Ongelmani voi olla hyvinkin vähäpätöinen, mutta minulle se alkaa olla todella sietämätön. Eli siis seuraavanlainen: Seurustelen miehen kanssa, joka on huomaavainen, hauska, mukava, hellä, luotettava, komea...jne. Ulkoisesti kaikin puolin ok! eli tavallaan ihannemies monessakin merkityksessä! Seurustelumme alkoi ns. ystävyyspohjalta eli tunsimme toisemme ennen varsinaista seurustelua jo suhtkoht hyvin. Itseasiassa en missään vaiheessa ole tuntenut seksuaalista vetoa häneen ja koska tietty kuvittelin, että se tulee itsestään aikanaan mukaan kun tunteetkin syvenee, mutta EI... Siis voin sanoa täydestä sydämestäni rakastavani häntä ja sen takia hänen kanssaan halusin ja haluan ollakin, mutta jonkun aikaa on tuntunut todella pahalta, kun tajuan, että en itseasiassa välittäisi seksistä hänen kanssaan ollenkaan. Mutta kuitenkin seksi ja erotiikka on minulle todella tärkeitä ja haluaisin niiden kuuluvan elämääni. Olen yrittänyt analysoida itsekseni meidän suhdetta ja miettinyt onko se minulle edelleen "vain" ystävyyssuhde, mutta ei se niinkään kyllä ole. Tunteet on paljon syvemmät. Entisissä suhteissani tälläistä ongelmaa ei ole ollut. Päinvastoin seksielämä on aina jostain syystä toiminut, vaikka suhde muuten olisi ollutkin jo ajautumassa karille.
Ja tottakai kumppanini on huomannut ja vaistonnut haluttomuuteni ja aivan kamalaa on keksiä ties mitä syitä ja selityksiä siihen miksi milloinkin ei seksi kiinnosta. En haluaisi millään loukata miestäni, enkä tietenkään sanoa suoraan että -rakastan sua ihan mielettömästi, mutta en halua sua- Mielikuvitusta ei seksielämästämme puutu, ja olemme kokeilleet kaikenlaista ja mieheni on kaiketi aika tyytyväinen, mutta tiedän, että jossain vaiheessa "pokkani" pettää ja hän huomaa, että en ole hommassa ihan täysillä mukana.. Tätä tunnetta on vaikea selittää, mutta
Toivoisin kovasti teiltä, mahdollisesti kohtalotovereilta tai muiltakin asiallisia neuvoja, vinkkejä ja kommentteja!
ps. Olen hieman alle nelikymppinen eli en enää mikään teinityttö... ; )
Ja tottakai kumppanini on huomannut ja vaistonnut haluttomuuteni ja aivan kamalaa on keksiä ties mitä syitä ja selityksiä siihen miksi milloinkin ei seksi kiinnosta. En haluaisi millään loukata miestäni, enkä tietenkään sanoa suoraan että -rakastan sua ihan mielettömästi, mutta en halua sua- Mielikuvitusta ei seksielämästämme puutu, ja olemme kokeilleet kaikenlaista ja mieheni on kaiketi aika tyytyväinen, mutta tiedän, että jossain vaiheessa "pokkani" pettää ja hän huomaa, että en ole hommassa ihan täysillä mukana.. Tätä tunnetta on vaikea selittää, mutta
Toivoisin kovasti teiltä, mahdollisesti kohtalotovereilta tai muiltakin asiallisia neuvoja, vinkkejä ja kommentteja!
ps. Olen hieman alle nelikymppinen eli en enää mikään teinityttö... ; )
Vastaukset 17
Vanhimmat
On minun mielipiteeni.
Seksin varaan ei kannata paljon rakentaa mutta muuten yhteensopivaa ja kunnollista kumppania on vaikea yli nelikymppisen naisen löytää.
Siellä nyt joku vähän päälle nelikymppinen tantta on jo toinen jalka haudassa ja luovuttanut? Tyytynyt osaansa?
Alkuperäiselle sanon, että olen elänyt TÄYSIN samanlaisen suhteen ja vierestä seurannut ystäväni vastaavaa vielä useamman vuoden ajan.
Et maininnut kuinka pitkästä suhteesta on kyse, mutta ymmärsin, että reippaasti yli vuoden - ehkä muutaman? Kerroit niin selkeästi miten suhteenne alkoi ystävyydelle ja miten et koskaan himoinnut miestäsi; se tunne on oleva jatkossakin, ikävä kyllä, ja todennäköisesti vain pahenee.
Mun mielestä sä hahmotit sen koko ongelman itse. Sä et oikeestaan tarvi mitään neuvoa, jos sä kuuntelet itseäsi. Helppoa se ei ole - tiedän! - mutta tuo tilanne ratkeaa ennemmin tai myöhemmin niin, että tulee joku, joka vie ne jalat sun alta. Ja sehän mukava soppa. Mies saattaa olla täysääliö muuten, mutta soittelee oikeita kieliä...
Seksuaalisuus ja seksi kuuluu suhteeseen ja sen pitäisi olla iloa tuottava asia molemmille. Molempien pitäisi saada tuntea olonsa hyväksytyksi ja ihailluksi. Nyt sinulla ei ole näitä tunteita miestäsi kohtaan, mistä paska fiilis - tietenkin - ja miehesi vaistoaa sen.
Puhukaa (älä kerro että "en halua sua") ja yrittäkää seksiterapeuttia ja jos se ei auta, niin...tiedät itsekin.
on väärin aseteltu ja ruokkii tyypillisesti kaikenlaista kahtijaottelua; ei rakkaus ja seksi ole vaihtoehtoisia, toisensa poissulkevia käsitteitä. Hyvässä suhteessa on molempia ja sinulla on vielä - todennäköisesti parikymmentä vuotta aikaa rakastaa ja rakastella.
ja katsoa mitä tapahtuu? Onko nyt heti pakko päättää mitään? Voihan sitä "oppia" haluamaan rakastamaansa miestä ajan kanssa.
että hyvässä ja kaikin puolin tasapainoisessa miehessä/naisessa on vaikea nähdä seksiobjektia, sillä seksuaalisuus ja sen vetovoima mielletään "pahaksi", joka ei vain istu hyvään muottiin.
Seksuaalinen intohimo ei möyskään hyvässä miehessä välttämättä näy kovin räiskähtelevästi, sillä kaikki hyvän miehen ominaisuudet arjessa ja elämässä vievät paljon energiaa. Sen sijaan arjesta vähemmän välittävällä riittää energiaa, joka pääsääntöisesti kohdistuu seksuaalisena purkauksina.
Yleensä suurinta seksuaalista vetoa tunnetaan "luolamiehiä" kohtaan, mutta ne ei käy luolassaan muuta kuin syömässä.
Toivottavasti hokasit pointin.
että mitä haluat, ja mistä kumpuaa tuo ongelmasi. Oletko keskustellut 3 sisäisen äänesi kanssa tästä ongelmastasi. Etkö uskalla kyseisen turvallisen miehen kanssa antaa mennä, miksi hän on mielestäsi tylsä?
alan kirjallisuutta asiasta. Fyysinen vetovoima on niin vaikea asia, vaikka toinen on kauniskin ja vetovoima puuttuu niin voi voi. Itselläni sellainen tilanne, että seurustelen nyt miehen kanssa, joka on monella tapaa jännistä paikoista himoittava ja seksikäs. Sellainen raamikas mies, jolla on seksikkäät kasvot. Monet asiat hänessä tekee minut hulluksi himosta. Kosketus, katse ja intensiivisyys. Halaukset ja kiihkeät tekstarit ja sähköpostit. Saatan saada keskellä päivää tekstarin, että mitä sillä tekisi mieli tehdä juuri sillä hetkellä. Eli kumpikin uskaltaa avata fantasiansa toiselle. Eli pitäisi olla niin rohkea ja uskaltaa heittäytyä. Tämä on ihan uusi suhde minulle, ja sen alettua päätin vapautua kaikista aiemmista tyhmistä tavoista pantata seksiä hamaan loppuun saakka. Seksi on kuitenkin se, jolla se todellinen yhteys on mahdollista saavuttaa. Esimerkiksi yksi syy rakastumiseeni on se, että sängyssä on mennyt niin lujaa. Olen ollut otettu hänen tavastaan johdatella minua ja huolehtia minusta. Hän saattaa asettaa käteni sopivaan kohtaan ja sanoo, että ohjaa häntä. Se on itse asiassa tosi ihanaa ja rohkean tuntuista häneltä. Siksi tuo on vaikeaa, tiedän tunteen että jos toinen ei sytytä. Yleensä en ole jatkanut tällaisia yrityksiä. Sen tuntee melkein heti, kun vartalot vaan ei natsaa eikä tunnu miltään. Ja toiset on taas auransa kanssa sähköiskun lailla seksikkäitä. Että toisilla on minuun ihan eri vaikutus. Entinen mieheni oli siltä väliltä. Seksuaalinen vetovoimamme oli sängyssä hyvä, mutta näin tavallisena arkena tuossa pyöriessä ei tapahtunut oikein mitään. Ei hipaisuja, takapuolesta puristusta, ei rinnan sivelyä, ei hiusten hipaisua, ei silitystä. Ei intohimoista suutelua ekstempore. Nyt tietysti rakastumisvaihe menossa, mutta tunnen kuitenkin kaiken jo toisin. Onhan minulla pitkä 9 vuoden ihmissuhde takana, ja hyvä arviointi kohde siis, että millaiset tunteemme olivat alussa. Koen, että mieheni oli sillä tavalla väärä minulle, että oli itsekeskeinen ja vaati huomiota minulta, eli kumpikin oli vaan tarvijoita eikä kumpikaan pystynyt antamaan toiselle huomiota. Joten se todellinen syvällinen yhteys jäi saavuttamatta. Tässä sinulle mietteitä, että jatkatko yrittämistä vai luovutatko ja lähdet etsimään sellaista ihmistä, jonka aura historian, lapsuuden, kokemusten, haaveiden ym. vuoksi sopii paremmin sinulle. Vai pitääkö sinun itsesi vaan muuttua ja yrittää enemmän ja uskaltaa kaataa raja-aitoja itsessäsi? Onko niin, ettet ole saanut kunnon panoa häneltä, joten siinä mielessä et pysty rakastumaan kunnolla. Onhan niin että esim. kunnon takaapäin panon jälkeen miestään rakastaa monta päivää antaumuksella oikein kunnolla ja ihailee. Se on ihana tunne, kun toinen pitää käsivarsista kovasti kiinni ja antaa tulla vaan kovasti vasten. Se on se tunne, joka kantaa. Ja kaikki ne jäljet jälkikäteen. Kynsien jäljet takapuolessa ja sääressä ja mustelma käsivarressa tämän takaapäin hoidon jälkeen. Olen hurmiossa, kun hän on poissa. Ylpeä siitä, että minulla on tällaisia rakkauden jälkiä kunnon hoidon päätteeksi.
???
että jos tuon ihmisen ajatus on päässä samaa makkarapötköö, niin voi voi!
En ehkä kuitenkaan allekirjoittaisi sun viestiä. olllaan seurusteltu 2,5 poijaystäväni kanssa.me ihastuttiin/hullaannuttiin/rakastuttiin heti alussa toistemme "mieliin"(jos niin voi sanoa), siis persoonallisuuteen ja saanaikaisesti toistemme olemukseen.Eli siinä oli heti se fyysinen kipinä.Ja ei mun ukkeli ole mikään luolamies vaan pikemminkin "epätavallinen":ei juo olutta,tykkää tiskata ja uskaltaa itkeä. Yhessä vaiheessa melkein pelkäsin että hän on homppeli ;) Mutta eipä taida olla.Eli ei ne seksuaalisesti vetoavat ole luolamiehiä!!
viestissäni, että energiaa ihmisellä on rajallinen määrä ja kohdentamisen mukaan sitä ei riitä satasella joka asiaa, vaan se jakaan tuu monien asioiden kesken. On sitten kyse vain ihmistyypistä kuinka paljon on vastuuta ja asioita, joihin energiaansa kohdentaa.
Aivan totta...parisuhteeseen kuuluu tietysti sekä rakkaus että seksi! Otsikkoasettelu siinämielessä väärä. Mutta ehkä tarkoitin, kumpi loppujen lopuksi on se tärkeämpi tekijä! Jos rakastaa toista, mutta seksi ei sytytä kumppanin kanssa vai se että seksi on jumalaista, mutta suhde muuten toivoton tapaus! Enkä tarkoita mitään luusereita tai renttuja, vaan ihan ok- miehiä! Olen ollut kerran naimisissa ja pari ns. vakavampaa "yritystä" takana ja tämä on kyllä eka kerta kun tälläinen tilanne on tapetilla.
Ja kyllähän me ollaan harrastettu miten päin vaan, ei siitä ole kyse, mutta, mutta.. en saa seksistä sitä mitä haluan ja tiedän, että voin olla itsekäs paska, mutta näin se vaan on!
No, kai se on pakko uskoa, että tämä rakkaustarina päättyy, ennenkuin tosiaan hankin sen rakastajan...sitä en kuitenkaan haluais toiselle tehdä. Ihan hirveetä, olis nyt tää elämä yksinkertaisempaa.. Aika pieni murhe kuitenkin mulla..
ei se ole itsekkyyttä, jos haluaa seksiä ja tietää millaista seksiä haluaa. Se on itsekkyyttä, että huijaa toista ja itseään.
Kysyit edelleen, kumpi on tärkeämpää: rakkaus vai seksi? Olen edelleen sitä mieltä, että nämä molemmat voi olla yhdessä ja samassa suhteessa. Se on vähän kuin pitäis valita nälkä vai jano. Äh?
Toki rakkaus pitkässä juoksussa, "elämässä yleensä" (kuoleman sairaana, hädän hetkellä, sodassa) on tärkeämpää, mutta sellaisesta ei liene nyt kysymys, vaan puhutaan tavallisesta parisuhteesta? Ja siihen kuuluu seksi ja molemminpuolinen halu toista kohtaan (ellei ole juuri synnyttänyt, masentunut tai tilapäisiä häiriöitä). Eli vastaus kysymykseesi on, että miehesi on erittäin tärkeä ihminen sinulle, rakas ystävä ja kumppani, mutta ei rakastettu.
Olen myös sitä mieltä että hyvässä suhteessa pitää olla molempia -rakkautta ja seksiä. Tai siis niin että pitää rakastaa puolisonsa persoonaa ja fyysistä olemusta. Itse asiassa se taitaa olla koko homman ydin. Ei sellaisia tapaa usein. Itse olen 30-vuotias ja tapasin vasta vuosi sitten ensimmäistä kertaa miehen joka täyttää nämä molemmat kriteerit. Nykyään asumme yhdessä ja tuntuu että ikinä ei ole kenenkään kanssa tuntunut samalta. Se kun menee vieläkin välillä väreet pitkin kroppaa kun hän katsoo minua pilke silmässä. Ja samalla arvostan häntä ja hänen mielipiteitään hirveästi ja olemme samalla "aaltopituudella".
Edellistä puolisoani rakastin ihan varmasti paljon mutta koskaan en tuntenut samanlaista vetovoimaa häntä kohtaan. Ei seksi ollut vastenmielistä muttei silti samanlaista kun nyt. Ja niinhän siinä sitten kävi lopulta että ihastuin toiseen. Täysin yllättäen. Tutustuin mieheen jossa oli sitä jotain fyysisesti, myöhemmin tosin selvisi että hänen kanssaan siitä ei tullut mitään henkisesti.
Eli kyllä minä sinuna eroaisin jos pystyisin. Minun olisi pitänyt tehdä se silloin kun olin kanssasi vastaavassa tilanteessa mutta sitten loukkasin häntä hirveästi kun ihastuin toiseen. Meissä kaikissa on kai sen verran alkukantaista ettei sitä voi oikein järjellä hallita. Tai voi mutta se harvemmin johtaa hyvään oloon. Vähitellen alat kaivata enemmän ja enemmän miestä jota himoitset. Joka himoitsee sinua. Eikä se kaipuu ole lopulta enää pieni.
Voimia sinulle.
Moi!!Olen tietenkin jonkun verran nuorempi mutta toion että apuni silti kelpaa:)En oo mäkään teini enää.
Jokaisessa suhteessa täytyy olla sitä säpinäätai kemiaa edes alussa.Muutenhan me valittaisiin itse että "hei, tohonhan mä haluan rakastua, tuntuu tasapainoiselta mieheltä ja onpas kappas vielä kaikenlisäksi komea!"
Tottakai rakastat häntä, et muuten olisi ollut yhdessä noinkaan kauan...?Mutta sä rakastat häntä sisaren rakkaudella.Ymmärrätkö mitä meinaan?Valitettavasti me ei voida valita kehen hullaannutaan:(
Älä sure.Löydät sisältäsi vastauksen.
Muistan lukiossa opettajan puhuneen rakkauden eri muodoista. On lähimmäisenrakkautta ja altruistista rakkautta ja toverillista rakkautta ja lopuksi seksuaalista rakkautta.
Juuri seksuaalinen rakkaus tarkoittaa sitä, että mies ja nainen rakastuvat toisiinsa paitsi henkisellä MYÖS fyysisellä tasolla. Seksuaalinen rakkaus kantaa hedelmiä niin, että heillä on mielestään yhteinen tulevaisuus ja sen vuoksi suunnittelevat häitä ja perheen perustamista.
Sen sijaan ystävät eivät mene naimisiin vaikka he tuntevat toisiaan kohtaan rakkautta ja kiinttymistä.
Juuri tuon tyyppinen rakkaus vallitsee teidän välillänne eli olette kuin sisko ja veli: olette kiintyneitä toisiinne mutta sinä et omalta puoleltasi tunne minkäänlaista fyysistä vetoa mieheen.
Tajusitko tämän pointin? :)
Jäin miettimään, mitä tarkoitat lauseella "Siis voin sanoa täydestä sydämestäni rakastavani häntä", ellei siihen kuulu pienintäkään aavistusta seksuaalisesta halusta, joka on sinulle tärkeää. Oli asia mikä tahansa, niin siinä on itse oltava täysillä mukana. Tunnettu tosiasia on "se minkä taakseen jättää, edestään löytää". Siinä vaiheessa todella etsit sen rakastajan.