Olemme n. kolmekymppinen avopari, ei lapsia. Yhteistä aikaa takana yli 8 vuotta. Häät oli suunnilteltu tulevalle kesälle ja kaikki näytti valoisalta. Mies kertoi rakastavansa minua päivittäin ja oli muutenkin hellä ja ihana minua kohtaan. Luulin eläväni elämäni onnellisinta aikaa!
Viime viikolla mies kuitenkin halusi perua häät ja päättää suhteemme muutenkin. Täysin siis yllättäen. Toista hänellä ei kuulemma ole ja sen uskonkin. Nyt hän väittää, ettei ollut missään vaiheessa tosissaan ja ei edes rakastanut minua enää vuoteen....miten on mahdollista, että hän teki kanssani kaikki hääsuunnitelmatkin (yhdessä niistä sovittiin) ja vielä muutama viikko sitten kaipaili hellyyttä minulta ja toisti rakkauttaan...en ymmärrä! Nyt hän on ollut koko ajan päätöksensä jälkeen kylmänviileä ja jopa tyly, itse taas olen aivan sekoamispisteessä ja täysin murtunut. Mielenhäiriöisen toimintaa vai mikä mättää?
Viime viikolla mies kuitenkin halusi perua häät ja päättää suhteemme muutenkin. Täysin siis yllättäen. Toista hänellä ei kuulemma ole ja sen uskonkin. Nyt hän väittää, ettei ollut missään vaiheessa tosissaan ja ei edes rakastanut minua enää vuoteen....miten on mahdollista, että hän teki kanssani kaikki hääsuunnitelmatkin (yhdessä niistä sovittiin) ja vielä muutama viikko sitten kaipaili hellyyttä minulta ja toisti rakkauttaan...en ymmärrä! Nyt hän on ollut koko ajan päätöksensä jälkeen kylmänviileä ja jopa tyly, itse taas olen aivan sekoamispisteessä ja täysin murtunut. Mielenhäiriöisen toimintaa vai mikä mättää?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Ehkä hän halusi rakastaa niin paljon, että uskoi rakastavansa...vaikka sisimmissään tiesi että huijaa itseään. Ihminen ei voi pakottaa itseään rakastamaan. Ehkä hänellä ei ollut tarpeeksi rohkeutta. Ehkä Sinä olet hänen mielestä niin hyvä ihminen, ettei Sinun kaltaistasi halua hullukaan menettää. Mutta kuitenkaan ei rakasta...ei ole varma haluaako lopun elämäänsä viettää tämän ihmisen kanssa. Häiden kynnyksellä mies tajuaa, että hän uhraa oman elämänsä sen takia, että haluaa rakastaa mutta ei kuitenkaan rakasta. Hän kylmettää tunteensa, jotta kykenisi paremmin lähtemään. Ero satuttaa häntä kuitenkin paljon. Hän aiheuttaa itse itselleen äärimmäisen tuskan erotessaan hyvästä ihmisestä, mutta jos hän jatkaisi tämän ihmisen kanssa, hän eläisi yksinäisessä ahdistuksessa ja syyllisyydentunnossa sen takia, ettei kykene rakastaa niin paljon kuin toinen ansaitsisi. Lopulta mies ymmärtää kunnioittaa naistaan, eikä lupaa alttarilla ikuista rakkautta tietäen sen olevan valhetta. Hän jatkaa elämäänsä yksin, kuitenkin toivoen, että saisi joskus rakastaa koko sydämestään, ilman epävarmuutta ja pelkoa.
ota tämäkin vaihtoehto huomioon...
Täysin saletti en ole, mutta näin hän sanoi ja lisäksi salaa tutkin hänen kännykkänsä puhelut ja tekstarit eikä siellä ollut mitään ihmeellistä. Törkeäähän se on tutkia, mutta pakko oli...ennen en ole moiseen iljennyt.Mutta tietenkään täysin varma en ole toisesta naisesta ja itsekin sitä himpun epäilen.
Voi tyttö hyvä tuu alas pilvilinnoistasi.Semmosta soopaa kun rakkaus miehen ja naisen välillä ei oo oikeesti olemassakaan.Se on vain puhdasta lihanhimoa ja suvunjatkamis tarvetta.Sitä me miehet kutsutaan aivan teitä naisia mielyttääkseen "rakkaudeksi"
Mies tuntee oikeaa rakkautta lapsiaan,koiraansa,autoaan,mökkiään ym.sellaista kohtaan.Avomiehesi on vaan kyllästynyt suhun ja suhteesenne ja haluaa uutta naista vaihtelun vuoksi.Tämä on raakaa mutta on fakta asia.Itsekkin oon kyllä naimisissa jo toista kertaa nyt jo 14v mutta mitään rakkaus höpinöitä
en oo tuntenut ainakaan 13v.Mutta ollaan vaan vähän niin kun kavereita vaan ja kasvatellaan lapsia.Toki pitää sujuvasti valehella ainakin kerran viikossa että voi kun mä sua rakastan mutta se on vain perherauhan ja yleisen hyvinvoinnin takia tehty uhraus.Koska naiset vaatii ja elää siinä ikuisessa prinssi ja valkoinen ratsu illuusiossaan joten suokaamme se heille jos sitä haluavat...
on muka mahdotonta tuntea naista kohtaan rakkautta, jos kerran lapsia ja muita kohtaan voi...
pistoa omassatunnossasi, kun vedätät naistas tuolla tavalla. Tosin jos hän on samaa mieltä kanssasi, niin mikäpä siinä; onnea teille molemmille ja valoisaa tulevaisuutta lapsille!
Eipä se sitä tarkoita, että jos SINä nimenomaan et ole kokenut miehen ja naisen välistä rakkautta, ettei sitä ollenkaan olisi olemassa. Kyllä se sinäkin tiedät, kun kohdalle osuu. Ja oikea rakkaus on vielä sitä, ettei se kysele, että haluatko vaiko ei rakastaa.
tosi rakkaus on? Ei se alku huuma kauaa kestä, monen vuoden yhdessäolon jälkeen se yleensä muuttuu ns. "kaveruudeksi" ja sen ku moni tajuais, eikä lähtis etsimään ja hakemaan aina sitä uutta alkuhuuman tunnetta jostain toisesta ihmisestä! Ennen pitkää lopputulos on sama...arki alkaa.
Rakastutaan..erotaan..rakastutaan..erotaan...ja sitte vasta tajutaan että ei se miksikään muutu vaihtamalla!
En ny tarkoita että sä olet tällanen, mut yleensäkin asioita.
...miten tämä mieheni voi olla niin kauhean kylmänviilee ja ylirauhallinen. Kyyneleen kyyneltä ei ole vuodattanut ja muutenkin suhtautuu asiaan kuin mihin tahansa pikkujuttuun...en oikein ymmärrä tuota tyyneyttä. Luulisi, että vaikka itse eroa halusi, niin lähes 9 vuoden suhteen loppuminen sattuisi edes hetken verran.
asia on kuitenkin niin, että miehelläsi on toinen nainen. Ei vain halua sinua satuttaa enempää, vaikka tuo ei ole mikään puolustus millään tavalla.
Jos hänellä on toinen nainen, miksi hänellä ei ole selkärankaa kertoa sitä suoraan?? Raukkamaista olla kertomatta. Kertominen satuttaa mutta vielä enemmän satuttaa se, kun valhe paljastuu myöhemmin. Ihmisen on paljon helpompaa käsitellä vaikeita asioita, jos niihin löytyy joku konkreettinen syy. Ja jos tämä syyn sanoo heti ja rehellisesti, vastapuolta kirpaisee vain kerran ja hän pääsee käsittelemään tapahtunutta heti. Mikäli jättää syyn kertomatta ja valhe paljastuu myöhemmin vastapuoli joutuu ikäänkuin alottamaan kaiken parantumisen uudelleen. Tapahtuuhan elämässä rakastumisia ja eroja mutta kyllä ihmisen täytyy tuntea vastuunsa, jos sille tielle lähteen.
Olen sitä mieltä, että noinkin pitkän parisuhteen jälkeen ihmisellä on vastuu teistaan.
Titti hyvä - älä missään nimessä syytä itseäsi. Miehesi vaikuttaa jollain tapaa tunnevammaiselta. Hänen kylmä suhtautumisensa asiaan lienee vain suojautumismekanismi. Olen aivan varma, että hän vielä jossain vaiheessa elämäänsä joutuu asian käsittelemään.
Kiitos kannustuksesta!
nytkin täällä itku silmässä ole,kun mies ei edes suostu keskustelemaan vaan paiskoo luurin korvaan. Miten vaan maailman rehdeimpänä pitämäni ihminen voi muuttua tuollaiseksi...no, elämä on...:(
Kukahan on mielenhäiriöinen sinä vai miehesi? Sinä olet sekoamispisteessaä (tai seonnut?) ja miehesi kylmän viileä. Lähe kävelemään tai pistä äijä ulos. Ei tuosta enää mitään tule. Turhaan jäät perään ruikuttaan.
No eiköhän ole ihan normaalia, että on sekoamispisteessä lähestulkoon, jos mies sanoo päin naamaa eroavansa, juuri kun luulin, että ollaan onnellisia ja viikonloppuna olisin juuri kokoontunut kaason kanssa hääjärjestelyjä tekemään. Minusta luonnollinen reaktio itseltäni.
Jokainen näkee oman toimintansa normaalina, ymmärrettävänä ja hyväksyttävänä. Niin varmaan myös miehesi. Eli eiköhän hänelläkin ole joku syy taustalla, vaikkei ole sinulle saanut sanottua.
Kumpikaan ei pääse asiassa eteenpäin yksin asioita pohtimalla. Teidän on puhuttava TOISILLENNE.
Tuo on kuin kopio omasta elämästäni vuoden takaa.
Naiseni jätti minut juuri tuolla tavoin ja koin asiat samalla tavoin kuin sinä nyt. Kaikki ystäväni neuvoivat, että aika parantaa haavat. En olisi malttanut odottaa ja itkin päivät ja yöt.
Nyt, kun olen päässyt asian kanssa sinuiksi ja olen löytänyt uuden kiinnostuksen kohteen, elämäni on taas hienoa. En enää ajattele entistäni enkä varsinkaan kaipaa sitä.
Minusta oli käsittämätöntä huomata kuinka naiseni muuttui kuin taikaiskusta. Ensin suunniteltiin häitä ja viikko tästä sanottiin, että kattellaan..
Tutulta kuulostaa tuo kylmyys ja tylyys, samoin minut jätettiin liki 20 vuoden jälkeen ja täysin yllättäen.
Ymmärrän kuinka pahalta sinusta tuntuu ja vaikka nämä sanat yhtään eivät lohduta (senkin tiedän omasta kokemuksesta), niin samassa veneessä ollaan...
Kiitosta sympatiasta...onneksi on muitakin samassa veneessä, niin ei tunnu niin pahalle...
Osaako silti kukaan sanoa, mikä se on, mikä aiheuttaa muuten melko herkälle miehelle tuollaisen kylmyyden? En ole ennen häntä tuollaisena nähnyt.
Voisiko se olla jonkinlainen ihmisen puolustusmekanismi eli ainoa keino pystyä tekemään se ikävä päätös? Jos mies antaisi omille tunteilleen vähänkin valtaa, siis niille mitä on entistä rakastaan kohtaan, ei ehkä pystyisi eroamaan?
Minunkin mieheni on ääneen sanonut olevansa itsekin jonkinlaisessa kriisissä, vaikka sitä ei päällepäin huomaa, päinvastoin on muiden kanssa toimiessaan tai esim. muiden läsnäollessa ja minulle puhelimeen jutellessaan korostuneen hyväntuulinen ja rauhallinen.
Minullekin tuli mieleem joku tuollainen suojautumiskeinojuttu, jonkinlainen suojamuuri on hänenkin lienee pakko ollut rakentaa, jotta pystyy asian minulle kertomaan ja pitämään myös päätöksensä.
Pyysin miestä pariterapiaan, jotta saataisiin suhteen solmuja vattua, mutta siihen oli ehdoton ei...on masentavaa, ettei hänellä ole minkäänlaisia haluja saada enää suhdettamme toimimaan. Toisaalta, jos hänellä ei enää ole rakkautta minua kohtaan, niin ymmärrän, mutta toisaalta jos suhteen saisi toimimaan, voisko se rakkauskin tuulla takasin??
päätöstään ole tehnyt..varmasti on ollut tosipaikan edessä häitä suunnitellessa ja huomannut, että ei pystykään siihen..rohkeaa ja reilua toisaalta, vaikka sinun kannaltasi tosi ikävää..
sillä erotuksella, että me ehdittiin olla 10 v naimisissa ja lisäksi kaksi lasta.
Mies väitti jopa, että ei ole koko aikana rakastanut. Ei vaan raskinut pistää poikki seurusteluaikana ja kun oli muuten niin mukavaa, niin...
Myöhemmin paljastui, että toinen nainen oli jo katsottu valmiiksi. Tuolloin en sitä olisi uskonut millään ja vakuutti itsekin että muita ei ole edes mielessä.
Että silleesti...
Me tosin kerkesimme olla naimisissa 10 vuotta, uusi talo ostettuna ja lasten hankinta edessä (tieteen avulla -luoja ei niitä ollut suonut) Mutta kuinkas kävikään... kuin salama kirkkaalta taivaalta kaikkien näiden asioiden keskellä, mies ilmoitti, että haluaa eron. Olimme hänen mielestään enää vain kavereita ja se suuri tunne puuttuu. Silmät kirkkaina väitti, ettei toista naista ollut mutta ei osannut antaa mitään muuta syytä kuin tuon huuman puuttumisen. Pakoako arjesta? Keskenkasvuisuutta? Vai keski-iän kriisi? Mietin ja mietin ja analysoin mitä hänelle on tapahtunut. Miksi empaattinen ihminen yhtäkkiä muuttui kylmäksi ja kalseaksi?
11 kuukautta noista sanoista 'ero on ainut vaihtoehto' sain selville totuuden: toinen nainen. Raadollista, raadollista on elämä. Mies näköjään pystyy suunnitelmaa häitä, lasten tekemistä, yhteisen asunnon vaihtamista aivan kylmästi samaan aikaan, kun on suhteessa toiseen naiseen. Mutta ei pysty sanomaan totuutta vaimolleen. Totuutta, että on jo toinen katsottuna. Totta kai se sattuu, kun kuulee, että miehen mielestä joku toinen on parempi mutta vielä enemmän sattuu, kun kuukausien jälkeen saa totuuden selville ja ymmärtää, että läheisin ihminen on valehdellut sinulle koko ajan.
Alpuperäiseen viestiin ensimmäinen ajatus oli: toinen nainen..
Itselläni 20v yhteislo, niistä 12v aviossa. Halu omaan aikaan, rakkauden loppuminen, ei toista naista,jne. Eron jälkeen 2vk.n kuluttua asui uuden nuorikkonsa kanssa. Että sillä lailla...
Tunnen vastaavanlaisen tapauksen.
Mies on ollut yksinkertaisesti liian kiltti; nähnyt ja kuullut kaikki haaveesi ja toiveesi, eikä sitten ole kehdannut/uskaltanut loukata sinua vaan pysynyt mielummin vaiti. Hyvä että sanoi nyt eikä sitten kun olisitte naimisissa.
että miehesi ei nyt puhu totta. Jostain syystä hänen päästävä nyt vapaaksi ja haluaa kieltää kaikki menneetkin tunteensa...ehkä kaukaa haettu, mutta tulipa mieleen..
Sama tarina, häät oli suunniteltuna ja rakkautta oli paljon. Yhtäkkiä mies ilmoittikin haluavansa erota. Hän haluaa olla "yksin" ja ei mukamas sovellu parisuhteeseen...huoh...noh toinenhan sillä oli jo katottuna..myöhemmin sain selville...elikkäs melkoisen varmasti toinen on katottuna jos mies/nainen on todella kylmä ja tunteeton. Helppohan se on erota, kun on jo uusi valmiina, helvetti useamman kuukauden aja. Vitun velliperseet ei voi vaan suoraan kertoa!
Mies todistettavasti koko viikonlopun maalla vanhempiensa luona, eikä tosiaan viitteitä toisesta naisesta näymissään, mutta enpä siis vannokaan kuitenkaan.
niin, että mies veti kulissia koko harkinta-ajan. Valehteli vaimolleen, vanhemmilleen, omille ystävilleen ja sukulaisilleen ettei eron syynä ole kolmatta osapuolta. Painoi hulluna duunia tämän ajan ja tasasin väliajoin vietti viikonloppuja mökillä vanhempiensa kanssa. Ja kun avioero oli selvä astui uusi kumppani heti esiin. Työpaikkaromanssi oli heillä kyseessä.
En tiedä miten onnistuivat salaamaan asian näin hyvin mutta mies halusi antaa itsestään 'hyvän' kuvan kaikille. Sai avioeron hoidettua siististi. Jos olisi kertonut, että kyseessä oli toinen nainen, avioerosta ja osituksesta olisi voinut tulla vaikeampi. Laskelmoivaa ja kylmää käytöstä.
Olin ihan varma, että missään välissä ei olisi voinut pettää. Kyllä lapset olisi maininneet, jos joku olisi ollut kuvioissa. Jos emme olleet saman katon alla, niin yleensä oli aina joko omat lapset kuitenkin tai sitten hän oli vanhempiensa luona.
Mutta, mutta - tuo toinenpa olikin netissä. Ilmankos vietti netissä aikaa todella paljon. Enkä minä epäillyt mitään. Ajattelin vaan, että kun ei kerran saa unta, niin samahan se on unta odotellessa netissä pyöriä...
Eivät varsinaisesti seurustelleet (tai mistä minä sitäkään enää niin varmana pidän) meidän vielä ollessa yhdessä, mutta hyvin pian eron jälkeen alkoivat olla yhdessä. Ja tämä kaikki paljastui minulle tai ylipäätänsä kenellekään vasta, kun ero oli astunut voimaan ja omaisuus jaettu ja lasten huoltajuuskuviot sovittu.
ja ex oli sellainen, johon luotin aivan 100%.
syksyllä, kun ero tuli 27 avioliittovuoden jälkeen, ettei ollut kolmatta pyörää. Niin mies väitti, ja avioliitto oli muutenkin kylmennyt, mies kärsi mielenterveysongelmista, ryyppyputkista...Mutta sitten löysin hänen profiilinsa suomi24-treffeistä, ilmeisesti aika vanha profiili. Joten: ainakin ruoho aidan takana houkutteli, ja nyt kuuluu tärpänneen: uusi ihana ihminen on löytynyt, ja lähestulkoon asutaan yhdessä. Kaikki tämä muutamassa viikossa?Paras päästää irti, kun toinen on menollaan. Ja vielä parempi, kun keskittyisi sen jälkeen oman itsensä hoitamiseen, eikä säntäisi laastarisuhteeseen.
Hei,
kovasti voimia ja jaksamista sinulle.
Itse istun kanssasi samassa venessä. Erona vain se, että me olimme naimisissa ja 2 murkkuikäistä lastakin löytyy. Takana yhteisiä vuosia vajaa 20.
1½ kuukautta sitten mieheni ilmoitti haluavansa erota; tunteet kuolleet. Mitään ei kuulemma ole tehtävissä ja sillä sipuli. Mies pisti tuulemaan, vuoden vaihteessa muutti omaan kämppään. Ei suostu keskustelemaan, paitsi pakolliset käytännön asiat, joita ei lasten kautta voi hoitaa. Viileä jne... Vielä minulle ei ole valjennut, onko toinen nainen. Asia ei minua edes kiinnosta. Minulle riittää, että tunteet ovat kuolleet minua kohtaan.
Itselleni ilmoitus oli ylläri, ylläri. Ei mitään pahempia ongelmia, seksiä oli, mukavaa yhdessäoloa jne... Mutta jotain silti hänen mielestä puuttui. Asiaa mietittyäni, tulin siihen tulokseen, ettei parisuhteellamme ole tulevaisuutta enkä yksin voi asiaan vaikuttaa. Niinpä annoin hänen mennä. En ole laittanut kapuloita rattaisiin. Itse asiassa tällä hetkellä luulen, että minä olen meistä se vahvempi. Mutta minä olenkin vatvonut, vätvönyt, lukenut ja kirjoitellut mm. tällä palstalla.
En tiedä, mikä meille tuli enkä voi valitettavasti myöskään sinun tilannettasi selventää. Näin vain näköjään käy. Vähän olen miettinyt, lähtikö se mies hakemaan sitä rakkautta vielä kerran (ikää 44) vai eiköhän sittenkään ollut "kypsä". Liekö itsekään tietää.
Elämä kuitenkin voittaa. Toki olen surullinen, että meille näin kävi. Vieläkin itkettää, mutta kyllä se tästä. En olisi uskonut kuukausi sitten, että nyt pärjään jo näinkin hyvin.
Tuossa vieressäni avioerohakemus odottaa allekirjoitusta. Tänään tuli. Kaikesta huolimatta jätämme hakemuksen yhdessä. Mitä sitä asiaa pitkittämään. Kapinoimalla vastaa en voita mitään. Ketään ei voi väkisin pitää.
Oikein, oikein paljon voimia sinulle!
Lämpöisin miettein
Kiitokset kannustuksesta ja Sinullekin sitä samaa! Kyllä me pärjätään:)
Hyvä sisareni!
Kutsun sinua sisarekseni koska ajattelen, että naiset tavallaan ovat toistensa sisaria, toivottavasti et pahastu.
Älä sekoa tämän tapahtuneen vuoksi. Mies johon luotit ja uskoit ei vain ole luottamuksesi arvoinen. Luojan kiitos et kerennyt vihille hänen kanssaan! Hän on aivan ilmeisesti epäkypsä ja ehkä jonkun verran epäterve eikä ilmeiseti tunne itseään kovin hyvin. Epäterveellä tarkoitan sitä ettei hän ole kykenevä tunnetasolla kypsän aikuisen ihmisen tunne-elämään eikä ymmärrä suhteen todellista merkitystä.
Ole iloinen, ettei sinun tarvitse uhrata kallisarvoisia vuosia tuon miehen kanssa. Ota opiksesi!! Mieti tarkoin hänen käytöstään. Oliko mitään merkkejä epävakaisuudesta.
Mutta rakkaushan on sokea, vai onko??
Sure surusi ja uudistu uuteen elämään.
yst. terv. aurinko007