Tekstini perustuu referaattiin kirjasta, jonka kirjoittajat ovat Susie Orbach/Luise Eichenbaum "Naisten kesken".
- Miksi yhtä menestynyttä naista on vaikea hyväksyä naisten ryhmään? Miksi kolme naista ei sovi yhteen?
Naiset mieltävät menestyksen monesti muista eriytymisenä - joukosta erottumisena ja sehän on vastaan naiselle tyypillistä periaatetta yhdessä etenemisestä ja yhdessä olemisesta/pysymisestä. Menestys pelottaa ja saa aikaan kateutta muissa naisissa. Erilaisuus/eriytyminen ei naisten piirissä ole sallittua. Tähän ei feminismikään tuo mitään poikkeusta, vaikka kuinka monimuotoisuutta vannottaisiin. Pitäisi kyllä tuoda, jos ollaan sitä mieltä, että "jokin rakenne" estää naisten etenemisen ja tyytyväisyyden...
Naisten välillä vallitsee ehkä jonkinlainen sanaton sopimus asiasta: Joka irtoaa tästä sopimuksesta, hänet syyllistetään ja häntä paheksutaan avoimesti, tällä tavoin yrittäen estää muita "pettämästä porukkaa". Sisäpiirin ulkopuolelle joutuminen on yleensä naiselle pahinta mitä hän voi kuvitella itselleen tapahtuvan. Hän mieluummin kieltää itseltään omat tarpeensa kuin uhmaa naiselle tyypillistä käytöstä, samalla kuitenkin kadehtien salaa niitä naisia jotka ovat uskaltautuneet irtoamaan näistä keskinäisistä kahleista, seurauksista välittämättä.
Mainitun kirjan mukaan hyvin monelle naiselle kamppailu erillisen kilpailevan identiteetin saavuttamiseksi on täysin mahdotonta. Toisista naisista erottuminen tuntuu heistä yhteyksien katkaisemiselta; eikä ihme tuota mainitsemaani taustaa vasten!!
Naiset eivät yleensä ymmärrä erillisyyttä ja kykyä pysyä läheisessä suhteessa ystäviin yhtä aikaa mahdolliseksi. Puhutaan emotionaalisesta riippuvuudesta.
Psykologinen erillisyys ja sen korostaminen ei tässä mielessä ei ole sama asia kuin individualismi kielteisimmillään.
Näistä edellä mainituista (ja vielä monesta tässä mainitsemattomasta) syistä naisten verkostoutuminen on hankalaa. Miten verkostoitua, kun muu joukko hylkää heti, kun menestystä tulee? Millä tavoin "hyväs sisar"-verkostoa voisi koskaan saada aikaan tilanteessa jossa olet aina yksin - petettyäsi porukan? Onko se sitten miesten syy, että heillä vastaava homma toimii?
Monet naiset sabotoivat omaa menestymistään, koska pelkäävät sen seurauksia (naisten ryhmästä poistamista) enemmän kuin itse menestymistä. Se ei ehkä ole tietoista, mutta todellista kuitenkin; naiset alentavat omaa arvoaan urallaan ja ihmissuhteissaan.
Pelästyminen ja asian vahva kieltäminen on tilanteessa tyypillinen reaktio muilta, jos joku nainen ei pidä itseään uhrina ja huonompana kuin ympäröiviä naisia. Niin kiinni ovat useat naiset näissä stereotypioissaan ja kasvatuksensa kahleissa.
Kamppailu kärjessä on aina kovinta, sillä siellä on vähiten tilaa. Eikä se koske vain naista. Mutta päästäkseen "kärkeen" joutuu ensin kamppailemaan naisten keskinäisestä nokkimisjärjestyksestä ja jos muut voittaa siitä luultavasti saa kärsiä loppuikänsä...Mikäli ei sitten myöhemmin päätä tehdä ryhmälleen mieliksi ja lopettaa menestymistään.
Naiset käyttävät yleisesti ryhmästä eottamista rankaisuna ryhmäkurin rikkomisesta, jonka säännöt ovat tietenkin veteen piirretyt - erikseen koskaan sopimattomat, silti tämän tietää JOKAINEN nainen ja sitä pelkävät kaikki emotionaalisesti toisistaan riippuvaiset naiset, joita on naisten huomattava enemmistö.
- Miksi yhtä menestynyttä naista on vaikea hyväksyä naisten ryhmään? Miksi kolme naista ei sovi yhteen?
Naiset mieltävät menestyksen monesti muista eriytymisenä - joukosta erottumisena ja sehän on vastaan naiselle tyypillistä periaatetta yhdessä etenemisestä ja yhdessä olemisesta/pysymisestä. Menestys pelottaa ja saa aikaan kateutta muissa naisissa. Erilaisuus/eriytyminen ei naisten piirissä ole sallittua. Tähän ei feminismikään tuo mitään poikkeusta, vaikka kuinka monimuotoisuutta vannottaisiin. Pitäisi kyllä tuoda, jos ollaan sitä mieltä, että "jokin rakenne" estää naisten etenemisen ja tyytyväisyyden...
Naisten välillä vallitsee ehkä jonkinlainen sanaton sopimus asiasta: Joka irtoaa tästä sopimuksesta, hänet syyllistetään ja häntä paheksutaan avoimesti, tällä tavoin yrittäen estää muita "pettämästä porukkaa". Sisäpiirin ulkopuolelle joutuminen on yleensä naiselle pahinta mitä hän voi kuvitella itselleen tapahtuvan. Hän mieluummin kieltää itseltään omat tarpeensa kuin uhmaa naiselle tyypillistä käytöstä, samalla kuitenkin kadehtien salaa niitä naisia jotka ovat uskaltautuneet irtoamaan näistä keskinäisistä kahleista, seurauksista välittämättä.
Mainitun kirjan mukaan hyvin monelle naiselle kamppailu erillisen kilpailevan identiteetin saavuttamiseksi on täysin mahdotonta. Toisista naisista erottuminen tuntuu heistä yhteyksien katkaisemiselta; eikä ihme tuota mainitsemaani taustaa vasten!!
Naiset eivät yleensä ymmärrä erillisyyttä ja kykyä pysyä läheisessä suhteessa ystäviin yhtä aikaa mahdolliseksi. Puhutaan emotionaalisesta riippuvuudesta.
Psykologinen erillisyys ja sen korostaminen ei tässä mielessä ei ole sama asia kuin individualismi kielteisimmillään.
Näistä edellä mainituista (ja vielä monesta tässä mainitsemattomasta) syistä naisten verkostoutuminen on hankalaa. Miten verkostoitua, kun muu joukko hylkää heti, kun menestystä tulee? Millä tavoin "hyväs sisar"-verkostoa voisi koskaan saada aikaan tilanteessa jossa olet aina yksin - petettyäsi porukan? Onko se sitten miesten syy, että heillä vastaava homma toimii?
Monet naiset sabotoivat omaa menestymistään, koska pelkäävät sen seurauksia (naisten ryhmästä poistamista) enemmän kuin itse menestymistä. Se ei ehkä ole tietoista, mutta todellista kuitenkin; naiset alentavat omaa arvoaan urallaan ja ihmissuhteissaan.
Pelästyminen ja asian vahva kieltäminen on tilanteessa tyypillinen reaktio muilta, jos joku nainen ei pidä itseään uhrina ja huonompana kuin ympäröiviä naisia. Niin kiinni ovat useat naiset näissä stereotypioissaan ja kasvatuksensa kahleissa.
Kamppailu kärjessä on aina kovinta, sillä siellä on vähiten tilaa. Eikä se koske vain naista. Mutta päästäkseen "kärkeen" joutuu ensin kamppailemaan naisten keskinäisestä nokkimisjärjestyksestä ja jos muut voittaa siitä luultavasti saa kärsiä loppuikänsä...Mikäli ei sitten myöhemmin päätä tehdä ryhmälleen mieliksi ja lopettaa menestymistään.
Naiset käyttävät yleisesti ryhmästä eottamista rankaisuna ryhmäkurin rikkomisesta, jonka säännöt ovat tietenkin veteen piirretyt - erikseen koskaan sopimattomat, silti tämän tietää JOKAINEN nainen ja sitä pelkävät kaikki emotionaalisesti toisistaan riippuvaiset naiset, joita on naisten huomattava enemmistö.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Varusnaispalvelu tekisi useimmille naisille hyvää. Oppisivatpa ainakin tulemaan toimeen ryhmässä ja luottamaan toisiinsa kaikenlaisissa olosuhteissa.
Ja paljon.
Olen itse tullut samaan tulokseen luettuani naisten aggressiosta. Kenelle naiselle ei olisi tuttua kotona "turhista asioista rähjääminen", mutta muussa maailmassa "muiden miellyttäminen"?
Meille naisille on asetettu paljon rajoituksia mm. käyttäytymisen ja pukeutumisen suhteen. Ja kaikkein pahin arvostelu tulee nimen omaan muilta naisilta.
Ei saisi laittautua jos on vähänkään nätti ja saa sitten miesten päät kääntymään, koska "kyseinen nainen yrittää miellyttää miehiä". Ei saisi menestyä, koska sehän tarkoittaa sitä, että olet totaalinen biaatch. Et myöskään saisi olla ylpeä tai iloinen omasta menestyksestäsi, koska olethan silloin ihan itseäsi täynnä, "luulet olevasi täydellinen" jne.
Kateus ja pahattelu ei tosin tule ainostaan naisilta. Jotkut miehet, jotka ovat iskuyrityksissään epäonnistuneet, tulevat hyvinkin katkeraksi ja yhtäkkiä "kovasti pidetty nainen" onkin kaikkea muuta kuin mukava.
Eli luotia päähän vaan niin muut olisivat tyytyväisiä?
Naiset päät pystyyn! Aika lopettaa ainainen miellyttäminen ja hokata oman olemuksen voima! Niinkö helppoa?
Siinä sitten valitsemaan haluatko jäädä yksin ja tulla mahdollisesti pahasti "kiusatuksikin". Heh, parempi vain jatkaa hymyilyä sinnikkäästi ja edetä ovelasti, itseään edelleen "vähätellen". Siinä sentään lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Loputon ystävällisyys on parhain ase, myös itsensä kannalta. Eipä tarvitse murehtia asioiden todellista laitaa.
Niin, onneksi on olemassa niitä muitakin hyväitsetuntoisia naisia, heidän seuraan kannattaa liittyä!!
niitä hyväitsetuntoisia naisia sitten löytyy? Ei ainakaan niitten joukoista, jotka itseään vähättelee kanssasisartensa vihan pelossa.
On ihme ajatuskin, että pitää ittensä mitätöidä, jotta saa muitten suosion! Kumpi siinä sitten on tärkeempää itse vai muut?
"On ihme ajatuskin, että pitää ittensä mitätöidä, jotta saa muitten suosion! Kumpi siinä sitten on tärkeempää itse vai muut?"
Itse tietenkin, ei tarvitse suotta ottaa ihmisten ylimääräisiä vihoja niskoilleen, kun pitää asiat ominaan. Ei anna lisäponnetta kateudelle.
En mielestäni käyttänyt sanaa "mitätöidä"?
Vähättelyllä tarkoitan sitä, ettei ainakaan korosta esim. omaa vientiään tai hyvää tuuria milloin missäkin tilanteessa (etenee urallaan etc.). Hyväitsetuntoisten naisten kesken voi jutella ihan mistä vaan ja he ovat aidosti iloisia puolestani, eivät kadehdi saavutuksiasi. Heille oma onnistumisesi ei ole uhka.
Itsekin olen lukenut tuon kirjan. Ja osa siitä pitääkin paikkaansa. Mutta myös omat kokemukset ovat totta siitä, että monesti ne menestyneimmät naiset pistävät muita matalaksi kyynärpäillä, ja todella röyhkeästi ja ilkeästi. Siitä ne naisten väliset suhteet menevät poikki jos menevät. Menestynyt nainen osaa kyllä menestyä ihmissuhteissaankin jos on halua ja monesti ei ole. Nimenomaan tuo nokkiminen on se, millä voi menestyä, mutta samalla kaivaa kuoppaa toisaalta itselleen. Arvostan hirveän paljon naisia, jotka menestyvät myös ihmissuhteissaan. Kieltämättä saatetaan mieltää sitten niin, että kaikki naiset ovat ilkeitä jos ovat menestyneitä, mutta osan takia on helppo leimata kaikki.
..Kerro minulle kenen kanssa olet, niin minä kerron sinulle kuka sinä olet..
Naisena minulla taas ei ole minkäänlaista tarvetta olla missään nokkimisyhteiskunnassa ja yritän kyllä pysyä siitä erossakin niin paljon kuin voin. Ne naiset kyllä tunnistaa, ketkä ovat valmiita nokkimaan tarpeen tullen silmät päästä, onneksi muunkinlaisia on ja seuransa saa valita.
Ei sillä kyllä voita mitään ja jos on itsetunto kohdallaan, niin arvostaa SEKÄ itseään, ETTÄ muita, eikä tule edes mieleen laittaa muita matalaksi. Jokaiselle kuitenkin löytyy oma paikka elämässä, mutta ne jotka eivät sitä itsestään usko kuvittelevat, että toisia tallomalla saavuttaa jotakin. Minun näkökulmastani on kieroutunutta ajatella, että "menestymisen" tarkoitus on se, etteivät muut menesty. Kaikki eivät ajattele niin, mutta se riittää että minä ajattelen ja teen omasta elämästä sellaisen, kuin haluan ja siihen ei kuulu tuo kilpailu, mistä susie puhuu. Vaikka muuten hyvä kirja onkin ja kannattaa lukea, niin voi miettiä sitä myös omaan elämäänsä.
Olin työssäni joutunut naisvaltaiseen paikkaan.Tai kaikkihan ne oli naisia siinä kohteessa.Tavallisia ronskeja työläisnaisia.Mutta yksi neiti opiskeli johonkin tarkoitukseen.Kaikki liikenevä aika hän luki.Jos työn pysty tekeen oikeella kädellä,vasemmassa oli kirja.Ne toiset naiset kokoontu tauolla yhteen ja supisi keskenään ja vilkuili siihen opiskelijaan joka tyynesti jatko lukemistaan.Mä saatoin NÄHDÄ ilmassa pahoja ajatuksia.Olin nuori ja tää tapaus romahdutti naisten osakkeet mun silmissä.
No, ei kait se ole reilua muita työntekijöitä kohtaan, että luetaan _palkallisella työajalla_? Vaikuttaahan se nyt jo työn laatuunkin? Tauot on tietenkin asia erikseen.
Mietihän mitä siitä tulisi, jos KAIKKI työpaikassa alkaisi tehdä niin...