Kaikkea, paitsi...

Jokaiselle on niitä oikeita, useampia. Tietty, mitä enempi poikkeaa massasta, niin sitä vähempi niitä on, mutta ei sen takia kannata alkaa samanlaiseksi kuin suurin osa.

Totta, että vaikka kaikki muut ulkoiset puitteet olisivat kunnossa, niin jos se kumppani puuttuu, niin tuntuu, että elämästä puuttuu paljon. Tuossa on vielä mun mielestä sekin juttu, että sitten kun tosiaan ne kaikki perusasiat (terveys, tutkinto, työ, asunto, ystävät, harrastukset) ovat kunnossa, niin sitten sitä vasta onkin aikaa miettiä ja haikailla sitä toista siihen vierelle. Tuntuuhan onni huomattavasti mukavemmalta kun sen voi jakaa toisen kanssa.

Pelkästään tekstisi perusteella vaikutat fiksulta, ajattelevalta naiselta, varmasti tulet kohtaamaan sen oikeenlaisen, se on vaan ajan kysymys. Sitä odotellessa yritä nauttia elämästä :).

Onhan tämä tosi ongelma, kuten olen täällä aiemmikin monesti kirjoittanut. Liika työ tai kiire on monelle ihan ns. veruke olla seurustelematta. Kun asiat arvostaa oikeaan järjestykseen niin kyllä se erityinen ihmissuhde tarvitsee nostaa päälimmäiseksi. Työhön moni hukkaa elämänsä ja nuoruutensa.

Niin itse en ole koskaan ollut kiinnostunut yhden illan suhteista, koska haluan enemmän ja sen voi vaan saada aidon tunteen ja kunnioituksen kautta. Niin tiedän tuon väärälle vuosikymmenelle syntymis jutunkin.

En voi lisätä kirjoitukseesi okeastaan mitään. Minulla on hämmästyttävän samanlainen tilanne... Mukava kuulla etten ole ainoa. Tai siis että on samassa tilanteessa eläviä. Toivottavasti meillä sitten on kaikki mitä kaivataan vielä edessä päin :)

ei ole olemassa kenelläkään vaan juttu on sellainen et niitä oikeita on maailma väärällään. Kyseessä on ainoastaan kahden ihmisen luonteen sopivuutta ja ripaus sielujen sympatiaa. Melkein kuka tahansa voi olla se oikea se ei vaadi kuin hivenen muutoksia ja sitoutumista molemmilta ni tuossa tilanteessa kyseinen ihminen tuntuu siltä et nyt löyty minulle se oikea ! Todellisuudessa paikan voi täyttää halutessaan melkein kuka vaan ?

Nimittäin jos asennoituu jo siten, että on "kiireinen ja menevä" eikä sen takia ole löytänyt sitä "oikeaa", niin varmaan sen herkemmin se elämä jää elämättä. Onhan se kuitenkin hyvä syy (ainakin itselle selitellessä), että on kovin kiireinen / ei mulla ole aikaa etsiä sitä "oikeaa", sen takia minulla ei ole ketään. Joka paikkaan mennään vähintään pientä matalalentoa, ja sitten yhtenä kauniina aamuna herätäänkin eläkeläisenä ja huomataan, että eihän mulla olekkaan "mitään", ei perhettä, ei puolisoa.

"Yhden illan seuraa olisi usein tarjolla, mutta mielummin valitsen yksinolon"

Vanha viidakon sanontahan on, että kotoa tullaa harvoin hakemaa (mutten tiedä päteekö tämä sinuun miten hyvin).
Eli ilmeisesti tarkoitit, että käyt kuitenkin ihmisten ilmoilla, ja ehdokkaita lakanan väliin on... Mutta mikäs siinä sitten on, että kukaan näistä ei sitten kiinnosta sinua?? Siis KUKAAN? Vähintään aika mielenkiintoinen väite. Oletko pohtinut, että miksi näistä useista yhden illan tarjoajista kukaan ei sytytä?
Jos syynä on ulkonäkö, niin odotatko kuitenkin sisimmässäsi sitä Herra Oikeaa, jonka tavatessasi jo hänen huumaava partavetensä tuoksu vien tajuntasi ;)
Eli onkohan kriteerisi liian tiukat.

Tai sitten olet jo asennoitunut siten, että sinä olet erilainen, et koskaan löydä sitä "oikeaa". Niin sittenhän voisi olla niinkin, että et olekkaan virittynyt oikealle taajuudelle tavatessasi potentiaalisia kumppaneita, kaikki vaan tuntuu harmaalta massalta. Mikään ei tunnu miltään. Ja kuitenkin ikävä korventaa sisintäsi, ja haluaisit palavasti tavata sen jonkun, jonka kanssa voisit jakaa elämäsi ilot ja surut.
Vai odotatko kuitenkin sitä Miestä, joka tulee ja kantaa sinut luolaansa ja sinä vain vikiset. On todellinen Mies, ei mikään hiirulainen (kerran kaipailet aikakonetta, että pääsisit "vanhaan hyvään aikaa", mutta miten kauas haluat) ;)

Eli onko tämä kuitenkin pelkkä asennekysymys. Siis jos muuten olet ihan kivan / mukavan näköinen (mitä kukaan meistä ei pysty kuitenkaan tietämään) :)

Muutoin kyllä uskoisin tietäväni, että mitä tarkoitat noilla ajatuksillasi.

Hankala tilanne. Tosiasia on kuitenkin se, että jos
ei ole aikaa suhteelle, ei siitä suhteesta koskaan
mitään tulekaan. Nämä "keskiviikkona olisi tunti aikaa rakastua" -jutut eivät koskaan tule toimimaan.

Tosin sitten kun ihminen oikeasti rakastuu, sitä aikaa
alkaa kummasti löytymään myös suhteelle.

Tuo "Se oikea" -juttu on minusta täyttä legendaa.
Ei ole olemassa yhtä oikeaa, vaan on olemassa
monia sen tyyppisiä ihmisiä, jonka kanssa viihtyy.
Se onkin sitten tuurista kiinni sattuuko sellaisiin
ihmisiin törmäämään ja kiinnostuvatko myös he sinusta.

Mahdatko vaatia liikaa? Onko liian korkeat kriteerit?

Toivoisin joiltakin kirjoittajilta hieman enemmän ponnistelua lukemisen ymmärtämiseen. En missään nimessä koe olevani liian kiireinen seurustelemaan. Se on vain tekosyy MUILLE, koska en pysty tunnustamaan kenellekään yksinäisyyttäni. On kiusallista vastailla uteluihin, että "mitäs sinne miesrintamalle kuuluu", kun ei ole mitään kerrottavaa. Jos minulla olisi kumppani, niin suhde menisi kyllä tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi.
En todellakaan kuvittele, että jokaiselle olisi vain yksi ja ainut oikea, pyrin vain kärjistämään kirjoitustani. Harva varmaan tosissaan uskoo moisiin satuihin.
Baarissa en kuvittele tapaavani ketään. Nekin, joiden kanssa olen myöhemmin ollut yhteydessä, ovat miltei kaikki olleet varattuja. Ei kiitos siis.
Luulen, että yksinäisyys on asia, jonka vain kohtalotoveri voi todella ymmärtää. Joku saa sen kuulostamaan siltä, kuin se olisi oma valintani, mutta se on todellinen ongelma. Pakon edessä olen edelleen yksin. En halua ketään, joka ei aidosti arvosta minua ja ajatuksiani. (Nyt joku tietysti saivartelee, että ei kukaan ole täydellinen, mutta tiedätte, mitä tarkoitan.)
Elämäniloa ja tsemppiä kaikille samankaltaisessa tilanteessa oleville! Ja kiitos kannustuksesta!