Meillä on ollut 3 kuukauden ajan tietyn tasoinen suhde, että kumpikaan ei etsi ketään toista ja olemme siis yhdessä. Yleensä menen hänen luokseen jos haluamme olla yhdessä, mutta viimeiset kolme kertaa hän on perunut ja siirtänyt tapaamisen aika viime sekunnilla.
Kun vihdoin kysyin onko tähän jokin erityinen syy, hän sanoi että hän haluaa katsella maailmaa yksikseen ja hänestä on tuntunut tältä jo pidemmän aikaa joten seurustelu ei tunnu enää niin tärkeältä koska emmehän ole vielä menossa naimisiin ja viimeksi kun hän tunsi näin, hän petti tyttöystäväänsä. Tottakai aloin itkemään, koska hän ei ole koskaan kertonut asiasta.
Onnistuin kuitenkin tapaamaan hänet, koska halusin vielä puhua asiasta. Ei siitä sitten kyllä puhuttu sanallakaan. Kaikki oli kuin ennen ja hän ihmetteli miksi murjotin. Koko viikonloppu meni niin ihanasti kuten aina, nauroimme, teimme ruokaa ja hän piti minua sylissään. Yksikään hetki ei tuntunut kylmältä tai etäiseltä.
Tuntuu, että hänessä on kaksi persoonaa. Kun puhun hänen kanssaan puhelimessa tai jollakin muulla tavalla niin etten näe häntä, niin hän puhuu jotakin niin syvällistä ja vaikeaa, tuntuu ettei hän haluaisi että meillä olisi suhde. Kun taas olemme yhdessä, se on maailman ihaninta aikaa. Miten hän voi olla niin ristiriitainen? Ei kai kukaan pysty valehtelemaan tunteistaan?
Voiko hän ikinä rakastaa minua, jos hän yhtäaikaa työntää minua etäämmäksi ja pitää silti lähellään? Kun hän välttää sanomasta niitä kolme suurta sanaa tarkoituksetta ja pelkään ettei hän tule koskaan sanomaan niitä minulle. Että hän on kanssani vain "säälistä", koska hän pitää seurastani mutta ei siltikään voisi kuvitella että olisimme kauemminkin yhdessä. Näen tästä asiasta jo painajaisia, kun en ikinä saa hänestä selvää ja pelkään rakastua.
Kun vihdoin kysyin onko tähän jokin erityinen syy, hän sanoi että hän haluaa katsella maailmaa yksikseen ja hänestä on tuntunut tältä jo pidemmän aikaa joten seurustelu ei tunnu enää niin tärkeältä koska emmehän ole vielä menossa naimisiin ja viimeksi kun hän tunsi näin, hän petti tyttöystäväänsä. Tottakai aloin itkemään, koska hän ei ole koskaan kertonut asiasta.
Onnistuin kuitenkin tapaamaan hänet, koska halusin vielä puhua asiasta. Ei siitä sitten kyllä puhuttu sanallakaan. Kaikki oli kuin ennen ja hän ihmetteli miksi murjotin. Koko viikonloppu meni niin ihanasti kuten aina, nauroimme, teimme ruokaa ja hän piti minua sylissään. Yksikään hetki ei tuntunut kylmältä tai etäiseltä.
Tuntuu, että hänessä on kaksi persoonaa. Kun puhun hänen kanssaan puhelimessa tai jollakin muulla tavalla niin etten näe häntä, niin hän puhuu jotakin niin syvällistä ja vaikeaa, tuntuu ettei hän haluaisi että meillä olisi suhde. Kun taas olemme yhdessä, se on maailman ihaninta aikaa. Miten hän voi olla niin ristiriitainen? Ei kai kukaan pysty valehtelemaan tunteistaan?
Voiko hän ikinä rakastaa minua, jos hän yhtäaikaa työntää minua etäämmäksi ja pitää silti lähellään? Kun hän välttää sanomasta niitä kolme suurta sanaa tarkoituksetta ja pelkään ettei hän tule koskaan sanomaan niitä minulle. Että hän on kanssani vain "säälistä", koska hän pitää seurastani mutta ei siltikään voisi kuvitella että olisimme kauemminkin yhdessä. Näen tästä asiasta jo painajaisia, kun en ikinä saa hänestä selvää ja pelkään rakastua.
Vastaukset 21
Vanhimmat
..että mies ei oikein itsekään tiedä, mitä haluaa. Hän luultavasti välittää ja tykkää sinusta paljon, mutta toisaalta hän ei ole ehkä valmis sitoutumaan. Itse olen kanssasi hyvin samanlaisessa tilanteessa, mutta minulle mies on sanonut asian suoraan. Hän rakastaa ja välittää, mutta edellisessä suhteessa häntä on sattunut niin paljon, ettei hän ehkä uskalla lähteä uuteen vakavaan suhteeseen mukaan. Hän on etäinen, koska ei halua satuttaa itseään eikä toisaalta myöskään minua. Ehkä sinulla on samanlainen tilanne. Ehdotan, että keskustelet miehen kanssa, kun seuraavan kerran tapaatte. Se voi vaatia paljon rohkeutta, mutta ehkä se kannattaa, jottet hajota itseäsi lisää. Kysy asioita suoraan, äläkä anna miehen kiemurrella tilanteesta pois. Älä silti epäile, että miehen tunteet olisivat muuttuneet :) Tsemppiä!!!
Meillä on ollut 3 kuukauden ajan tietyn tasoinen suhde ja " Kun hän välttää sanomasta niitä kolme suurta sanaa tarkoituksetta ja pelkään ettei hän tule koskaan sanomaan niitä minulle.
Siis. seurustelette VASTA kolme kuukautta? ja nyt jo odotat, että se sanoo sulle noi 'kolme suurta sanaako?
voi teitä naisia....unbeliviBULL.
hän on sanonut nuo "kolme suurta sanaa" parille entiselleen samassa vaiheessa suhdetta kuin meillä on nyt menossa. ja hänellä on siis ollut kaksi suhdetta ja pisin on kestänyt 6 kuukautta, koska se "jokin" oli kadonnut ja heistä oli tullut enemmänkin ystäviä.
Ei ketään voi pakottaa sanoa 'mä rakastan sua'
Mun mielestä oot nyt vähän egoisti kun sulla on tommonen kiire päällä ja pakko saada kuulla 'nyt jo' sen suusta nuo 'kolme kuuluisaa sanaa' siihen tarvitsee aikaa tutustua toiseen kunnolla ! vaikka mies tai nainen olisikin niin 'ihastunut' ei se merkitse jo sitä että 'rakastaa' kolme kuukautta on vähän!
mutta en toivoisi, että hän on kanssani pelkästään "säälistä". toivoisin vain, että hän joskus voisi rakastaa minua. ja on vaikea tietää, onko hän jo oman päänsä sisällä varma siitä ettei koskaan voi rakastaa minua.
niin lyhyen ajan jälkeen ja on sanonut jo useammalle noinkin lyhyissä suhteissa, niin jo on aikamoinen huiputtaja ja peluri. Ei kukaan voi tosissaan tarkoittaa mitä sanoo jos noin nopeasti ne sanat sanoo ja heti uudelle suhteelle taas...
Hävettää olla nainen kun nainen on noin lapsellinen. Ei ihme että miehet käyttävät meitä naisia miten haluavat - tai ainakin luulevat saavansa käyttää !!
Mikä ihmeen kiire sullakaan on rakastua? Kattele tilannetta ihan rauhassa, ota vaikka itsekin vähän etäisyyttä.
Ottaen huomioon, että mies on mokannut aiemmatkin suhteensa alle puolessa vuodessa, niin ehkä kannattaisi odotella ainakin sinne puoleen vuoteen asti ennen kuin rupeaa mitään sen vakavampaa kehittelemään. Kuulostaa siltä, että mies ei ylipäänsä tiedä mitä rakkaus on, eikä se asia ole hänelle vielä ainakaan sinunkaan kanssa selvinnyt. Tai sitten sillä on jotain hyvin utopistisia käsityksia rakkaussuhteista, ja se luovuttaa kun arkielämä ei kohtaa odotuksia. Sinuna kypsyttelisin hyvin hitaasti, jos et halua sydänsuruja, jos nyt on pakko juuri tämän tyypin kanssa jotain juttua vääntää.
on joku hoito, joku ääliö joka ymmärtää antaa, mutta ei ymmärrä vaatia mitään vastineeksi.
Tee miehelles ylläri niin löydät tän ääliö naisen komerosta tai vessasta vaatemytty sylissä.
kyselijä on itse se hoito ja mies on löytänyt toisen, eikä tiedä mitä tekis... kumman jättäis... kun ei mies näköjään tiedä mitä rakkaus on, niin eihän se voi tietää sitäkään, kuka naisista on se parempi...
muutkin ovat lähes samaa mieltä mun kanssani, niin mun ei tarvitsekkaan kirjoittaa tähän oikeastaan mitään :)
On kyllä vähintää erikoista, että JO 3kk seurustelun jälkeen pitäisi olla tunnustamassa rakkauttaan :O
Eihän tuossa ole mitään järkeä, voi olla että mies ei tunne vielä rakastavansa sinua. Tai haluaa edetä hitaammin (vertaa aiempia kokemuksia). Miksi vertaat jotain aiempia suhteita juuri siihen teidän suhteeseen? Eiköhän jokainen suhde kuitenkin ole erilainen.
En minä ainakaan sanoisi koskaanikinä rakastavani, jos en tuntisi rakastavani. Ihastuminen ja rakastuminen on kuitenkin kolme eri asiaa ;)
Muutenkin tuossa oli jo kirjoiteltu ihan asiallisia vastauksia, niin ei tämän enempää.
Paitti ihan yleisesti ottaen:
"Ei kai kukaan pysty valehtelemaan tunteistaan? "
Kutsu minua ihan miksi ikinä haluat, mutta eiköhän tätä tapahtu ihan jokav*tunpäivä
En muutenkaan ymmärrä, mitä ne kolme sanaa sitten muuttaisi? Jos mies kerran ei muutenkaan ole valmis seurustelemaan ja sitoutumaan, miksi hänen pitäisi rakkauttaan kuuluttaa. Se ainakin musta ois vielä vittumaisempaa, jos joku ois mulle vannomassa rakkauttaan, mutta ei silti toimisi asian edellyttämällä tavalla.
Kaikki rakkaudentunnustukset yms. ovat muutenkin sellaisia, joita heittää ihan noin vaan, tai olla heittämättä. Enemmän kertoo se, miten mies toimii sinun suhteesi, ja haluaako olla kanssasi. En san, etteikö myös ne sanat olisi tärkeää kuulla, mutta vasta kun muulla käytöksellään on valmis vastaamaan niistä.
Ja toista juttua mitä tässä ei meikäläinenkään taida ymmärtää ollenkaan onpi elikkä, se että miksi ihmeessä luulet, että mies jonka kanssa seurustelet VASTA KOLEM KUUKAUTTA seurustelisi sun kaa VAIN SääLISTä?????
Kun et edes tunne tätä miestä edes vielä kunnolla??!!
Mistäs tommonen luulotauti on kotoisin?
Kyllähän se pistää keljuttamaan, että vaikka huulet liikkuu tuulessa, niin silti teot eivät puhu puolestaan. Pätee muuten kaikissa asioissa.
Joo ja sitten kirjoittelin tuossa pitemmänkin stoorin perusteluiksi, mutta menikin niin sekavaksi että pyyhin sen poispoikkeen...
Eli lyhyestä virsi kaunis: Teot puhuvat puolestaan :)
Miksi sitten kiusaat itseäsi asialla? Tottakai mies käyttää tilaisuuden hyväkseen silloin kun sut tapaa, vaikka tunteita sua kohtaan ei juurikaan edes olisi. Ei hän sinua rakasta. Älä anna itsesikään rakastua, ettet tule petetyksi.
Ollaan silloin tällöin tapailtu 1,5 kk:n ajan.Seksiä ei ole!!
Kertoi, että ei pitää minusta valtavasti mutta ei pysty enää sitoutumaan eikä mitään lupaamaan kenellekkään, ei ole varsinaisesti kertonut missä on mennyt pieleen enitsessä elämässä.
Kamalasti kaikkia menoja mutta silti aina vaan jotenkin tulee luokseni ja haluaa olla kanssani.
Kehuskelee mua ja sanoo vihhtyvänsä seurassani.
en minä mitään valoja ja vannomisia todellakaan ole vailla mutta miten mahdollista, että hän puhuu ristiriitaisesti kaikesta asioista.Haluaa vapautta ja tehdä omia juttujaan mutta silti haluaisi olla kanssani ja tehdä juttuja?
Miten tällaiseen ihmiseen pitäisi suhtautua?
Olen antanut hänen tulla ja mennä ja en tod. ole itse saatavilla seuraksi aina kun hänelle käy...
Kun osais arata mitä hän minusta oikein haluaa?
Olen sen kysynytkin mutta ei itsekkään oikein tiedä....
Huh, taidan olla aika pahassa pulassa ja itseäni suojellen taitaisi olla parempi olla vetäytyä.
...mä olisin kirjottanu noi kaks ekaa tai sit ton edellisen viestin... huh, mä jotenkin kuvittelin että oon ainut tyyliin samanlaisessa tilanteessa. Mä tosin oon puhunut miehen kanssa läpi sen, että hän ei ole vielä valmis "vakavampaan" juttuun mun kanssani, haluaa tehdä kaikkea ja viettää aikaa mun kanssa - miettimisajan hän halusi siinä vaiheessa kun minä kerroin ihastuneeni häneen... *aina sama juttu ollut kaikkien miesten kanssa joita olen tapaillut* (hän itse oli kertonut minulle siitä jo monta kertaa aikaisemmin, että on ihastunut muhun)
Tapailimme alkuun parisen kuukautta, sitten tuli tuo "miettimisvaihe" eteen... Nykyään nähdään harvemmin mutta aina kun nähdään on meillä yhtä hellää kuin aina aikaisemminkin (ei seksiä kuin ehkä joka kolmas kerta kun nähdään) Hän on kertonut viihtyvänsä mun kanssa, mä olen ihana, suloinen, kaunis etc... mitä ikinä ja mies haluaa kuulemma mua nähdä ja kuulla jatkossakin. Siitä huolimatta ei mitään näitä suunnittelemiamme asioita kuitenkaan tapahdu(odottaako että minä sanon, että milloin mennään ja tehdään vai mitäh..?)näemme mun luona silloin kun hän kerkeää ja jaksaa tulla - yleensä sovimme esim. edellisenä päivänä josko oon himassa et tulisi...
Tekstareita mä laitan yleensä hänelle ensin, tuntuu välillä ettei hänestä kuule mitään jos en laita (voi mennä useampi päivä)- hän vastaa kuitenkin aina viesteihini heti ja useimmiten "keskustelemme" tekstariteitse kymmenenkin viestiä putkeen.
Toisaalta tuntuu mukavalta, että hän haluaa viettää aikaa kanssani edes vähän, toisaalta tää on aika raskasta kun ei koskaan tiedä millon nähdään ja tuleeko tästä yhtään mitään enempää ikinä. En halua hoputtaa, mutta silti olisi mukava tietää tapahtuuko mitään ikinä (siis nää meidän suunnitellut tekemiset esim.) Kun tätä asiaa olen kysynyt, hän vakuuttaa että tottakai toteutamme - vaan ei ole hoppu mihinkän... no juu, ei olekaan.
Jos olisin itse tuossa tilanteessa, en näkisi vaivaa tyypin eteen enää. Vaikuttaa sille, että mitä kauemmin tyyppiä katselet, sen pahemmin todennäköisesti saat nokillesi jossain vaiheessa. Helpompi antaa mennä, kun on mennäkseen... Enemmän se myöhemmin sattuu.
onko hänen horoskooppimerkki kenties kalat?
=)
mistä tuollaista päättelit?
...tarkotit, niin mies ei ole kalat vaan härkä...
minullakin oli suhde tuollaiseen mieheen. Ja hän oli samanlainen monelle muullekin. Eli kasvotusten tosi ihana, helli, sanoi minun olevan parasta elämässään ja ei kenekään muun kanssa ole sellaista yhteyttä kokenut jne. ja vaikutti todella aidolta, mutta sitten tekstiviestillä tai mesessä kertoi aika-ajoin, että ei nyt olekaan ihan valmis sittenkään vakavampaan suhteeseen. Tätä on-off-tilannetta kesti muutaman vuoden, kunnes lopulta viimeisimmän kylmän pyyhkeen kohdalla irrottauduin lopullisesti hänestä.
Eli mikäli hän on samanlainen kuin tapaamani mies, hänen ongelmansa on kaikkien mielyttäminen kun ei ole pokkaa sanoa, että oikeasti ei koe suhdetta itselleen sopivaksi. Hän todellakin osasi näytellä tunteensa täydellisesti eikä ikinä olisi pystynyt arvaamaan, että toinen vedättää. Joskus puhuttiin aiheesta ja hän sanoi kyllä tarkoittavansa joka sanaa siinä hetkessä eikä kuulemma valehdellut minulle. Kuitenkin heti seuraavassa hetkessä hän tarkoitti samoja sanoja jollekin toiselle. Ja sitten taas myöhemmin minulle. Sairasta.