Kannattaako tunnustaa jos

Ei kannata jos on kysymys yksittäisestä tapauksesta.

Jos kysymys on jatkuvasta pettämisestä voisi mennä itseensä ja mietiskellä syntyjä syviä, kuten MIKSI petän? Ellette saa hyvää syytä lopettaa pettäminen, teidän pitää lopettaa suhteenne. It's a piece of cake..

Se saattaa olla kumppanille liian rasittavaa ja tuoda liian rasittavan riidan, jonka voi välttää, kunhan ei ainakaan tunnusta pettämistä. Mutta vielä varmempaa on, että ei ensinkään petä.

Mutta jos on terve parisuhden, jossa asioista keskustellaan niin ei tarvi mennä pettämään. Otetaan toinen osapuoli huomioon ja kunnioitetaan toista. Jos tulee tarvee ulkopuolisiin suhteisiin niin keskustellaan asiat halki.

t: xyz

t:xyz

tarvi tunnustaa jos ei ole pettänytkään!

Muuttaa suhteen parisuhdehelvetiksi tai lopettaa suhteen tai muuten vaan luhistaa puolison (tunne)elämän, niin siitä vaan.

Pettäminen loukkaa partneria suunnaattomasti, jättää sieluun arvet ja saa miettimään, että mitäköhän vikaa minussa on. Miksi turhaan saada puolisosi pyörittämään päässään ajatuksia siitä, mitä olet tehnyt sille toiselle, "sanoikohan se sillekin näin, silittikö samalla tavalla, nussiko tässä asennossa, oliko sillä parempi sejase..."

Seksielämässänne tulisi olemaan aina se kolmas mukana, partnerisi epäilisi tekemisiäsi jatkuvasti eikä luottaisi enää koskaan. Mikään ei ole pettämisen jälkeen samanlaista, eikä voi enää koskaan tulla samanlaiseksi (paitsi jos ette rakasta toisianne)!!!!

Omasta mielestäni ja kokemuksestani kannattaa tunnustaa ajoissa koska silloin ei ole ehkä vielä ehtinyt valehdella että mitään ei ole ollut kenenkään toisen kanssa... Itseäni loukkaa ainakin todella paljon jos olen itse ollut oikeassa ja sitten haukutaan että utelee asioita liikaa...
Kannattaa olla rehellinen vaikka miten kävisi!