Painoindeksini on päälle 30. Laihduttaa pitäisi ainakin 20kg. Vatsa repsottaa ja näytän kuin minulla olisi painoa paljon paljon enemmän, eli sitä löllyvää löytyy. Halu olisi kova lähteä liikkeelle mutten enää kehtaa "näin isona". Joskus kesä aikaan kävin kävelemässä useasti viikossa ainakin 6km lenkin. Herätin ihmisissä kaiken moisia naurunpurskahduksia lenkillä ollessani. Uimassa tekisi mieli käydä mutta reidet ovat todella todella paksut ja jo aikoja sitten kaikki kauhistelivat. Jumppaankaan en viitsi. Laiha kaverini kauhisteli kun hänen kanssaan samassa jumppa ryhmässä on jokin "läski" ja nauroi sen yrityksillä. Vaikka tuo "läski" henkilö on minusta puolet pienempi. Varmaan herättäisin muissakin noita tunteita...
Ongelmani ei ole etten jaksaisi, haluaisi... en vain halua olla silmätikku!
Ongelmani ei ole etten jaksaisi, haluaisi... en vain halua olla silmätikku!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minä en olisi uskonut vuosi sitten, että menen salille ikinä. Uusi kaverini kuitenkin houkutteli minut mukaansa ja huomasin, että ei siellä kukaan minua pitkin nenää katso. Nykyään saattavat jopa ihmetellä sitä miten paljon jaksan tehdä. Lähdin vuosi sitten myös jumppaan ja aluksi tuntui siltä, että kaikki katsovat, mutta sitten huomasin, että en ollut yksin siellä kiloineni. Heti helpotti.
Nyt olen menossa kuntonyrkkeilyyn ja tiedän, että lihaskuntoni puolesta pärjään siellä. Eikä hävetä yhtään.
Käveleminen, jumpat, liikkuminen yleensä parantavat omaa mielialaa ja itsetuntoa. Ja samalla edistävät painonpudotusta. On ihan ruokavalioni syytä, että en ole hoikempi. Mutta jaksan kävellä pitkänkin matkan ja juosta rappusia :)
Mene rohkeasti vaan mukaan. Keskityt siihen omaan tekemiseen ja nautit tuloksista. Silloin on kiva mennä uudestaankin .
Laihdutuksen aloitin painoindeksistä 39,3, säännöllisen jumpassa käynnin painoindeksissä 35. Enkä kyllä muista kenenkään tuijottaneen... nyt BMI 28,9 ja täysillä mennään!
Eli jos vain jaksat niin anna palaa. Usko pois, vaikka se oma napa tuntuu usein maailman keskipisteeltä, ei se siellä salilla / jumpassa / uimahallissa kovin montaa kiinnosta =) Kaverisi on tavattoman tahditon poikkeus.
Rohkeasti lenkille! Läskimaha olen minäkin, mutta en pitkään, sillä tavoitteenani on laihtua. :)
Kaikille ihmisille saatetaan nauraa, oli sitten lihava tai laiha, pitkä tai lyhyt jne. Siitä ei kannata välittää.
Hei! Samat pelot ollut/on mullakin. Oon ollu lihava lapsesta asti, ja koululiikunta oli hirveää nöyryytystä, mulle naurettiin, tai "yli"kannustettiin. Myöhemmin en sitten ole liikkunut olekaan, kuin kävellyt ja kotona jumppaillut. Kävelyllä käyn ei-urheilullisen näköisissä vetimissä, niin kukaan ei tiedä että oon lenkillä, voi luulla että johonkin vaan kiirehdin...Mutta, jossakin vaiheessa mua halutti kovasti lähteä kaverini "seuraksi" salille, kun kertoi paikan olevan pieni ja syrjäinen. Meille sopiva aikakin oli myöhään illalla. Ekan kerran kyllä jännitti melkein pissat housuun, mutta sain mentyä. Käytyäni jonkin aikaa, löysin halvemman salin ja lähempää. Kaveri vaihtui ja aika molemmille sopivaksi arkiaamuksi, jolloin myöskin saleilla hiljaista. Mulla on itseluottamus kohonnut, mutta valitettavasti on kyllä niin etten ole mikään tavallisen näköinen salilla kävijä ja herätän huomiota. Enemmistö osaa suhtautua asiallisesti ja hillitä itsensä, mutta jotkut tuijottavat tai vilkuilevat ja jotkut on kyllä virnistellytkin. Kaverini on myös pulska, ehkä senkin takia meidät huomaa niin hyvin joukosta. Mutta silti mun on helppo mennä ja nautin siitä kuntoilusta kauheesti, en edes välitä satunnaisista katseista enää. Tosi kivojakin tyyppejä siel käy. Mä suosittelen sulle kuule kauheasti, voita kammosi niin kohta et välitä ollenkaan. Liikunta tekee niin hyvää. Oon muutes 22kg ylipainonen.
Unohdin siis sanoa että; älä mee mihinkään trendipaikkaan, vaan mahdollisimman tavallisten tallaajien paikkaan, oisko vaik uimahallin sali sellanen?
Omassa pikkukaupungissa edes ole kuin yksisali ja sekin juuri Uimahallilla. Penskana kävin siellä salilla huoletta kavereiden kanssa, tuskin kukaan tuijotti painooni, enemmänkin katsoivat että "jokin pentulauma". Enemmän uiminen kiinnostaisi... mutten halua mennä. Aivan mielettömät reidet.
No minunkin ylipainoni samaa luokkaa kuin sinulla, 172cm/92kg.
Minäkin olen koko elämäni kuullut huomautuksia että pitäisi laihduttaa, ja siihenpä se innostus yleensä onkin kaatunut! Usein ollut motivaatiota aloittaa laihdutus mutta heti perään joku tullut vihjailemaan... en todellakaan halua antaa kenellekään sitä tunnetta että heidän takiaan laihdutan... Teen sen vain oman itseni takia, en muiden!
Niin voit jumpata kotonasi itsesi sellaiseksi että kehtaat jatkaa ulkona
Mulla on pituutta 170 cm ja painoin vuosi sitten 95 kiloa. Nyt on painoa 86 ja edelleen alaspäin mennään. Puoli vuotta paino pysyi samana, mutta nyt otin taas itseä niskasta kiinni ja jatkoin pudotusta. Käyn salilla ja uimassa, eikä hävetä yhtään. Mulla on kans reidet kamalan isot, mutta olkoon, eipä ole kauaa kun uiskentelen ja syön itseni pienemmäksi ;) Sinäkin pystyt siihen, ihan varmasti!
silti uskon vielä - aikoinaan painoin 86 ja sain 9 kg pois. Tulleet takaisin surujen myötä...Nyt uusi alku..
Aloittaja on pienempi kun minä ja silti kehtaan käydä uimassa yms...en piittaa muista vaan haluan näyttää että minäkin voin laihtua enkä piiloudu kotiin ihmisten reaktioilta.Itse asiassa uiminen hyvä laji, siellä altassa kun ei näe kroppaa.
älä huoli, olen itse 177cm pitkää ja painoin vielä viime kesänä 126,3kg olen juossut ja kävellyt metsässä, pyöräillyt ja käynyt uimassa, nyt paino on 110 kg ja aloitin pari viikoa sitten jumpparyhmässä, ja viihdyn hyvin, nyt pitäis saada vielä 30 kg pois niin olen tyytyväinen. Mene vaan ja harrastaa rohkeasti!!!!