Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Anoppini on ns. varttihullu ja saa joskus kauheita kilareita, joiden aikana se ei kuuntelee minkäänlaista puhetta vaan haukkuu kaikkia eikä pysty näkemään mitään vikaa itsessään.
Koskaan se ei näitä juttujaan pyydä anteeksi, eikä tunnu oikein katuvankaan. Se voi kaataa uskomattaman määrän paskaa tyttärensä niskaan ja seuraavana päivänä soitella ja olla kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Ihan kun sillä olisi kaksi persoonallisuutta.
Nyt olen alkanut näkemään samoja piirteitä vaimossani ja on alkanut mietyttämään, kannattaako lapsia alkaa edes hankkimaan. Pelottaa että se kohtelee niitä samalla tavalla kun hänen oma äitinsä on kohdellut häntä.
Pienistä tiedonmurusista olen ymmärtänyt, että anopin äiti on ollut samanlainen. Kummaltakin lähtenyt mies jossakin vaiheessa kävelemään. Nyt mietin olisiko avioeron paikka vai onko tällaisesta "suvun kirouksesta" ulospääsyä? Onko jollain samanlaisia kokemuksia?
Anoppini on ns. varttihullu ja saa joskus kauheita kilareita, joiden aikana se ei kuuntelee minkäänlaista puhetta vaan haukkuu kaikkia eikä pysty näkemään mitään vikaa itsessään.
Koskaan se ei näitä juttujaan pyydä anteeksi, eikä tunnu oikein katuvankaan. Se voi kaataa uskomattaman määrän paskaa tyttärensä niskaan ja seuraavana päivänä soitella ja olla kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Ihan kun sillä olisi kaksi persoonallisuutta.
Nyt olen alkanut näkemään samoja piirteitä vaimossani ja on alkanut mietyttämään, kannattaako lapsia alkaa edes hankkimaan. Pelottaa että se kohtelee niitä samalla tavalla kun hänen oma äitinsä on kohdellut häntä.
Pienistä tiedonmurusista olen ymmärtänyt, että anopin äiti on ollut samanlainen. Kummaltakin lähtenyt mies jossakin vaiheessa kävelemään. Nyt mietin olisiko avioeron paikka vai onko tällaisesta "suvun kirouksesta" ulospääsyä? Onko jollain samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
elämässä, jäädäkö äitini ja mummoni tapaan uhrin asemaan ja kaataa sitten paskat niskaan omalle lapselleen vaiko taistelee itsensä ulos uhriudesta, katkaisee sukupolvien kierteen ja aloittaa puhtaalta pöydältä täyspäisenä yksilönä. Näin näkisin.
ollessa. Appiukko haukkuu sekä vaimonsa että poikansa aivan "apinana", mikään järkipuhe ei silloin tehoa. Kuulemma oma isänsä on ollut samanlainen, jopa pahempi.
Pelkään, että mieheni siirtää tämän toimintamallin poikaamme. Olemme asiasta paljon jutelleet ja mies sanoo yrittävänsä välttää isänsä mallia, mutta huomaan myös tilanteita, joissa tuo lupaus unohtuu. Varsinkin viime aikoina useaan otteeseen. Pelkään myös, ettei tuollaisesta kierteestä olekaan poispääsyä...?
ja kyselet vastaavia kokemuksia täältä, mutta mitä se auttaa..., eikö kannattaisi sanoa suoraan eukolle ne asiat ja panna ojennukseen, sinähän se perheen pää olet! Voi sitten joku kuunnella miestään ja miettiä tai jatkaa samaa rataa, jolloin sinä sitten reagoit...
Minun äitinikin on tuollainen mitä kuvailit. Mutta hän on aina ottanut vähän alkoholia kun tämä kohtaus tulee. Ja kestää pitempään kuin vartin.Mutta hän ottaa alkoholia joka pvä ja kohtauksia nyt on ehkä kerran monessa kuussa. Joten en usko että alkoholilla on syytä. Hän tosiaan tekee samanlailla, saa kuin jonkun ihme kohtauksen. Seuraavana pvänä osti mulle sitten kalliita juttuja, kaduttikohan? Minussa ei ole VIELÄ sellasia piirteitä näkynyt ja todella toivon ja uskon ettei tule näkymäänkään. Ei kyllä taida mumminikaan sellainen olla. Äitini on myös yksin nyt, avioliittoja jo ollut useampi mutta kaikki ne päättyi. Ymmärrän huolesi, mutta toivon että lähtisit yrittämään. Minun poikaystävälläni on huolia myös siitä että olen niinkuin äitini: joskus raivohullu ja myös uskoton. Mikä ei todellakaan voi koskaan pitää paikkaansa. Eikö se ole niin että lapsilleen aina antaa sen mitä ei itse saanut, saattaa hyvinkin olla ettei hän lapsilleen riehu. Lapsi on aina parempi ja fiksumpi versio vanhemmastaan, eli parempaan päin on hänkin menossa...voisit tietysti yrittää keskustella hänen kanssaan asiasta ja mitä sinä siitä ajattelet.
Samanlaiset kuin äidillesikin!
Onkohan äidilläsi vaikeet vaihdevuosi oireet? Ja jokapäiväinen juominen pahentaa vaan, luulisin. Ihan tuttua oman äitinikin vaihdevuosista että mielialat vaihtelee voimakkaasti laidasta laitaan. Eikä niille itse mahda mitään. Äitisi kärsii itse varmaankin eniten. Ja luonnollisesti kiukku purkaantuu aina kaikkein läheisimpiin ja rakaaimpiin ihmisiin. Sen jälkeen saat katumuslahjoja :))
Oletko keskustellut asiasta äitisi kanssa? Vie äitisi lääkäriin, mene hänen kanssaan sinne jos hän aristelee. Luontaistuotteistakin jotkut ovat jotain apuja saaneet.
Minun äitini on ylpeä nainen. Asiasta en voi hänen kanssaan puhua. Minusta hän on alkoholisti mutta uskon ettei hän itse ajattele niin/ tai torjuu ajatuksen. Ei hänelle todellakaan voi sanoa että hän teksisi jotain väärin tai että hänellä on olisi ongelman, hän on niin hemmetin ylpeä. En tahdo kaivaa verta nenästäni enkä loukata häntä. Äidillä on kyllä menkat edelleen, voiko silti olla vaihdevuodet? Minusta hän on ollut ehkä aina enemmän tai vähemmän tälläinen. Joten en usko että se johtuisi pelkästään vaihdevuosista.
Hän ei niinkään ole kiukkuinen. Vaan saattaa joskus tulla haastamaan riitaa yhtä äkkiä. Ihan mistä vain voi keksiä. Hän rakentaa riidan väitteillä mitkä eivät ole totta. Sanoo tietävänsä paremmin vaikka on täydet todisteet että asia ei ole niin. Etc etc. Hyökkää kimppuuni haukkumalla poikaystävääni, kuka on hyvin kohtelias koulutettu komea mies. Jota äitini ei edes tunne, tavannut vasta kaksi kertaa koska asumme kaukana. Tietää että rakastan tätä miestä enemmän kuin mitään, ja äitini sanoo minulle miten se mies kohta rakastuu johonkin toiseen. Siinä vaiheessa kun alan itkemään hän lopettaa. Hän ei lopeta ennenkö " voittaa " = saa minulle mahd. huonon olon.
On hyvin luonnollista ja inhimillistä matkia vanhempiensa käyttäytymismalleja. Se on lähes väistämätöntä niin hyvässä kuin pahassakin, olemmehan eläneet niin kauan vanhempiemme kanssa. Me ihmisethän kehitymme hyvin pitkään matkimalla toisia, ennen kuin jossain vaiheessa kenties ymmärrämme alkaa ajattelemaan käyttäytymisemme motiiveja.
Vaimosi ei varmasti ole hullu eikä varmasti käyttäydy pahaa tarkoittaen. Sellainen käyttäytymismalli on vain salakavalasti tullut hänelle osaksi luonnollista käyttäytymistä. Ehkä hän ei edes itse huomaa käyttäytyvänsä mitenkään omituisesti. Juttelepa hänen kanssaan asia hyvin ystävällisessä ja rakentavassa hengessä. Kerro hänelle, että se tuntuu sinusta pahalle. Kerro hänelle, miltä sinusta tuntuu noiden raivokohtausten aikana. Kenenkään syyttely varttihulluksi tms. ei auta pätkääkään. Jos yksi kerta ei riitä, juttele tarvittaessa vaikkapa sata kertaa. Joku päivä hänelle valkenee, mitä tarkoitat.
Rakkauteen ja yhteiseloon kuuluu myös toisen huonojen puolien hyväksyminen ja suvaitseminen.
on kokemusta. isä,isoisä ja isän isoisä ja oma sisko on häiriintyneitä. osittain se menee geeneissä, osittain se on vanhempien häiriintyneisyydestä johtuvaa traumatisoitumista ja sirtä kautta periytyy käyttäytymismalleina. sanoisin että ero on siinä huomaako vaimosi äitinsä käytöksessä mitään outoa ja kykeneekö hän keskusteleen tästä vai onko täysin sokea. mikäli hän tiedostaa tämän ja myös sen riskin että hän itse voi kilahtaa, silloin on toivoa. mutta jos ei niin mikäli oot nuori yms niin helpommalla pääset jos jätät uppoovan laivan. mutta koita ensin puhua asiasta. musta tärkeintä on se että kissan voi nostaa päöydälle ja siitä voi puhua. Oma äitini on hoitanut asian vähän huonosti, ja sen takia isäni on "päässyt " aika huonoon kuntoon ajoittain, ja sisarestani puhumattakaan. Äiti kun ei koskaan ole halunnut puhua asioista oikeilla nimillä. Hän ei esim koskaan riitele eikä oikeen ole väärässäkään. ja masentuneen on kuulemma parasta vaan antaa olla, ei kuulemma kannata puhua asiasta. ei hyvä asenne.... Mutta sen siis voi katkaista, jos vaan osaa ja tiedostaa.