Miten voi miehestä päätellä olenko hänelle ystävä vai rakkaus? Jos nähdään silloin tällöin ja aina juttelemme kaikesta sekä olemme toistemme läheisyydessä, suutelemme, halailemme, sekstailemme...
kumpaa ystävyyttä/rakkautta?
päivänkakkara
111461
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Villi veikkaukseni on että tuota samaa pohtii tälläkin hetkellä noin 42% koko maailman naisväestöstä ;)
Saatan olla vanhanaikainen, mutta mielestäni sekstailu ei kuulu ystävyyssuhteisiin.
...huolimatta me naiset emme voi olla varmoja siitä onko taustalla myös tunteita mukana vai onko kyseessä pelkkä "seksuaalisen vietin purku" -suhde, joka on valitettavan yleistä tänä päivänä kun kaikki on niin helppoa, kertakäyttöistä ja saatavilla yhden meilin tai viestin päässä...
Ehkä teille naisille tulee yllätyksenä, että aika harva mies haluaa pelkkää seksisuhdetta tai edes kykenee ylläpitämään sellaista. Kyllä melkein kaikissa seksisuhteissa on miehellä myös syvempiä romanttisia tunteita mukana.
Jos mies haluaa pelkkää paineen purkua, hän vetää mieluummin käteen tai menee huoriin kuin kuluttaa aikaa suhteessa, joka on epätyydyttävä kaikilta muilta osin paitsi seksuaalisesti.
...jokainen tarina on omansa. Ihanaa toisaalta kuulla tuollainenkin mielipide ja myönnän oman ajatusmaailmani olevan hiukan kärjistynyt miesten suhteen.
Uskon myös usein suhteen luistavan hoitosuhteeksi alun vilpittömistä ajatuksista huolimatta, ja molempien jäävän siihen kiinni kun ei parempaakaan kiikarissa ole ja haluttomuudesta loukata toista/kyvyttömuyydestä irtautua ilman hyvää syytä. Mutta en usko hoitosuhteen kestävän kovin pitkään ilman tunteita. Tosin niin usein saa kuulla mitä ihmeellisimpiä perusteita sille miksi jotkut parit ovat yhdessä, että jos ajatusmaailmani onkin kyyninen suhteessa rakkauteen niin tälläpä sitä puolustelen.
Varmaan ihmiset sietävät elämää epätyydyttävässä suhteessa, koska eivät uskalla irrottautua siitä. Ero on aina hyppy tuntemattomaan. Eroa harkitsevien ihmisten päässä pyörii pelottavia ajatuksia siitä, että jos ei enää ikinä saakaan ketään ja joutuu olemaan loppuelämänsä yksin. Kehnokin suhde saattaa usein tuntua paremmalta kuin ikuinen yksinäisyys. Ja koska näihin huonoihin ihmissuhteisiin liittyy usein kaikenlaista kumppanin mollaamista ja nollaamista, se vain kärjistää tilannetta. Ihminen, jonka itsetunto on revitty hajalle, pelkää yksinäisyyttä aivan erityisen paljon, vaikka juuri hän hyötyisi erosta eniten. Luulen, että tämä on perussyy siihen, miksi niin monet jäävät jumiin sikamaisen mulkeron kanssa.
..K.Kellisen kanssa. Elämä on joukko valintoja ja vastuunottoa tehdyistä valinnoista.
Helpompaa toisaalta elää yksin kun ei tarvitse ottaa vastuuta muista, mutta joukkoon mahtuu aina myös niitä jotka elävät parisuhteessa ja ovat kykenemättömiä huomioimaan muita. Ja nyt taidankin jo lipsua ihan alkuperäisestä aiheesta... ;)
Oon miettinyt tuota. Mulla on vastaava juttu kuin alkuperäisellä kirjoittajalla. Sitä on kestänyt seitsemisen kuukautta. (Silti emme seurustele) En usko et se olis mua noin pitkään kattellu ellei se mitään mua kohtaan tuntis? Oonko ihan hakuteillä?
Ette itsekään kertoneet kumpaa ajattelette miehistänne; rakas vai ystävä. Teillä taitaa olla miehet miettimässä samaa kuin tekin. Ympäri mennään ja yhteen tullaan.
Jos et ole kovin tyhmä, niin tiedät hyvin ettei suudelmat ja sekstailut kuulu ystävyyteen. Olet miehelle pano, vakio seksikumppani... Kyse ei ole rakkaudesta.. Näette silloin tällöin...
Musta tuntuu, että olet hänelle hetken hoito, kun ei muuta saatavilla- tai toinen vaihtoehto, hän ei halua sitoutua. Tai kolmas, ehkä hän haluaa seukata? Kysy suoraan.