Mä olen niin loppu tähän mun suhteeseen.Mies ei arvosta pätkääkään ja sen koko vit.. elämä pyörii vaan tietokoneen äärellä. Se ei arvosta mua,ei vietä lainkaan aikaa mun kanssa vaikka kotona makaakin, on vaan koneella, kohtelee kuin jotain piikaa, kaiken saan tehdä itse yhteisessä kodissa. Edes tiskejä se ei saa laitettuu koneeseen päivän aikana, kun olen töissä ja olen kauniisti pyytänyt.
Ja oikeuttaako teidän mielestä huutaminen päällekäymiseen? On monesti tehnyt niin. Mä en jaksa. Suhteen alus se oli maailman ihanin mies, mut kun tuli arki, alko kaikki mennä päin helv..Kysyn vaan miten joku voi tehdä sellaista, miten joku voi käydä sellaisen ihmisen päälle, ketä väittää rakastavansa? Kyllä sitä itsekin tekee virheitä, mut must mikään ei oikeuta tuollaiseen.Eihän?
Eikä siinä vielä kaikki, se ei arvosta pätkääkään, mitään mitä teen, pilkkaa mua ja nauraa mulle, jos en tiedä jotain juttua jostain hiton yleistiedosta.
Olisi kiva jos joku arvostaisi ja rakastaisi ihan oikeasti.Pelkään hirveästi yksinoloa, mut ei kai taida olla tervettä pysyä tällaisessä suhteessa.
Ja oikeuttaako teidän mielestä huutaminen päällekäymiseen? On monesti tehnyt niin. Mä en jaksa. Suhteen alus se oli maailman ihanin mies, mut kun tuli arki, alko kaikki mennä päin helv..Kysyn vaan miten joku voi tehdä sellaista, miten joku voi käydä sellaisen ihmisen päälle, ketä väittää rakastavansa? Kyllä sitä itsekin tekee virheitä, mut must mikään ei oikeuta tuollaiseen.Eihän?
Eikä siinä vielä kaikki, se ei arvosta pätkääkään, mitään mitä teen, pilkkaa mua ja nauraa mulle, jos en tiedä jotain juttua jostain hiton yleistiedosta.
Olisi kiva jos joku arvostaisi ja rakastaisi ihan oikeasti.Pelkään hirveästi yksinoloa, mut ei kai taida olla tervettä pysyä tällaisessä suhteessa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
anna miehellesi mahdollisuus. Todistaa että hänkin pystyy tekemään kotitöitä ja ottamaan sinut huomoioon kaikkea muuta.
Mutta anna miehellesi mahdollisuus näyttää että se on kunnon mies, ja jos se ei mahdollisuuden jälkee parannan tapojansa, heität sen ulos kämpästä.
voi, miksi sitä miestä nyt vielä pitäisi paapoa, kun on jo saanut monen monta mahdollisuutta näyttää olevansa Mies. Ei vaan viitsi nostaa takapuoltaan penkistä. Heittäisin välittömästi pihalle tuollaisen surkean äijän tai lähtisin itse. Heti.
No voi voi. Voi unnunnunnnuuunnnuuuu. Lähde jo.
pellolle se luuseri. Ei tommosista saa kun ristin itelleen. Onneks pääsin omastani jo eroon. Kevyempi risti keikkuu tossa... :D
Tulin ihan surulliseksi puolestasi. Nyt sun on vain näytettävä itsellesi, että rakastat itseäsi edes sen verran, ettet alistu moiseen kohteluun. Huutaminen ei oikeuta päälle käymiseen, (tosin ei huutamiseenkaan kovin moni asia oikeuta). Tuota menoa olet pian niin loppu, ettet enää edes jaksa lähteä koko suhteesta. Eikö sulla ole mitään paikkaa (esim. vanhemmat, kaverit, tms.), mihin pääsisit aluksi muutamaksi kuukaudeksi miettimään asioita..
Muistan itsekin käyttäytyneeni vastaavanlaisesti vetäytymällä omiin oloihini ja laiminlyömällä kotityöt ja suhteen.
Minun tapauksessani minut sai takaisin perhe-elämään se, että huomasin vaimon voivan huonosti. Vaimon huono vointi ilmeni riidanhaluna pikkuasioista.
Hän oli jäänyt raskautensa takia kotiin ja elämän muutos oli suuri.
Aluksi riitelin mukana kun luulin sillä olevan väliä kumpi on oikeassa, mutta en jaksanut nähdä kokonaisuutta.
Uskon että sinunkaan miehesi ei ymmärrä sinua, vaan olettaa sinulle riittävän että suhdetta kohotetaan silloin kun hänelle sopii.
Sinun pitää ravistella suhdettanne rohkeasti että sinut otetaan tosissaan. Muuten et ehkä tule huomatuksi. Älä lannistu vähättelyistä, taistele vastaan. Minunkin vaimollani on paljon huonommat yleistiedot kuin minulla ja hän ajattelee vähemmän suoraviivaisesti. Siitä huomaamme että miehet ovat erilaisia kuin naiset.
Tässä esimerkki meidän uusimmasta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=2000000000000011&posting=22000000013518173
Meillä riidellään paljon, mutta uskon että olemme pikkuhiljaa alkaneet tulla paremmin toimeen. Olen alkanut kunnioittaa vaimoani ihan uudella tavalla. En enää käyttäydy siten kuin se itseltä parhaalta tuntuu. En koe sitä alistumisena vaan sopeutumisena joka tarjoaa paljon hyvää.
Ihan sama juttu oli mulla. 3 vuotta meni hukkaan. Mies oli koneella n. 12 tuntia joka päivä (töiden jälkeen) ei koskaan siivonnut, auttoi joskus mutta tappelun jälkeen. Ryyppäs joka viikonloppu pari kertaa, yleensä mun rahoilla ku omat ei riittäny...suuttui jos en lainannut. Kännissä huusi törkeyksiä ja kävi käsiksi. Kamala äijä!! Ja kun vihdoin viime kesän lopussa jätin, ei ymmärtänyt ollenkaan että miksi??? Oli kuulemma ollut ihan onnellinen :) No tottakai, kun kaikki tehtiin valmiiksi ja ryyppyrahatkin sai käteen kotoa (tappelun pelossa annoin). Mikäs siinä oli miehen ollessa. JÄTÄ se HETI!!!!!! Löysin maailman ihanimman miehen jouluna ja nyt tiedän mitä on kun joku välittää ja rakastaa.. tämmöistä tunnetta ei ole ollut koskaan ennen ja uskon että olen löytänyt itselleni sen oman puoliskoni ja samaa sanoo mieskin. Älä kärsi tuossa suhteessa, yksinolokin on sata kertaa parempaa kuin tuollainen mies... Tsemppiä!!!!
T: Saman kokenut, nyt onnellinen