Mulla ja miehelläni on menos kriisi parisuhteessa. Ollaan oltu yhessä kohta 3 vuotta, josta väh. yli vuoden olen käyttäytynyt miestäni kohtaan todella väärin. Mun on jotenkin kauheen vaikee hyväksyä sitä vikoineen ja arvostaa sen valintoja ja tekemisiä, vaan oon yrittäny koko ajan muuttaa sitä. Eikä miehessäni mitään suuria vikoja ole, niitä tavallisia, ettei aina osaa huomioida tarpeeksi tms.. Jotenkin vain aina raivostun ihan hirveesti ihan pikkuasioistakin.
Aluksi se oli sellasta pienempää arvostelua, sitten se on muuttunut raivoamiseksi, huutamiseksi, syyttelyksi, tenttaukseksi, mitätöimiseksi ym... Mies on tästä ollut monet kerrat vihainen ja surullinen, mutta olen jotenkin uskotellut hänelle ja itselleni, että pystyn itsestään muuttumaan. Joskus meneekin viikko pari hyvin, sitten se taas alkaa kahta kauheampana. En tiedä miksi teen näin, rakastan kyllä miestäni ja haluan hänen kanssaan olla, mutta kun se arvostelun tarve iskee, sitä on todella vaikea lopettaa.
Nyt miehelle tuli sitten vuoden odottelun jälkeen raja vastaan, ja sanoi, että ei halua elää enää näin. havahduin vihdoin ja viimein tajuamaan, että mulla täytyy olla jotain pahasti vialla jossain. Olen epäillyt kotimalliani, meillä on äiti ollut aina pomo ja isä vähän "tossun alla", kuitenkin omasta tahdostaan.
varasin ajan perheasiain neuvottelukeskukseen, jonne menen juttelemaan tästä, mieskin tulee toisella kerralla mukaan. Nyt tuntuukin että tässä pääsen eteenpäin.
Ongelma on vielä siinäkin, että miehen tunteet minua kohtaan ovat kylmenneet. Kyllä hän sanoo vielä rakastavansa, eikai muuten lähtisi asioita puhumaankaan asiantuntijalle, mutta hellät tunteet minua kohtaan ovat kadonneet... :o( Näen sen hänestä ja hän hän sanoikin että kun hän katsoo mua, hän tuntee enemmän negatiivisia tunteita kuin positiivisia.. Kysyin, että uskooko hän tunteiden tulevan takaisin, jos voin muuttua ja lopettaa arvostelun, mutta hän ei osaa sanoa...
Sovittiin, että otetaan nyt vähän etäisyyttä ja vietetään viikonloput eri paikoissa. Hän sanoi haluavansa välimatkaa ja yksinoloa. Kertokaa te, joilla on ollut samantapaisia ongelmia suhteessa, tuleeko se miehen rakkaus&tunteet takaisin, jos näkee, että muutun ja saa huilata riidoista? kauhea ahdistus päällä, pelkään, että olen ehtinyt jo pilata kaiken...
Aluksi se oli sellasta pienempää arvostelua, sitten se on muuttunut raivoamiseksi, huutamiseksi, syyttelyksi, tenttaukseksi, mitätöimiseksi ym... Mies on tästä ollut monet kerrat vihainen ja surullinen, mutta olen jotenkin uskotellut hänelle ja itselleni, että pystyn itsestään muuttumaan. Joskus meneekin viikko pari hyvin, sitten se taas alkaa kahta kauheampana. En tiedä miksi teen näin, rakastan kyllä miestäni ja haluan hänen kanssaan olla, mutta kun se arvostelun tarve iskee, sitä on todella vaikea lopettaa.
Nyt miehelle tuli sitten vuoden odottelun jälkeen raja vastaan, ja sanoi, että ei halua elää enää näin. havahduin vihdoin ja viimein tajuamaan, että mulla täytyy olla jotain pahasti vialla jossain. Olen epäillyt kotimalliani, meillä on äiti ollut aina pomo ja isä vähän "tossun alla", kuitenkin omasta tahdostaan.
varasin ajan perheasiain neuvottelukeskukseen, jonne menen juttelemaan tästä, mieskin tulee toisella kerralla mukaan. Nyt tuntuukin että tässä pääsen eteenpäin.
Ongelma on vielä siinäkin, että miehen tunteet minua kohtaan ovat kylmenneet. Kyllä hän sanoo vielä rakastavansa, eikai muuten lähtisi asioita puhumaankaan asiantuntijalle, mutta hellät tunteet minua kohtaan ovat kadonneet... :o( Näen sen hänestä ja hän hän sanoikin että kun hän katsoo mua, hän tuntee enemmän negatiivisia tunteita kuin positiivisia.. Kysyin, että uskooko hän tunteiden tulevan takaisin, jos voin muuttua ja lopettaa arvostelun, mutta hän ei osaa sanoa...
Sovittiin, että otetaan nyt vähän etäisyyttä ja vietetään viikonloput eri paikoissa. Hän sanoi haluavansa välimatkaa ja yksinoloa. Kertokaa te, joilla on ollut samantapaisia ongelmia suhteessa, tuleeko se miehen rakkaus&tunteet takaisin, jos näkee, että muutun ja saa huilata riidoista? kauhea ahdistus päällä, pelkään, että olen ehtinyt jo pilata kaiken...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei Sara! itselläni on samantapainen asia mutta tyttöystävä tahtoi ottaa minuun välimatkaa enkä minä häneen.Nyt tuntuu todella pahalta kun hän tahtoo erota minusta neljän yhdessä vietetyn vuoden jälkeen..hänestä tuntuu että olen huolehtinut hänestä liikaa enkä ole antanut tarpeeksi vapautta.Olen täysin eksyksissä että mitä nyt pitäisi tehdä ja toivon että hän vielä tulee takaisin!mutta yritetään kestää ja toivon että teidän asiat tulee siitä paranemaan kun saatte hieman välimatkaa toisistanne ja niinkuin sanotaan että aika parantaa haavat.
Mulla on kanssa sama ongelma.Saan tosi helposti raivokohtauksia pienistä asioista.Huudan ja melskaan.Olemme olleet yhdessä 8 kuukautta ja haluan,että meillä olisi yhteinen tulevaisuus.Nyt olemme siinä tilanteessa jollen pysty muuttumaan tulee ero.Hän ei jaksa katsoa enää riehumistani.Minäkin rakastan miestäni mutta aina pääsee lipsahtamaan ikäviä sanoja suusta jotka loukkaa toista.Olen vakaasti päättänyt muuttua,koska en kestäisi hänen menettämistään.Olemme olleet niin tiiviisti yhdessä, että päätimme ,että olen 2 kertaa viikossa kotonani.Uskon ja luotan, että kaikki kääntyy vielä parhain päin.Toivottavasti saat miehesi kanssa suhteenne kuntoon! Tsemppiä!
Paljon mahdollista, että pilasit. Mene ja tiedä, riippuu ihan siitä kumppanistasi. Ei sitä kukaan täällä pysty sanomaan, vaikka olisi itse jotakin kokenutkin. Parisuhteessa pitäisi se työntekeminen aloittaa heti eikä viidestoista päivä, eli sitten kun tulee ongelmia. Ja jos kerran rakastat, niin miten ihmeessä olet ollut koko ajan mitätöimässä? Haloo? Anybody home?
Menehän itseesi ja ala kasvaa. Ja anna poikapololle vapautus palveluksesta.
Hieno homma, että olet menossa juttelemaan tilanteestanne ulkopuolisen kanssa! Ammattitaitoinen terapeutti osaa antaa teille avaimia ja uusia näkökulmia, kuinka käsitellä tapahtuneita ja kuinka selvitä nyt eteenpäin.
Se. että miehesi on tulossa myös keskustelemaan, kertoo osaltaan sen, että hänkin on valmis tekemään suhteenne parantamiseksi jotain.
Anna hänelle rakkautta ja omaa tilaa, niin eiköhän ne lämpimät tunteet palaa takaisin :) Hän on sietänyt sinnikkäästi vuodenpäivät sinun oikuttelua, joten ei kannata odottaa, että tunteet lämpenisivät kädenkäänteessä! Miehesi on sinuun joskus aikoinaan ihastunut ja rakastunut, ja sama ihminenhän sinä pohjimmiltasi olet kuin silloin ennen... Nyt vaan pitää nähdä vähän vaivaa ja aikaa ja olla valmis itsekin muuttumaan, että saa suhteen kuntoon!