Erään teorian mukaan ihmissuhteissa on läpikäytävä 5 vaihetta joista ensimmäinen on ihastuminen ja toinen on epäröinti-vaihe. Olen huomannut miesten arpovan tässä epäröinti vaiheessa muutamasta kuukaudesta jopa puoleen vuoteen. Naisilla tuntuu usein olevan helpompaa ja nopeampaa siirtyä kolmanteen vaiheeseen: jakamattomaan suhteeseen.
Ihmetykseni kohdistuukin siihen, että miksi miehillä tuntuu olevan vaikeuksia päättää ollako vai eikö olla jonkun naisen kanssa?
Sitoutumispelkoako? Tuntuuko että, saatat menettää jotain jos laitat panoksesi yhden kortin varaan? Ingen annan kan nå dig(ruotsin kieli on niin kaunis;)
Vai ettekö te miehet yksinkertaisesti tuhlaa aikaanne moisen asian pohdiskeluun vaan mieluummin elätte päivä kerrallaan ja odotatte josko sisältänne jonain kauniina aamuna kuuluu kellojen kilinää ja se on teille merkkinä siitä, että tuossa vierellä maakaa nainen johon satsata tulevaisuudessa? ;D
Ihmetykseni kohdistuukin siihen, että miksi miehillä tuntuu olevan vaikeuksia päättää ollako vai eikö olla jonkun naisen kanssa?
Sitoutumispelkoako? Tuntuuko että, saatat menettää jotain jos laitat panoksesi yhden kortin varaan? Ingen annan kan nå dig(ruotsin kieli on niin kaunis;)
Vai ettekö te miehet yksinkertaisesti tuhlaa aikaanne moisen asian pohdiskeluun vaan mieluummin elätte päivä kerrallaan ja odotatte josko sisältänne jonain kauniina aamuna kuuluu kellojen kilinää ja se on teille merkkinä siitä, että tuossa vierellä maakaa nainen johon satsata tulevaisuudessa? ;D
Vastaukset 8
Vanhimmat
siltä että se on hyvin henkilökohtaista, on paljon miehiä jotka olisivat olleet paljon pitempään valmiita, kuin minä, mutta kun ei kiinnostanu nii se oli sitte kenkää niille!!!! Tosin ei se jättäminen aina niin hauskaa oo!!!
Minä olen sitä mieltä että kannattaa vaan elää hetki kerrallaan eikä niin kauheesti huolehtia tulevasta.
...hae vastausta otsikkoni kysymykseen, joka on varsin irrelevantti(kaikkien alojen asiantuntijaa lainatakseni;), vaan enemmän minua kiinnostaa mistä johtuu tämä pitkähkö epäröinti.
Vai oonks mä vaan niin maharottoman kärsimätön, jotten jaksa orottaa notta miäs päättää mitä teköö.
kyllä minäkin..... mutta asiat nyt vaan menevät niin kuin menevät.
Hmmm... ei vaan mulla. Se ihastumis vaihe kestää mulla jonkun puolisen vuotta. Mikään ei haittaa ja ärsyttävät asiatki jaksaa ja kestää. Sen puolen vuoden kuluessa sitä vaan tulee sellainen kirkas ja selkeä olo ikään kuin valaistuminen "minähän rakastan tuota tyttöä"
Ekan kerran se oli sellaista kuminaa ja jylyä että sitä ei voinu olla huomaamatta mut nyt se taitaa vaan olla vähän pienemmän sortin kellonsoitto ja sitä on tullu vähän varovaisemmaksi. Niiden suhteen mut minä vaan huomaan yht'äkkiä rakastavani jotain. Se on kyllä aina sattunu sillälailla että ollaan maattu rinnakkain. :D
Mitäs ne neljäs ja viides vaihe ovat? Pettäminen ja eroaminen?
neljäs taisi olla intiimivaihe ja viides yhteenmuuttaminen/avioliitto ja siihen rinnastettavat toiminnot. Mutta moni taitaa kompastua noihin mainitsemiisi seikkoihin jo paljon ennen viidettä vaihetta ;)
Mua kiinnostais kanssa hirveesti vastaus tähän asiaan. Puoli vuotta on kohta kulunut ja en tiedä vielä miten tässä suhteessani käy. Pelkään pahinta, koska epäröintiä on jo ollut, mutta tiedän, että tunteita on paljon... ailahtelua ja epäröintiä sekä toisinaan täysillä menoa...
uuden ihastuksen tuon epäröintivaiheensa aikana ja jopa sen jälkeen kun heillä sitten oli jotain peliä, hän mietti minulle ääneen, ettei tiedä kumman meistä ottaisi!!! No minä sitten otin ja lähdin.