Miksiköhän niin monet yrittävät pelastaan tuhoontuomittua suhdetta sellaisella keinolla, mikä vain jouduttaa eroa?
Jatkuvasti saa kuulla kuinka joku nainen pohtii pitäisikö tekaista lapsi, jotta liitto pelastuisi. Itse lankesin sellaiseen harhaan aikoinani, että menin ostamaan miehen kanssa yhteisen talon jotta meillä/hänellä olisi parempi olla. Ei ollut. Onneksi sentään hän osti minunkin osuuteni haluttuani eron, muuten olisin ollut pississä (2 lainaa niskassa). Kuitenkin hänkin sanoi jälkeenpäin että oli miettinyt eroa - mutta eipä sitten vain saanut suutaan auki kun oli niin kamalaa kokea sellainen muutos... tai jotain...
Muuan työtuttu puolestaan seurusteli 6 v, meni naimisiin, ja erosi vuoden päästä miehen petturuuden takia. Ei voi väittää etteikö olisi yhdessäoloa harjoiteltu.
Kuinkahan moni avioon hymysuin astuva itseasiassa itkee sisällään...? Miksi ihmiset yrittävät yrittämästä päästyään, vaikka syvällä sisimmässään saattaisivat tietääkin että metsään menee?
Jatkuvasti saa kuulla kuinka joku nainen pohtii pitäisikö tekaista lapsi, jotta liitto pelastuisi. Itse lankesin sellaiseen harhaan aikoinani, että menin ostamaan miehen kanssa yhteisen talon jotta meillä/hänellä olisi parempi olla. Ei ollut. Onneksi sentään hän osti minunkin osuuteni haluttuani eron, muuten olisin ollut pississä (2 lainaa niskassa). Kuitenkin hänkin sanoi jälkeenpäin että oli miettinyt eroa - mutta eipä sitten vain saanut suutaan auki kun oli niin kamalaa kokea sellainen muutos... tai jotain...
Muuan työtuttu puolestaan seurusteli 6 v, meni naimisiin, ja erosi vuoden päästä miehen petturuuden takia. Ei voi väittää etteikö olisi yhdessäoloa harjoiteltu.
Kuinkahan moni avioon hymysuin astuva itseasiassa itkee sisällään...? Miksi ihmiset yrittävät yrittämästä päästyään, vaikka syvällä sisimmässään saattaisivat tietääkin että metsään menee?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun ei uskalleta. On niin totuttu tekemään asiat niin tai näin. Ehkä tavallaan myös mukavuuden halua. Rahaa on enemmän, menotkin jaetaan suurinpiirtein tasan, eron tullessa joutuisi kaikesta vastaamaan itse. Ja jos on lapsia niin syitä yhdessä pysymiseen kyllä keksitään vaikka mielestäni lapselle on parempi elää toisen vanhemman kanssa rauhallista elämää, kuin antaa lapsen kuunnella riitoja ja nähdä miten paha olla vanhemmilla on. Pienikin lapsi ymmärtää jos joku ei ole hyvin vaikkei ehkä tajua asioita sen syvemmin. Ja eihän yksin ole mukava olla. Se toinen on aina mukava siinä vieressä vaikkei rakastaisikaan, kun on vaan joku.
Ja jos suhde ei toimi niin lapsen hankkiminen keskelle parisuhteen sotkuja on se vihoviimeinen virhe minkä tehdä voi. Harvemmin lapsi tälläisessä tilanteessa ainakaan yhdistää. Ja jos nainen menee hommautumaan raskaaksi miehen tietämättä niin empä voi muuta kuin halveksia kyseisiä naisihmisiä. Ei kukaan voi olla niin typerä ja välinpitämätön. Tai niin kertakaikkisen itserakas.
Hyvään ja onnelliseen parisuhteeseen tarvitaan ihan jotain muuta, kuin prinsessa häät ja vauva. Niiden aika on vasta, kun suhde on vakaalla ja kestävällä pohjalla.
Ihmiset luovuttavat yleensä liian helposti, naimisiin mennään "hetken mielijohteesta" mutta toisaalta pitäisi kyetä myös luovuttamaan jos kaikki muut tiet on kuljettu loppuun.