Se miljoonas tarina

suloinenmössö kirjoitti:

Tulin jätetyksi eilen. tällä hetkellä en näe kunnolla kirjoittaa kun silmäni ovat niin turvoksissa. Yhdessä oltiin vuosi ja neljä kuukautta. Vielä viime viikonloppuna kaikki oli hyvin. Sitten vain tieto että nyt se on ohi koska hän oli miettinyt asiaa, kuulemma välitti vielä. Ongelma on vain se että minä RAKASTAN. Tiedän että yli tästä päästään, olen ollut vahva ihminen ennen ja tulen olemaan sitä nytkin. Tämä tuntuu niin turhalta, vielä yöllä puhuttiin ja hän saoi rakastavansa. Sellasta paskaa en kuuntele, koko meidän yhdessä olo aika muuttui katkeran suloiseksi mössöksi ja joka vitun muisto sattuu. Tässä ei ole mitään järkeä koska kohta me olisimme voineet olla enemmän yhdessä ja se oli ollut yksi näistä ero "syistä". Mutta en alene matelemaan ja vaikka jatkaisimme yhdessä oloa se tunne sydämessä että toinen on halunnut jättää sinut oman elämätilanteensa takia kaivertaisi ja siitä ei tulisi mitään. Joten se kai tässä on surullisinta että me emme pysty koskaan palaamaan yhteen tai siihen tunteeseen. En tule koskaan näkemään sitä poikaa, se on minun tahto. Ketä minä pystyn nyt suutelemaan ja halaamaan. Aiemmin seurustelin noin yhden kuukauden ja siitä yli pääseminen täysin kesti puoli vuotta. KUINKA KAUAN TÄSSÄ NYT MENEE? kysymys joka pyörii päässäni jatkuvasti on että kuinka hän pystyi tekemään tämän minulle? jos meillä joskus on jotain ollut niin kuinka hän voi kääntää kantansa sanoa että se on ohi. Tätä on vaikea ymmärtää tietenkin jos ei tiedä mitä me olemme käyneet läpi ja kuinka hyvää meillä on yhdessä, siihen viime viikonloppuun saakka. Kai se oli jotain mitä hän ei kestänyt ja sanoi että tämä se nyt oli se ensirakkaus. Niin teinisana ei vielä pysty kuvaamaan tätä tunnetta, kuullosti että hän oli jo miettinyt ja hyväksynyt asian. Ehkä kymmenen vuoden päästä pystyn ajattelemaan tätä ensirakkautena mutta nyt se on vain plääääääääää.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä