Mulla ja siskolla on ollut aina samat kaverit ja ne teki mulle pienenä aina niin et käski mun hakea sisältä jotain mehua tms.. ja kun tulin pihalle ne oli kaikki häipynyt ja jäin aina yksin. Tätä tapahtu jopa kahdeksannella luokalla kun meidän kaveri porukka pyydettiin bileisiin ja sisko sano menevänsä edeltä ja valehteli missä bileet pidettiin ja jäin silloinkin yksin. Äitini ei koskaan puolustanut mua vaan omaa lellikkiään että sillä oli varmaan hyvä syy tehdä niin.Nyt seurustelen ja mieheni on tehnyt minulle aivan samaa.Kerrankin soitin hänelle kun olin töistä päässy et missä hän oli että tulen mukaan viettää viikonloppua, hän kerto et tilaa taxin mulle ja soittaa et mihin tulen . odotin ainakin kaks tuntia ja mitään taxia ei tullut ja lähin sit kävellen ja yritin koko kävelymatkan soittaa että missä hän oli ja mieheni sano olevansa yhen baarin eteisessä. kuinkas ollakkaan olin kävellyt juuri tuon baarin edustalle ja menin sinne. Ja vitut EI HÄN SIELLÄ OLLUT....LOPUT VOITTE ARVATA. oNKO JÄRKEE VAI EI ONKO JÄRKEE VAI JATKAA TÄTÄ PASKAA ELÄMÄÄ
niin yksin
yksinäinen
4326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ikävä kyllä en osaa vastata, itsellänikin menee tällä hetkellä ihan paskasti mutta jos keksit varman ja kivuttoman ratkaisun niin ilmoittele.
No järkee on jatkaa elämää, mutta ei varmaankaan tuollaisena. Kyllä sulle löytyy järkevämpääkin seuraa, sen uskon. Tuntuu kummalta että sua "kusetetaan" samalla tavallla jatkuvasti! Oletko liian hyvänahkainen? En tiedä ennenkuin oppisin tuntemaan paremmin. Kerro vähän lisää. Ja anna vaikka mailiosoite ettei tarvi kaikkien nähden puida asiaa.
Minulla on ja vähän sama tapaus.
Minutkin jätettiin aina yksin omille heitoille ja olin aina yksin,ja vieläkin.vaikka seurustelen mutta nättää siltä että se jättämienen ja ihmisten valehteleminen aina toistuu samassa muodossa takaisin..
AJattelen jo itsekin samaa että, kuinka kauan tässä jaksan tätä paskaa elämää?
Minulle tulee mieleen, että kun jo lapsena opit, että sinua kohdellaan noin (=valehdellaan ja jätetään yksin), niin vaistomaisesti odotat, että niin ihmiset sinua kohtaan aina tulevat toimimaan. Varsinkaan, kun äitisi ei puolustanut sinua - miksi ihmeessä sitten lieneekään niin tehnyt.
Siksi ehkä helposti myös herätät toisissa ajatukset käyttäytyä juuri niin sinua kohtaan.
Sinun on muututtava sisältäpäin. Ala kunnioittaa itseäsi ja sano, että ansaitset tulla paremmin kohdelluksi. Kehoittaisin sanomaan myös suorat sanat siskollesi ja äidillesi heidän käytöksestään sinua kohtaan ollessasi lapsi.
Tarkoitan tällä, että kerro heille, miltä sinusta tuntui ja että olet heille siitä todella vihainen ja että heidän tulisi vähintää pyytää sinulta syvästi anteeksi ja ehkä hyvittää muutenkin tekonsa. Ei kannata kiristää välejä vastavuoroiseen raivoamiseen, mutta jos heiltä ei ymmärrystä löydy, niin en suosittele alistumaan.
Mieti, miten itse toisia kohtelet ja miten kohtelisit heitä tilanteessa, jossa sinä olisit he ja he sinä. Mieti, mikä on oikein ja mitä ihmisiltä tulisi odottaa.
Sinun ei tarvitse hyväksyä siskosi ja äitisi tekoja eikä myöskään nykyisen miehesi. Sanot hänelle, että se oli viimeinen kerta ja anna sen myös olla. Ole ylpeä, sinua ei loukata enää!