Mitä minun pitäisi tehdä, kun oma tyttöystävä uhkaa jättää minut jos en suostu tekemään niin kuin se haluaa. Ollaan oltu kaksi vuotta kaukosuhteessa ja on mennyt ihan hyvin. Se opiskelee viimeistä vuotta lukiossa ja minä taas olen päässyt äskettäin töihin ihan hyväänkin työhön vielä, mutta eilen kuulin nuo sanat, että jos en muuta hänen kanssaan paikkaan mistä hän saa opiskelu paikan niin hän jättää minut eli minun pitäisi jättää juuri saamani hyvä työpaikka tai suhteemme loppuu.
En ehdi olla töissä kuin vähän päälle ½vuotta ja erota sitten töistä eihän siinä ajassa ehdi tarpeeksi tienata. En haluaisi jättää työtäni, kun viihdynkin siellä hyvin, mutta haluaisin pitää tyttöystävänikin.
Aluksi suunnittelimme, että hän tulisi opiskelemaan tänne kaupunkiin missä minä asun ja asuttaisiin täällä yhdessä se kuulosti minustakin hyvältä oltais pärjätty ihan hyvin, kun minulla on työ ja kaikkea, mutta ei ole mitään takeita siitä, että saisin pakosti uudesta paikkakunnasta mitään töitä. Varsinkin kun minulla sattuu olemaan hieman terveydellisiä ongelmia joitakin työpaikkoja kohtaan.
Jos aion pitää tyttöystäväni niin minun pitää uhrata oma elämäni kotikaupungissani missä sain hyvät mahdollisuudet tulevaisuutta varten, mutta eipä tässä taida voida mitään, kun tyttöystävällä on valtit suhteemme kestävyydestä.
enhän minäkään halua elää loppuelämääni kaukosuhteessa mutta oletin että hän vielä hetken kestäisi odottaa, mutta se oli sitten toiveajattelua.
Mitä te tekisitte alistuisitteko tyttöystävänne/poikaystävänne tahtoon oman elämän ja työpaikan kustannuksella vai jättäisittekö tyttöystävän/poikaystävän… tälläisessä tilanteessa kuin minä olen???
Vai pitäisikö suosiolla etsiä toinen nainen omalta paikkakunnalta???
En ehdi olla töissä kuin vähän päälle ½vuotta ja erota sitten töistä eihän siinä ajassa ehdi tarpeeksi tienata. En haluaisi jättää työtäni, kun viihdynkin siellä hyvin, mutta haluaisin pitää tyttöystävänikin.
Aluksi suunnittelimme, että hän tulisi opiskelemaan tänne kaupunkiin missä minä asun ja asuttaisiin täällä yhdessä se kuulosti minustakin hyvältä oltais pärjätty ihan hyvin, kun minulla on työ ja kaikkea, mutta ei ole mitään takeita siitä, että saisin pakosti uudesta paikkakunnasta mitään töitä. Varsinkin kun minulla sattuu olemaan hieman terveydellisiä ongelmia joitakin työpaikkoja kohtaan.
Jos aion pitää tyttöystäväni niin minun pitää uhrata oma elämäni kotikaupungissani missä sain hyvät mahdollisuudet tulevaisuutta varten, mutta eipä tässä taida voida mitään, kun tyttöystävällä on valtit suhteemme kestävyydestä.
enhän minäkään halua elää loppuelämääni kaukosuhteessa mutta oletin että hän vielä hetken kestäisi odottaa, mutta se oli sitten toiveajattelua.
Mitä te tekisitte alistuisitteko tyttöystävänne/poikaystävänne tahtoon oman elämän ja työpaikan kustannuksella vai jättäisittekö tyttöystävän/poikaystävän… tälläisessä tilanteessa kuin minä olen???
Vai pitäisikö suosiolla etsiä toinen nainen omalta paikkakunnalta???
Vastaukset 10
Vanhimmat
Taidat olla pahasti tossun alla. Ei siinä olisi mitään pahaa, jos naisesi olisi PYYTÄNYT sinua tulemaan mukaansa ja neuvotellut asiasta. Tuollainen uhkailu ei kuulu terveeseen suhteeseen. Keskustele naisesi kanssa ja yrittäkää löytää jokin ratkaisu. Jos aina vain teet niin kuin naisesi haluaa, olet pahasti tossun alla.
Jos mulla olisi vastaava tilanne niin minä kyllä jättäisin naiseni. Olet varmaan vielä nuori että kyllä sinä uuden naisen löydät. Jos jätät työsi ja muutan uuteen paikkaan mistä et ehkä saa töitä ni olisit kuitenkin tyytymätön elämääsi. Paha sanoo ku en tarkemmin teidän suhteestanne tiedä.
Omasta kokemuksestani voin kertoa, että tyttöystäväsi on vielä kovin nuori ja mielipiteet saattavat muuttua tuon ikäisenä vähän väliä. En usko että tämä tyttöystäsi tulisi olemaan juuri se, jonka kanssa eläisit loppuelämäsi, koska noin nuorien suhteet eivät yleensä kestä!
Tämän voin sanoa kokemuksesta, koska itse nuorena seurustelin aikoinani yli neljä vuotta erään tytön kanssa, ja suunniteltiin lapsia ja kaikenlaista yhteistä tulevaisuutta jne. ja kummastakin tuntui siltä, että joo yhdessä loppuelämämme vietetään!
Tyttöystäväsi on tullut juuri siihen ikään, kun on ns. vauhti päällä! Nyt kun vielä alkaa opiskelu, niin opiskelubileet kuuluvat omalta osaltaan opiskeluun!
Nuoruuden innolla on mentävä ja silloin tällöin myös biletettäväkin... Ellei tyttöystäväsi, nyt voi mennä, niin se tulee vastaan kuitenkin jossakin vaiheessa, usko pois!
Näin on käynyt monelle tutulleni! En tiedä yhtäkään suhdetta, joka olisi kestänyt tuon ikäisestä loppuelämään asti!? Ennenvanhaan oli kyllä yleistä, että tuon ikäisenä mentiin jo jopa naimisiin jne.
Kuulostaa aika erikoiselta, että tyttäystäväsi vaatii sinua muuttamaan? On huomattavasti helpompaa saada opiskelupaikka toiselta paikkakunnalta, kuin työpaikka!!!
En usko etteikö vastaavaa koulutusta löytyisi lähiympäristöstä, jos vain asut vähänkin isommassa kaupungissa, ellei tyttöystäväsi nyt ihan spesiaali-alaa lähde opiskelemaan!?
Sinuna tekisin, niin että ellei tyttöystäväsi ymmärrä kantaasi, niin sitten vaihtoehdoksi jäisi, että katsoisitte miltä maailma näyttää hänen opiskelujensa jälkeen... Kumpikin on silloin hieman "kypsynyt" ja ellei kummallakaan ole uutta seurustelukumppania, niin silloin voisitte kokeilla miltä yhteiselämä tuntuu!
Jos olette eläneet ns. kaukosuhteessa, niin mikään ei takaa sitä että suhteenne kestäisi yhdessä asumisen? Yhdessä asuminen on aivan eri juttu kuin nähdä silloin tällöin! Yhdessä ollaan silloinkin vaikka olisi huonokin päivä, ja vaikka ei toiselle mitään ihmeempää asiaa olekkaan jne.
Monessa suhteessa on nimittäin käynyt niin, että kun muutettu yhteen on "raadollinen" todellisuus iskenyt vastaan, ja jompi kumpi alkanut ajattelemaan, etten minä nyt aivan tälläistä odottanut!
Mielestäni varsinkin nuorilla naisilla on usein hieman liian ruusuisia mielikuvia yhteiselämän ihanuudesta ja autuudesta... En sitä kiellä etteikö varmasti näin olisi myös monilla miehillä...
Elämä vain on juuri niin yksitoikkoista ja rutiininomaista, kuin se vain sitten lopulta on!?
Vaatii todella paljon ponnisteluja kummaltakin osapuolelta, että yhteiselämä ei lopulta ole sitä tasapaksua päivästä toiseen jatkuvaa rutiinia kaikin puolin, niin seksin kuin kaiken muunkin osalta... Tällaiseksi kun elämä sitten kaiken ihanuuden jälkeen muuttuu, niin jompi kumpi tylsistyy ja lopulta haluaa erota...
Moni hakee muutosta rutiineihin ja jännitystä elämään vieraista miehistä/naisita, joku harrasteista jne.
On helppo olla sinkku, kun saa tehdä mitä haluaa, toisen mielipiteitä/tunteita ajattelematta.
Hei!
Aloin itse seurustella n. 15 vuotiaana...yhdessä ollaan edelleenkin (ikää nyt 22 vuotta).
Sä ilmeisestikkin rakastat tyttöystävääsi kovasti? Enkäpä tyttöystäväsi on huolissaan suhteestanne, kestääkö suhteenne välimatkan? Ja siksi on "uhkaillut" sinua jättämisellä... Ehkä hänestä tuntuu siltä että ei enää jaksa olla toisella paikkakunnalla yksin ilman sinua. jos olette jo kauan olleet kaukosuhteessa niin kyllä se pitemmän päälle rupeaan rassaamaan...siinä mielessä ymmärrän tyttöystävääsi.
Kannattaisiko kokeilla työnhakua samalta paikkakunnalta kuin tyttöystäväsi. Jos ehdottaisit tyttöystävällesi että muutat heti perässä kuhan saa työpaikan sieltä?
toivotaan niin että suhteesi kestää... aika nuori silti olet edelleen, niinkuin minäkin!? :)
Poikkeus vahvistaa säännön! ;D
Alistuisin varmaan.. Mutta älä sä alistu! Ansaitset jotain parempaa kuin tuollainen!
Nyt ehkä ymmärrät miltä monista naisista on ennen vanhaan (ei niin kauaakaan sitten) tuntunut jättää koko oma elämä ja työpaikka ym ym ym miehen takia. Ja alistua jopa luovuttamaan oma sukunimensäkin pois miehen takia. Saadakseen pitää miehensä.
joo ei suhteesta tule yleensä mitään jos toinen osapuoli kiristää yms. koska sillon ei yleensä ole tunteet täysin pelissä jos tyttöystäväsi uhkaa jättää sinut koska et tee mitä haluat..
eli uskon että hän käyttää sinua vain hyväksi..
sano hänelle suoraan että ei tule mitään jos hän vain uhkailee eikä oikeasti edes rakasta sinua..
tiedän että saatat olla häneen rakastunut mutta...en minä ainakaan voisi elää tuollaisessa suhteessa... :(
Siinäpä vasta pulma: et halua jättää työtäsi muttet myöskään tyttöystävääsi. Jos rakastat naistasi ja hän sinua, ja luulet että elämäsi on yhtä ihanaa myös toisella paikkakunnalla, niin sitten muutat sinne. Mutta jos et saa työtä, kavereita yms. sieltä toiselta paikkakunnalta, niin kannattaako uhrautua sen takia? Pystytkö elämään, jos naisellasi on elämä, mutta sinulla ei? Juttele asiasta vielä naisesi kanssa ja yrittäkää päästä sopuratkaisuun.
Mutta toivotan sinulle onnea päätöksesi teossa :)
Ei kannata sekaantua vieraspaikkakuntalaisiin :)