakko vaiko ei olla -> päättänyt erota -> ottaa sinuun, varattuun ja naimisissa olevaan, yhteyttä -> mitäs sinä teetkään -> petät AVIOmiestäsi jota "rakastat" :D
Nythän taitaa yksi vaihtoehto olla se, että saavuttamaton himottaa. Siltähän tuo vaikuttaa, eihän mies ole sinua aiemmin huolinut sinun ollessa sinkkuna. Nyt kun olet naimisissa, niin sitten tuleekin hätä käteen...
"Mitä olen tehnyt väärin?"
Ihan oikeasti, tarvitseeko tähän vastata??
Sinä olet pettänyt aviomiestäsi :D
Ei tekisi mieli alkaa moralisoimaan, mutta huh :)
Sääliksi käy taas tätäkin avioliittoa ja ennen kaikkea miestäsi.
sanoo, olet tehnyt väärin pettämällä miestäsi.
Mun mielestä ei voi sanoa rakastavansa jotakuta jos häntä pettää. Rakkauteen kuuluu myös uskollisuus ja rehellisyys.