Kaikissa naisten kirjoittamissa parinhakuilmoituksissa on yksi yhteinen piirre - niissä haetaan hauskaa, huumorintajuista tai iloista henkilöä.
Mikä ihme niissä vitsinvääntäjissä loppujenlopuksi viehättää? Olen ehkä hieman tunnevammainen, mutten oikein millään jaksa ihmisiä, jotka heittävät jatkuvasti herjaa. Vielä kun useimmat "läpistä" on hyvinkin lapsellisia eivätkä liity varsinaiseen toimitettavaan asiaan pätkän vertaa. Olen muutaman kerran joutunut katsomaan luokattoman huonoja komedioita seuran vuoksi, enkä voi kuin surkutella niitä lapsiraukkojen vanhempia, joiden rahoilla tuokin teollisuudenala pyörii.
mutta takaisin asiaan.. Miksi naiset pitävät totisia luotaantyöntävinä? Monet puhuvat mieluusti kanssani ammatillisista asioista lounaspöydässä ja jopa hakeutuvat seuraani tietyissä tilanteissa, joten pitäisin itseäni luontevana keskustelijana.
Myöskään flirttailusta ei ole muodostunut ongelmaa, vaan saan helposti kerättyä vastakkaisen sukupuolen huomion itseeni silmäpelillä. Jopa ensimäisillä treffeillä asiat saattavat mennä ihan mukavasti - luulen, että naiset pitävät minua niin ujona, etten uskalla heittää herjaa. Mutta kun totuus tosikkomaisuudestani ilmenee, ei enää mikään muu muodollisen pätevyyden osa-alue paina vakassa. Olen auttamatta välteltävä seurustelukumppani.
Olisiko siis jollakin antaa kommenttia tilanteeseeni? Arvostan varsinkin kaikkien nuorehkojen naisten mielipiteitä.
Mikä ihme niissä vitsinvääntäjissä loppujenlopuksi viehättää? Olen ehkä hieman tunnevammainen, mutten oikein millään jaksa ihmisiä, jotka heittävät jatkuvasti herjaa. Vielä kun useimmat "läpistä" on hyvinkin lapsellisia eivätkä liity varsinaiseen toimitettavaan asiaan pätkän vertaa. Olen muutaman kerran joutunut katsomaan luokattoman huonoja komedioita seuran vuoksi, enkä voi kuin surkutella niitä lapsiraukkojen vanhempia, joiden rahoilla tuokin teollisuudenala pyörii.
mutta takaisin asiaan.. Miksi naiset pitävät totisia luotaantyöntävinä? Monet puhuvat mieluusti kanssani ammatillisista asioista lounaspöydässä ja jopa hakeutuvat seuraani tietyissä tilanteissa, joten pitäisin itseäni luontevana keskustelijana.
Myöskään flirttailusta ei ole muodostunut ongelmaa, vaan saan helposti kerättyä vastakkaisen sukupuolen huomion itseeni silmäpelillä. Jopa ensimäisillä treffeillä asiat saattavat mennä ihan mukavasti - luulen, että naiset pitävät minua niin ujona, etten uskalla heittää herjaa. Mutta kun totuus tosikkomaisuudestani ilmenee, ei enää mikään muu muodollisen pätevyyden osa-alue paina vakassa. Olen auttamatta välteltävä seurustelukumppani.
Olisiko siis jollakin antaa kommenttia tilanteeseeni? Arvostan varsinkin kaikkien nuorehkojen naisten mielipiteitä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sarkasmihan on hyvinkin hassunhauskan hekottelevan ihqua! ;) Tai sori, ainakin minä haistoin kirjoituksestasi sarkasmia. Toivottavasti en nyt syöksynyt varpaillesi tuolla johtopäätöksellä.
Naisella on keskenään niin tylsää, että kaipaa nasevan miehen sutjautuksia sopivin väliajoin. Sehän on vallan kauheaa, jos mies ei yhtä vitsiä murjaise joka puolituntinen. Ihan sama, oliko se vitsi aamun lehdessä vai eilisessä, mutta vitsi kuitenkin!
Kyllä. Viljelen sarkasmia ahkerasti. Jotkut jopa luulevat minun vittuilevan, kun satun tarkastelemaan maailmaa omasta kyynisestä näkökulmastani.
Yritin muuten tuloksettomasti löytää tuon "ihq":n määritelmää googlella, mutta kyse lienee jostakin ihailtavuudesta?
..luultavasti viihtyisin seurassasi hyvin. Oma huumorini kun on joillekin aivan käsittämätöntä.
Jos ei vitsiä väännä, ei ole hauska?
Joo.
Onneksi olen löytänyt sellaisia kavereita ja koko sukukin on samanlaisia, sarkasmia ja totisella naamalla puhuttuja juttuja jotka nyt eivät vaan kaikille aukea. Toki nauruakin riittää.
Enkä ala pikkukallevitsejä kertoa, enkä vitsejä muutenkaan. Jos sitä odotetaan, olen väärässä seurassa.
Mulla on varmaan toisinpäin, vittuilen kun yritän olla sarkastinen. Sen verran on kato tyylilaji. Hatunnosto tuon taitajille!
Ihqua. En minä vaan tiedä, mutta jotain se on. Ihqua ;)
Oletpas samantyylinen, melkein voisi luulla kaksoissisareksi! ;)
Mä olen ainakin seurustellut sitten välillä ihan väärien tai oikeastaan väärän tyypin kanssa. Oli niin maailman poekaa, että. Väänsi juttua vaikka varvaanvälinöyhtästä kahden kesken. Mutta kun oli vanhempani tai joku tutuistani paikalla, hiljeni täysin. Eli normaali, totinen kanssakäyminen ei luonnistunut. Se siitä sarkasmista. ;)
ihq=teinipissixipodmobilechattisukupolven slangia ja tarkoittaa suomenkielen sanaa ihana.
Just luin että oot varmaan aika hauska tyyppi ;)
Ironia ja sarkasmi naurattaa aina! eihän kukaan oikeesti mitään vitsinkertojaa etikään, menee sit ja ostaa vitsikirjan.
Naisen logiikassa on samasta aiheesta ketju:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000009&posting=22000000013409955
sielläkin naiset toistelee tota yhtä ja samaa..
Tulis kerrankin mies eteen, jolla olisi jotakin asiaa, mut ei.. Sitä samaa kaksimielistä tyhjänjauhamista on kaikkien päät täynnä. Sarkasmiakaan kukaan ei tahdo ymmärtää. Ja kyynisyydestä ei osata tai haluta hakea sitä huumoripuolta.
Jos sä flirttaat itse, niin saatkin sitten kiinnostumaan ne naiset, jotka on nimenomaan siitä kiinnostuneita. Sitä saa mitä tilaa. Vaihda vähän käytöstä, niin voi vaihtua seurakin. Toinen vika on se, että jos mies yhtäkkiä muuttuu vakavaksi ja hiljaiseksi, niin nainen lähtee kulkemaan, koska voi olettaa että sulla ei ollutkaan enää hauskaa sen kanssa. Jos yhtäkkiä muutat käytöstä ihan eriksi ilman että toinen tajuaa miksi, niin huonosti voi käydä. Takinkääntäminen ei ehkä auta, jos ei tunne.
Ja ei totiset ole luotaantyöntäviä vaan luotettavampia.
Jokin harmaa jöröjukka vaan ei kiinnosta. Ihmisen täytyy olla sosiaalisesti kyvykäs, huomioonottava -ei mitään ala-arvoisia vitsejä- , mutta huulen heitto jos sen osaa, on jotain vastustamatonta. En tiedä sitten mikä siinä on.
Toki ihmisen täytyy olla muutoin fiksu jne, kuten sanoin, toisen huomioon ottava. Itseäni ainakin piristää humoristiset ihmiset -liekö johtuu siitä että olen alakuloon taipuvainen. tarvin jonkun tasapainottamaan :)
siis eikö täällä ihmiset osaa vieläkään lukea toisiaan. Toisinaan käy hauskuus, toisinaan ei. Aina hauska ei ole hyvä eikä aina vakava ole hyvä. Jos kaikki vedetään lööperiksi tai haudanvakavaksi mistään ei tule yhtään mitään. Niin kliseistä kuin onkin, mutta tilannetajua, kaikkiin ei vetoa samat asiat ollenkaan.
..hauskuutta " palvotaan" lähinnä siitä syystä, että halutaan löytää itselle sellainen pari, jonka kanssa on ( yhdessä) hauskaa, ja jonka kanssa voi kokea "ymmärretyksi tulemisen tunnetta" ilman, että joka sanomista/ läppää tarvitsee erikseen vääntää rautalangasta.
Huumorintaju ( mitkä asiat naurattaa..) vaihtelee riippuen ihmisestä ja tietenkään ketään ei kiinnosta ihminen, jonka seurassa tulee tunne, että toinen "ei tajuu mun juttuja", tai katsoo heitettyjä vitsejä nenän varttaan pitkin. Täähän nyt on itsestään selvää: siks varmaan esim. deitti-ilmoissakin niin usein korostetaan hauskuutta ja huumorintajua, kun halutaan välttyä epämiellyttäviltä treffeiltä jonkun "seipään nielleen" kanssa.;D Mun mielestä eri huumorin lajien tajuaminen vaatii myös älyä, ja koska arvostan ihmisessä tietyntyyppistä älykkyyttä, tuskin sytyn sellaisesta ihmisestä, jolla ei yhtään ns. "valot syty" yläkerrassa.
Erilaisten ihmisten kanssa saattaa kyllä nauraa vähän eri jutuille. Joissain tilanteissa siis banaanin kuoreen liukastumiselle saattaa nauraa ihan riemullisesti sillekin.;D Mä en yleensä kuitenkaan pidemmän päälle syty niistä miehistä, joiden kyky ymmärtää huumoria ei ulotu myös sarkasmiin ja ironiaan asti, vaan koostuu AINOASTAAN banaaninkuoreen liukastumiselle tai Team- Ahmalle nauramisesta.;) Kyky ymmärtää esim. sarkasmia ja ironiaa ovat usein enemmänkin yhteydessä ihmisen "tunneäly-potentiaaliin" ja huumorin avullahan älykäs ihminen voi usein ilmaista myös sellaisia vaikeitakin asioita "kivuttomammin", mitkä muuten olis tosi hankalaa sanoa.:)
En usko, että kukaan ihminen vois olla sellainen, ettei sillä minkäänlaista huumorintajua ole...Vaikeinta varmaan suhteissa on kyllä niillä, joiden huumorikäsitys on sellainen, ettei sitä oikein kukaan tunnu ymmärtävän. "Tosikoiksi" mä katson sellaiset ihmiset, joilla ei ole ns. elämän nyanssien tajua. Tosikko voi olla esim. just sellainen tyyppi, jota työpaikan vitsinkertojat ( huh..) säännöllisesti vaan ärsyttävät, ja joiden mielestä nauraminen (ugh..) on useimmiten "ajanhukkaa". Myös sellaiset ihmiset ovat musta tosikkoja, keiden huumori koostuu säännönmukaisesti vain toisten ihmisten vioille nauramisesta ja niillä " herkuttelusta". Aidosti huumorintajuisen tunnistaa usein siitä, että hän kykenee nauramaan joskus myös itselleen.