Täällä puhutaan paljon rakastamisesta ja siitä, että on vielä tunteita, mutta ei enää rakasta.
Kuinkahan kaukana on rakkauden tunne siitä, jos on kuitenkin vielä tunteita toista ihmistä kohtaan..Exäni sanoi minulle juuri, ettei rakasta minua enää, mutta hänellä on vielä tunteita minua kohtaan...Mikähän on tarkka ero näissä kahdessa?
Kuinkahan kaukana on rakkauden tunne siitä, jos on kuitenkin vielä tunteita toista ihmistä kohtaan..Exäni sanoi minulle juuri, ettei rakasta minua enää, mutta hänellä on vielä tunteita minua kohtaan...Mikähän on tarkka ero näissä kahdessa?
Vastaukset 15
Vanhimmat
tietää. Mitä se rakkaus sitten on? Mitä ovat tunteet? Vielä 34v ikävuoteeni mennessä naisena en osaa niitä eroittaa..se onkin minun "syntini". Äh - rakastan monia asioita ja myös ihmisiä, mutta myös tunnen samankaltaisia kohteita kohtaan niitä tunteita...
Jos joku osaa - kertokaa mitä on rakkaus: "pitkämielinen, kaiken kestävä. etc" - voiko se muka olla sitä mitä tietty opus riimeilee? En oikein itse muuten sitä kuvailisikaan...
Eikö rakkaus ole tunne?
Mutta minkälainen tunne?
Rakkaus on tunteista yksi vahvimpia, kuin myös viha. Suru, pelko, inho jne jne...kaikki ovat tunteita. Eli mitä tahansa noista miehesi voisi periaattessa tuntea sinua kohtaan. No luulempa kuitenkin, omasta kokemuksesta, että hän ei ehkä tunne niin vahvaa tunnetta kun rakastaminen - vaan välittää, pitää, tykkää sinusta. Esimerkiksi. Yksi vaihtoehto on, että ihminen kuvittelee rakkauden tunteen loppuneen mutta loppujen lopuksi onkin kyse siitä, että rakkauden tunne on muuttunut, muovautunut, eletyn elämän ja ajan myötä. Tai se tunne on vain piilossa. Ehkä vain väliaikaisesti. Toki sen voi hukata sinne piiloonsa jos ei ole valmis sitä etsimään, pitämään huolta siitä, houkuttelemaan esiin. Silti se voi olla olemassa..
se tunne sit on? - terkuin kait se tunneköyhä...tunteillen niin paljon..
ehkä se on sitten välittämistä, ehkä tykkäämistä tai jopa jonkinlaista huolenpitoa, ystävyyttä sekä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta...mutta ei kuitenkaan sitä varsinaista rakkautta...
mutta...
se tässä vaan mietityttää, että kuuluuhan noi kaikki asiat just nimenomaan rakkauteen...Eikö noiden kaikkien tunteiden summa ole rakkaus?!?!
Niinpä,on vähän sama tilanne,yhdessäoloa 20 vuotta,sain kuulla ettei minua enää rakasteta, välitetään kyllä ...
Ensin tuli viha ja sen jälkeen kaikki muut tunteet : suru ,pettymys, katumus,pelko ja kaikki muut...
Minä rakastin yhä,en ollut ymärtänyt liittomme ongelmia,syitä lienee molemissa,tosin erilaisia,toinen urallaan etenevä,toinen läheisyyttä kaipaava,suukkoja,juttelua,huomioon ottamista..
lapsia on,juttelun tulos : ei erota nyt,jatketaan nykyisellään,mutta mitä jatketaan,pelkkää tyhjää,ei mitään .......
Olen joskus elänyt saman tunteen , rakastan nykyisyyttä ja haluan sen jatkuvan mutta aidolla rakkaudella,en kylmässä liitossa..
Haluan edelleen tuntea, miltä tuntuu rakastua,tuntea olevansa odotettu ja haluttu...
En tiedä miten toimia, tulevaisuuden muutos pelottaa,mutten toisaalta halua kuihtua loppuun tässäkään liitossa kun vielä on nuori..
Kehno kirjoittaja ilmoittautuu:/ mutta viimeistään silloin tiedät rakastaneesi ja toinen osapuoli vain tunsi jotakin sinua kohtaan, kun lopulta vuosien jälkeen huomaat olevasi todella pohjalla elämässäsi. Lopulta
alkaa herätä mihin olit sotkeutunut, miten sinua vietiin (JA Silti Rakastat). Mutta kuka sanoi että rakastamiseen liittyisi järki millään tavalla. Nyt "tunnen" että ne on toistensa vastakohtia. Ehkä jatkossa järjellä eikä tunteella(sillä vahvalla)
miltä tuntuu rakastua..sitä tunnetta tavoitellaan, vaikka pitäisi tavoitella sitä, miltä tuntuu vain rakastaa..
pahus kirjoitin väärälle palstalle, mutta toisaalta tunteet/rakkaus voivat elää vuosia, vaikka ei olisi kirkossa vihitty
Meidän ihmisten ongelma taitaa olla, että haluamme olla rakastettuja ja tärkeitä jollekin, mutta paljon vaikeampaa on hyväksyä ja rakastaa toista sellaisena kuin toinen on. Jos osaisikin rakastaa ilman vaatimuksia, vähän niinkuin pystyy rakastamaan lastaan tai koiraa. Riittää, että toinen vain on olemassa.
Ihmiset eivät välttämättä puhu hirveän täsmällisesti.
Voisin kuvitella, että tässä sotkeutuvat sellaiset asiat kuin rakkaus, rakastuminen ja kiintymys. Rakkaudessa, joka sotketaan usein rakastuneisuuteen, odotetaan olevan enemmän latausta kuin kiintymyksessä (joka yleensä syntyy toisen tuntemisesta ja pitkäaikaisesta yhdessäolosta). Todellisuudessa rakkautta on montaa eri lajia, joihin kiintymyskin sisältyy.
Usein tarkoitetaan eroottista rakkautta tai rakastumisen tunnetta, jos puhutaan rakkauden sammumisesta. Ja rakastuneisuushan päättyy onnistuneimmissakin suhteissa muutamassa vuodessa muuttuen parhaimmillaan rakastamiseksi (ja siis myös kiintymykseksi). Jotkut luulevat rakkauden loppuneen, kun suhde arkipäiväistyy, vaikka se on aivan luonnollinen kehityskulku.
Tunteita ei voi mitata. Jos joku sanoo, ettei enää rakasta, niin siitä pitää lähteä, siihen on luotettava, se on hyväksyttävä.
Joku pitää rakkautena sellaista, mitä toinen pitää korkeintaan välittämisenä. Kenenkään toisen ajatuksia ja tunteita on mahdotonta tulkita täsmällisesti. Useinmiten ihmiset eivät osaa jäsentää omiakaan ajatuksia, tunteista puhumattakaan.
Ehkäpä hän tarkoittaa että on tottunut sinuun ja olemassa oloosi. Hänen tunteensa eivät ole rakkautta, vaan ihan tuttavallisia. Ehkä hän ei itsekään osaa eritellä tunteitaan. Luultavasti monet ihmiset luulevat tottumusta ja kaverillisuutta rakkaudeksi, jos suhde joskus on alkanut rakastumisena tai ihastumisena.
Minusta rakastamisen erottaa siitä, että pystyy sanomaan toiselle vilpittömästi "rakastan sinua" eikä epäröi sanoa sitä.
Kuitenkin kyseisen asian sanominen on todella vaikeaa mikäli ei todella rakasta toista.
Jos on tunteita jotakuta kohtaan ei hänen eteensä ole valmis uhrautumaan esim.luovuttamaan munuaisensa ellei kyseessä ole todella läheinen ihminen.