Miten sinut on isketty, mikä toimii ja mikä ei? Nyt ei haeta pelimiehen käsikirjaa vaan tavallista, hyväntahtoista ja tutustumiseen tähtäävää flirttailua (versus mahdollisimman nopea saanti ja ulos enligt pelimiehen käsikirja).
Mielipiteitä!
Mielipiteitä!
Vastaukset 19
Vanhimmat
sellanen vähän pikkutuhmakin, verbaalisesti luistava, "älykäs" flirtti. Vaikea kuvailla. Mut se onnistuu vain jos on toisen kans heti samal aaltopituudella, sanansäilä heiluu siis molemmilla tasatahtiin. Mitkään imartelut ei toimi. Suora,rohkea puheyhteys,textari/maili, kukkapuska, kahvittelukutsu toimii:) Ne nyt mitään flirttiä ole, mutta noilla mut on isketty. Pelkän flirtin perusteella ei pitkälle pääse, sehän on vaan jokapäiväistä huvia;D
itsensä kehuminen/omaan erinomaisuuteen pakahtuminen eikä naisen mahdollisen seuralaisen haukkuminen.
Aika moni on vaan textannu..se ei kovin paljon sykähdytä..aina on innostus lopahtanu kesken..
Sitten on muutama baarissa kehunu kauniiks..no ei sekää kiinnostanu..
Sitten on yks jota en kerro..
Sit siihen ne tais loppua..
Se toimii aina! ja varma saanti.
sama vaikka tarjoais sata juomaa..mutta no myönnetään on se ihan kivaa...
Mulla siis, on aina ollut vaikeuksia noiden juoman tarjoajien kanssa. En kehtaa ottaa vieraalta ihmiseltä vastaan mitään noin vaan. Vastaukseni on kyllä aina "Eikun-minä-itte-kiitos-kuitenkin-se-oli-kilttiä".
Tosi vaikea ymmärtää niitä naikkosia, jotka vallan kerjäävät juomia baarissa... (Ja ehkä vielä vaikeampi ymmärtää niitä miehiä, jotka moisten seurassa viihtyvät).
Kun olin vielä sinkku, en koskaan törmännyt siihen, joka olisi osannut sanoa ne "oikeat asiat". Kaikennäköisiä iskuyrityksiä kyllä kuuli... Sellaisia voisi joku ruveta keräämään, ja kirjoittaa niistä kirjan. Pokkariversiona tietenkin, voisivat turveloimmat pitää takataskussa mukana, niin ei tarvitsisi teeskennellä keksineensä itse jonkin kliseen, reilusti lukisi suoraan kirjasta vaan. Sepä se olisi jotakin.
Mikä sitten toimisi? Se, että olisi oikeasti kiinnostunut juuri minusta. että näkisi ihan vähän vaivaa sen eteen. Mieluummin muualla kuin baarissa, mutta voihan sielläkin alustavan tiedustelun kelpoisuudestaan suorittaa :-)
Meillä oli itse asiassa joskus teininä yhden kamun kanssa sellainen kisa. (Kauheaa tunnustaa tämä). Homman nimi oli jokseenkin "Miten idioottimaisesti nainen voi käyttäytyä, ja silti saada miehen syömään kädestään"? Tämä "harrastus" poiki sitten tapauksen jos toisenkin, hauskaa tietysti oli, miesten kustannuksella. Esimerkiksi ulkomaalaisen teeskenteleminen oli aika hyvä juttu. Olimme usein bulgarialaisia, emme osanneet tietenkään suomea, ja englantiakin ihan vähän vaan. Mies kaverinsa kanssa sitten yritti muistella, mitä mikäkin on englanniksi. Ja puhuivat tietysti kaikki meitä koskevat kommenttinsa siinä vieressä :-D
Joo-o... Huvinsa kullakin... Hauskaa oli.
Se oikea löytyi kuitenkin sitten ihan muualta kuin baarista. Itse asiassa netistä. En olisi ikinä uskonut... Pitkään mailailtiin, kuvankin lähetin vasta pitkän ajan kirjoiteltuamme. Mikäkö siinä tyypissä sitten tehosi? Kai se oli rehellisyys. Outoa, miten sama käsite voi yhtäaikaa olla niin kliseemäinen, mutta silti niin harvinainen ominaisuus?! Ulkonäöllä ei mielestäni hirvittävän paljoa ole merkitystä, ei se auta vaikka olisi kuinka adonis, jos hissi ei kulje ihan yläkerroksiin asti... Toisaalta, kyllähän sen toisen täytyy hiukan omaan silmään sopia, ettei tarvitse aamulla järsiä käsivartta poikki pakoon päästäkseen.
Yhden mukavan iskuyrityksen voisin vielä mainita. Aika karskin näköinen motoristityyppinen heppu tuli vaan kohdalle ja sanoi, että "hei, mä en itse asiassa uskalla jutella sulle, mutta mun on pakko nähdä sun silmät läheltä. Jos sä juttelisit mulle, niin ehkä mä uskaltaisin vastata."
Ei flirtti pure ehkä yhtään. Paljon flirttaava mies voi joutua jopa hyllylle siksi, että vain flirttailee. Flirttiä ei voi ottaa tosissaan, sehän on vain flirttiä´(=leikkiä, peliä, tms..). Pelimiehiltä onnistuu aina flirtti ja jos on liian hyvä flittaamaan, niin en kiinnostu yhtään. Joskus flirtti voi olla siksi juuri jopa loukkaavaa, jos nainen ymmärtää että mies tulee vain kokeilemaan omaa vetovoimaansa ja ajattelee naisesta että se on oikeastaan vähä-älyinen helppo nakki, kun ei tarvi kuin vähän flirtata ja toinen olisi heti polvillaan. Eli liika flirtti on aina paha ja tarkoittaa aina mulle että mies ei ole tosissaan, vaan haluaa vain huvitella ja olla pelle. Kivaa se on, mutta sillä ei voi iskeä mua.
Flirtti myös jotenkin ilmaisee mulle, että mies yrittääkin tehdä nyt vaikutusta, eikä itse asiassa ole pohjimmiltaan sellainen.
Rehellisyys, ja sopiva huumori puree mutta ei navan alle menevä (=oikeastaan tarkoitan et haluun sut nyt heti sänkyyn, vaikka en haluakaan, loukkaavaa).
Mut saa iskettyä olemalla esittämättä yhtään mitään. Ja parhaiten muhun tutustuisi, kun ei yrittäisikään flirtata ollenkaan, vaan tutustuisi muuten juttelemalla. Flirtti on mulle flirttiä ja iskemisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Riippuu tosi paljon ihan tilanteesta ja on myös hirveen yksilöllistä, että minkälainen flirtti puree, ja minkälainen taas ei.
Itse tykkään aika suorasta toiminnasta, eli siitä, että kiinnostus ilmaistaan suht.selkeästi ( mutta EI missään nimessä IKINÄ esim. takapuolesta kourimalla, tai " mä voisin olla sun unityynysi"- jutuilla!). Ihmisen aitous on myös mulle sillä tavalla flirtissäkin tärkeää, että en halua musta kiinnostuneen esittävän jotain muuta, kuin mitä hän oikeasti on. Käännän selkäni yleensä välittömästi ( tai ainakin sen kohteliaan kahden minuutin jälkeen..), jos mies alkaa esimerkiks suoltaa jotain " mulla on niin ja niin paljon omaisuutta"-tms.läppää. Tosin: aitouskin on flirtti- tilanteessa selkeesti taitolaji, ja voi mennä ns. "yli" sekin.;) Koskaan en vielä (ainakaan tähän mennessä) ole syttynyt kaverista, joka pyrkii johonkin "auttaja& autettava"- tyylin suhteeseen mun kanssani kaatamalla heti tutustumisvaiheessa niskaani kaikki huolensa tyyliin "kun exä on niin rakas vielä, mut se jätti & koira kuoli & setä hakkaa". Jos mies näyttää olevan selkeästi äitiä vailla, on se piirre aina hyvin tehokas seksuaalisen ( ja kaiken muunkin) mielenkiinnon tappaja naiselle.
Sit jos jo ollaan tapailuvaiheessa, miehen liika ripustautuminen (ikään kuin oltais jo naimisissa) ei toimi...Mä oon muutaman kerran joutunu ottamaan nopeasti "jalat alleni" muuten lupaavastakin suhteesta, kun on ruvennu tulemaan olo, että "happi loppuu". Tällä kokemuksella sanoisinkin, että se kertoo tosi paljon miehen todellisesta itsetunnosta, että malttaako hän suhteen alkuvaiheessa edetä rauhallisella tahdilla. Kaikissa niissä miehissä, jotka ovat kauheesti halunneet kiirehtiä suuremman sitoutumisen kanssa heti suhteen alkuvaiheessa (tai ketkä ovat heti halunneet merkittävästi rajoittaa muuta sosiaalista elämää) onkin osoittautunut ollevan "too many things" päin pers..ttä.
Flirtistä vois yleisohjeena sanoa, että sellanen pikkusen leikkisä asenne miehellä ( ja huumori) toimivat yleensä aina. Flirttailu ei ole kuoleman vakava juttu, ja joskus toivoiskin, ettei niin moni mies ajattelis kevyen päivää piristävän (= harmittoman,ei tavoitteisiin tähtäävän) flirtin heti olevan joku "lupaus avioliitosta" tai signaali vakavammasta kiinnostuksesta...Kivasti käyttäytyvän miehen flirtti toki imartelee yleensä aina ja saa varmasti (naisen, kuin naisen) hyvälle tuulelle, mutta jos kiinnostusta on tutustumiseen enemmänkin, kiinnostus kannattaa ainakin mulle ilmaista myös muuten, kuten esim. ihan reilusti pyytämällä treffeille.
Eli se ei mulla ainakaan mene niin ettei saisi soittaa joka päivä vaan pitäisi jotain välipäiviä pitää. Jos ollaan siis oikeasti kiinnostuneita. Menee multa hermot näiltä laskeskelijoilta jotka odottaa muutaman päivän ja sitten soittaa. Tulee olo etten olekaan niin tärkeä.
Kyllä! Mikä helvetti siinä on että pitää venailla pari päivää? Onneks on ees joku joka ei sitä edellytä.
"Noku sitte tuntuu et toine on niinku liian kiinnostunu ja sillee ja sitte tulee paniikki ja..." Joo. Jos oikeesti kiinnostuu jostaki ni eikö oo ihan luonnollinen reaktio haluta pian tietää siitä lisää? Kuinka teennäistä on ensin pelata pari päivää? "juu emmää nii kiinostunu oo... katellaa..."
Miks naiset tuntuu olevan halukkaampia jatkaa jälkimmäisistä lähtökohdista? Eihän siinä oo mitään järkeä! Vai enkö vaan näe sitä?
Nooh, en mä ainakaan tuossa omassa kirjoituksessani puhunu niinkään mistään sen tyylisestä "taktikoinnista", että laskeskeltais päiviä, milloin voi soittaa ja milloin ei. Toki mullekin ( jos mies siis vaikuttaa mielenkiintoiselta ja suhde lupaavalta) on tärkeää tietää, että mies on kiinnostunut jatkamaan tapailua ja toki hänen kanssaan (luonnollisestikin) haluaa jutella ja oppia kiihkeästi tuntemaan häntä enemmän.;)
Viittasin enemmänkin sen tyylisiin tilanteisiin (jonkatyyppisiä olen valitett.muutaman kerran "joutunut" kokemaan ), joissa mies ei ole ollenkaan kyennyt tapailuvaiheessa antamaan mulle ns."tilaa henkisesti", eli on heti lyhyen tapailun jälkeen ruvennut käyttäytymään jotenkin tyyliin, kuin " omistaisi mut". Silloin olen joutunut lopettamaan suhteen juuri syystä, että loppuupi happi...
Tollasia ikäviä esimerkkejä miehen liiallisesta takertumisesta (suhteen kestettyä vasta vähän aikaa, ja kun ei edes tunneta vielä kunnolla) eivät ole esim. se, että soitteleeko hän usein jne., vaan se "yleistyyli" ja asenne, mikä hänellä on tapailuun...Konkreettisesti em. takertujatyyppi saattaa toimia esim. silleen, että hän kyllä soittelee usein, mutta puheluiden tarkoitus ei niinkään ole kuulla kuulumisia tms., vaan "ottaa selvää", missä milloinkin liikun ja arvostella rivien välistä esim. sitä, että vietän aikaa myös ystävieni seurassa.
Liiallisesti takertuva mies on usein kauhean epävarma pohjimmiltaan ja tuo hänen epävarmuutensa tekee sitten suhteen häneen aika nopeasti ahdistavaksi. Suhtaudun myös nykyään aika suurella varauksella sellaisiin miehiin, joilla on tarve ehdottaa heti vaikkapa yhteenmuuttoa esim. kolmen viikon seurustelun jälkeen...Tuolloinhan kun kyse EI VOI ( niin lyhyen tuntemisen jälkeen ) todellakaan olla mistään miehen vahvasta halusta sitoutua juuri muhun, vaan enemmänkin seurustelusta seurustelun vuoksi, tai sitten kyvyttömyydestä luottaa siihen, että suhde voi kestää, vaikkei heti mööpeleitä samaan luukkuun raahattaiskaan.
Mies, jonka itsetunto on terveellä pohjalla, uskaltaa kyllä esim. soitella spontaanisti ilmankin typerää "taktista parin, kolmen päivän venailua", mutta hän ymmärtää myös faktan, että tutustuminen vie joka tapauksessa aikaa, ja on sitäpaitsi paljon palkitsevampaa, kun sen voi tehdä ilman turhaa hötkyilyä.;)
Alright.
Kiitos selvennyksestä.
Kuulostaa jo fiksummalta, tota en enää vastusta.
;)
Silmiin katsominen, vastavuoroinen kiinnostus toisen asioista, lämminhenkisyys, avarakatseisuus. Vaikeista asioista voi puhua vaikka heti, smalltalksucks!
Muhunkin on toiminut vaan se että ollaan juteltu mukavia juuri ilman että se mies on yrittänytkään flirttailla. Kuten joku täällä sanoi niin flirtistä tulee sellainen olo että mies vain haluaa pönkittää omaa egoaan. Ja jos kuitenkin flirttailen takaisin niin haluan nimenomaan pitää sen kevyenä piristyksenä, enkä tutustua lähemmin.
Paras "flirtti" on mielestäni se kun ollaan tutustumisvaiheessa ja mies katselee ujosti ja hymyilevästi silmiin. Muukin pieni elehtiminen on mukavaa, mutta minun kohdallani sen on tapahduttava vasta kun ollaan jo tunnettu hetki (=nähty muutaman kerran), muuten siitä flirtistä jää juuri sellainen pelimies-fiilis.
Ja jos on saanut numeron niin minunmielestäni on jopa suotavaa soittaa tai lähettää viesti jo samana tai seuraavana päivänä, se osoittaa että on oikeasti kiinnostunut, mutta sitten jos soittelee taukoamatta niin ainakin minua rupeaa ahdistamaan, pitäisi kanssa tunnustella että miten vastapuoli reagoi, jos itse soittelee kokoajan ja toinen ei ollenkaan niin voisi ehkä harkita vähetelevänsä soittelua niin että vastapuolikin ehtii soittaa joskus. Pitäisi löytää tasapaino.
Alussa täytyy edetä hitain askelin, muuten rupeaa ahdistamaan.
"ujosti hymyillen katselemiseen" voisi sanoa, että todennäköisyyksien mukaan kannattaa kyllä kokeilla vähän hyökkäävämpääkin juttua (vaikka en mikään pelimies olekaan). Yleensä ainakin baarissa olemalla täysin seksitön ei jää mitään käteen, ei edes puhelinnumeroa. En tiedä ymmärsinkö sinut ihan oikein, mutta kyllä miehen täytyy olla jollain tavalla seksuaalinen hahmo, tai sitten huikean hyvää kaveriainesta, että puhelinnumero tai jatkot napsahtaa naiselta. Ja tuo kaveruus nyt ei ole yleensä miehillä tavoitteena. Vaikka ihan hyviä kavereita olen joistakin naisista saanutkin.
Paras neuvo suhtautua naisiin kuin paskaan. On sen verran elämäkokoemusta että kaikki tasa-arvo paskanjauhanta ja muun voit unohtaa. Naisiin tulee suhtautua kuin mielipuoliin. Kokeile ja huomaat että toimii! Muutenkin on nykyää menny sellaiseksi että otat vaan perseestä kiini ja katot reaktion, jos ei kelpaa ihan sama leperteletkö tunteja ja haaskaat omaa aikaasi. Jos ei ekan kahden minsan aikana tule vihreetä valoa eli tyttö ei osoita kiinnostusta niin voit saada sen kiinostumaan kehuillesi mutta et itseesi. niin se vaan on. Pissismeiniki vallitsee, mene sen mukaan ja unohda naisten "kunnioitus". Otat hanurista kiinni ja jos muija haluu se hymyilee ja lähtee panee. Muijat on eläimen tasolla. Muista se. Kun päästä ämmät niskan päälle ei tuskalle ole rajaa. Älä siis päästä. Sama kuin antaisi sudelle paljaan kaulansa.
Allekirjoitan
Näin menestyt (kotimainen):
http://www.youtube.com/watch?v=4TNqCWVy0-g