Mun ongelma on sellainen, että avomieheni on tavallaan aika aggressiivinen tyyppi..Ainakin toisinaan. Varsinkin humalassa alkaa helposti haastamaan riitaa muiden miesten kanssa, ei tosin koskaan ihan tyhjästä vaan, mutta mielestäni joskus aika pienin perustein. Hän myös turhautuu helposti..esim. jos hän vaikka yksin asentaa lamppua kattoon eikä homma onnistu kerralla, hän saattaa alkaa huutamaan tyyliin "Ei perkele tästä nyt tule mitään" ja heitellä työkaluja. Kun olemme riidelleet, hän on hajoittanut kaksi kertaa astian heittämällä sen seinään/lattiaan. Minuun hän ei ole koskenut..joskus pitänyt kyllä kiinni kun on koittanut saada minut rauhoittumaan..tai vienyt kännykän väkisin kädestä. Koen tämän kaiken käytöksen kuitenkin uhkaavana. Nykyään pelkään riitoja hänen kanssaan. Hän osaa olla myös hyvin ilkeä riidoissamme, esim. viimeksi kun olin lähdössä riidan aikana ystävättäreni luo evakkoon yöksi, hän vei kotiavaimeni ja sanoi, että turha sitten tänne enää yrittää tulla. Eli siis tavallaan kiristää minua, koska tiesi etten lähde ilman avaimiani kuitenkaan. Hän saa minusta aina jotenkin yliotteen riidoissa ja osaa kyllä käyttää sitä hyväkseen.
Minua tuollainen käytös häiritsee..pidän rauhasta, enkä siedä huutamista ja riehumista, vaikkei se kohdistuisi minuun edes. Koen kaiken tuollaisen huudon ja tavaroiden rikkomisen todella uhkaavana, johtuu varmaan siitäkin, että lapsena minulle ei ole koskaan huudettu ja molemmat vanhempani ovat myös hyvin rauhallisia. Eikö luonteemme vaan sitten sovi yhteen, vai?
Olen kyllä puhunut tästä avokilleni ja hän tasan tietää kantani tuollaisen käytökseen. Ensimmäisen kerran kun hän paiskasi astian seinään, sanoin hänelle, että en todellakaan kestä tuollaista ja että jos hän tekee vielä niin, tahdon erota. Hän teki sen uudestaan ehkä noin kuukauden päästä, silti jäin suhteeseen. Oliko tämä jo virhe?
Ainiin, sellaisen asian vielä mainitsen, että avokkini on minua lähes 10 vuotta vanhempi (itse olen reilut 20v) ja hänellä on edellisestä suhteesta lapsia. Lapset ovat minullekin läheisiä, varsinkin nuorin. Tapa, jolla hän heillekin joskus hermostuksissaan puhuu, häiritsee minua. En todellakaan haluaisi, että hän puhuisi meidän lapsellemme siihen sävyyn. Tyhmää varmaan kuvitella, että meidän lapsemme kohdalla hänen käytöksensä jotenkin muuttuisi. Niin kuitenkin kai kuvittelen. Nyt olen kuitenkin alkanut vahvasti kyseenalaistamaan sitäkin, että haluanko hänen kanssaan edes lapsia kun hän kohtelee toisinaan heitä mielestäni aika julmasti.
Yhteistä taivalta meillä on takana yli kolme vuotta.
Tiedän, että tämä kuulostaa aika vähäpätöiseltä ja täällä on ihmisiä, joilla on oikeasti vakavia ongelmia, mutta tämä asia on vaivannut minua jonkin aikaa ja haluaisin ulkopuolisen mielipiteitä tähän juttuun kun olen itse pyöritellyt näitä asioita päässäni vaikka miten paljon.
Kuitenkin, miltä tämä kaikki teistä kuulostaa? Olen pitänyt häntä aina tyyppinä, joka ei varmasti löisi naista, mutta jotenkin viime aikoina olen alkanut pelkäämään sitäkin. En sano, että minussa ei olisi mitään vikaa, on varmasti. Mutta mistä tuollainen käytös johtuu? (Oikeastaan luulen tietäväni, että osittain tulee nuoruuden kotioloista, koska hänen isänsä vaikuttaa minusta aika samantyyppiseltä). Onko syytä huoleen? Mielipiteitä, kommentteja..
Minua tuollainen käytös häiritsee..pidän rauhasta, enkä siedä huutamista ja riehumista, vaikkei se kohdistuisi minuun edes. Koen kaiken tuollaisen huudon ja tavaroiden rikkomisen todella uhkaavana, johtuu varmaan siitäkin, että lapsena minulle ei ole koskaan huudettu ja molemmat vanhempani ovat myös hyvin rauhallisia. Eikö luonteemme vaan sitten sovi yhteen, vai?
Olen kyllä puhunut tästä avokilleni ja hän tasan tietää kantani tuollaisen käytökseen. Ensimmäisen kerran kun hän paiskasi astian seinään, sanoin hänelle, että en todellakaan kestä tuollaista ja että jos hän tekee vielä niin, tahdon erota. Hän teki sen uudestaan ehkä noin kuukauden päästä, silti jäin suhteeseen. Oliko tämä jo virhe?
Ainiin, sellaisen asian vielä mainitsen, että avokkini on minua lähes 10 vuotta vanhempi (itse olen reilut 20v) ja hänellä on edellisestä suhteesta lapsia. Lapset ovat minullekin läheisiä, varsinkin nuorin. Tapa, jolla hän heillekin joskus hermostuksissaan puhuu, häiritsee minua. En todellakaan haluaisi, että hän puhuisi meidän lapsellemme siihen sävyyn. Tyhmää varmaan kuvitella, että meidän lapsemme kohdalla hänen käytöksensä jotenkin muuttuisi. Niin kuitenkin kai kuvittelen. Nyt olen kuitenkin alkanut vahvasti kyseenalaistamaan sitäkin, että haluanko hänen kanssaan edes lapsia kun hän kohtelee toisinaan heitä mielestäni aika julmasti.
Yhteistä taivalta meillä on takana yli kolme vuotta.
Tiedän, että tämä kuulostaa aika vähäpätöiseltä ja täällä on ihmisiä, joilla on oikeasti vakavia ongelmia, mutta tämä asia on vaivannut minua jonkin aikaa ja haluaisin ulkopuolisen mielipiteitä tähän juttuun kun olen itse pyöritellyt näitä asioita päässäni vaikka miten paljon.
Kuitenkin, miltä tämä kaikki teistä kuulostaa? Olen pitänyt häntä aina tyyppinä, joka ei varmasti löisi naista, mutta jotenkin viime aikoina olen alkanut pelkäämään sitäkin. En sano, että minussa ei olisi mitään vikaa, on varmasti. Mutta mistä tuollainen käytös johtuu? (Oikeastaan luulen tietäväni, että osittain tulee nuoruuden kotioloista, koska hänen isänsä vaikuttaa minusta aika samantyyppiseltä). Onko syytä huoleen? Mielipiteitä, kommentteja..
Vastaukset 3
Vanhimmat
tulisi puhumaan sinulle vastaavia asioita kuin sinä sanot täällä, miten reagoisit? Kehottaisitko jäämään vai lähtemään?
Minä toteaisin ystävälleni, että ei kannata heittää kaikkia elämän positiivisia mahdollisuuksia hukkaan roikkumalla parisuhteessa jossa on enemmän pelkoa kuin hyvää oloa.
Sinun pitäisi kohdella itseäsi kuin kohtelisit parasta ystävääsi.
Sä et ole vastuussa avokkisi käytöksestä tai sen korjaamisesta, et sä ole mikään terapeutti. Hänen pitäis selvittää ongelmansa itse, vasta sitten hänen käytöksensäkin muuttuu.
Mieltä painavilla asioilla on tapana purkautua helpoiten just kännissä kun estot kaikkoo mäkeen.
Sinuna punnitsisin vakavan keskustelun mahdollisuuksia herättää avokkisi näkemään ja kuulemaan sun huolesi teidän tulevaisuudestanne.
Sulla on lupa pitää kiinni omista arvoistasi ja periaatteistasi eikä sun tarvi myötäillä ja sietää ja kestää vaan kun toisella on vaikeeta.
Mieti olisko sun avokista kuuntelijaksi vai miten ja missä häntä voisi lähestyä niin, että message menis kans perille asti.
Teit virheen kun jäit vaikka uhkasit seuraavasta lähteä.
UHKAILE VAIN ASIOILLA MITKÄ VOIT JA MYÖS AIOT TOTEUTTAA. Toimii myös lapsiin.(ainakin tässä perheessä toimi minuun ja sisaruksiini)
EI ON AINA EI. Ymmärtäkää sen merkitys.