..ja elämää..
Tapasin 1,5 vuotta sitten ihanan miehen, mulla oli entisestä erosta kulunut vajaa vuosi.. olin saannut elämän tasapainoon. Tämä uusi mies petti mua 6kk yhdessäolon jälkeen, annoin anteeksi ja jatkoimme.. sen jälkeen kaikki on mennyt hyvin.. ainakin tuntuu siltä..rakastan ja saan tuntea sen kuinka on rakastettu.. mun ex petti mua suurinpiirtein 6kk yhdessäolon jälkeen myös, aikoinaan.. annoin anteeksi ja olimme yhdessä sitten 3,5 vuotta.. ajattelin että voin tehdä niin nytkin..olin kasvanut aikuisena (ikää nyt 27.v) ja en nähnyt tilannetta enään niin lapsenomaisena.
No jatkoimme suhdetta.. ja kaikki on ollut hyvin..
Nyt mussa on alkanut itää mustasukkaisuuden jyvä.. olen utelias näkemään kenen kanssa mies juttelee mesessä tai baarissa tms.. itseasiassa olen saannut hänet n. 1 kk sitten 'kiinni' siitä että rupatteli mukavia entisen työkaverin kanssa.. kielsi joka tapauksessa asian. Askön klikkasin sinisenä huutavaa mesetekstin palkkia ja siellä joku nainen huuteli häntä.. saatta olla joku mese tuttu mutta kumminkin... =(
Ei sillä on mullakin vanhoja tuttuja edelleen mesessä ja puhelimessa löytyy joidenkin miesten numeroita.. mutta ei se tarkoita sitä että mä vehtaan niiden kanssa. Kun mä seurustelen, seurustelen sitten oikeesti..
Olen halunnut muuttaa yhteen jo tovin..mies ei ole valmis tähän, vaikka vietämme lähestulkoon joka yön(töistä riippuen) yhdessä, samoin illat työn jälkeen.. paikka vaan vaihtuu melkolailla tasapuolisesti kummankin kämpän välillä.. mies kertoo, että ei vielä uskalla muuttaa yhteen ex:n kolhiessa häntä niin pahasti ja heittäessä pihalle..pelkää että samoin kävisi myös meille..
En tiedä sitten mikä totuus on.. haluaisin rauhallisen, vakaan suhteen.. tasapainoisen suhteen,missä olisi rehellisyyttä ja että ei tarvitsisi aina pähkäillä missä ollaan yö, missä syödään, mitä tehdään..kuljetanko reppuni tänään töihin, vai menenkö kodin kautta jne jne.
Rakastan, mutta väsyttää.. tämä suhde syö minua.. en ole oma itseni.. tuntuu, että elämäniloa on vähän kadonnut.. yritänkö liikaa.. mun pitäs miettiä enemmän itseäni, ei aina laittaa toista ensisijaiselle paikalle.. mun pitää huolehtia itsestäni... haluaisin tehdä jotakin radikaalia.. ehkä vaihtaa duunia parempaan.. tai hankkia lisä duunin.. haluisin päämääriä ja suunnitelmia..
Nyt mä en jotenkin saa aikaiseksi...
Mitä mun pitäs tehdä.. rakkaudesta en haluaisi luopua....
Kiitos kun luit tänne asti =)
Tapasin 1,5 vuotta sitten ihanan miehen, mulla oli entisestä erosta kulunut vajaa vuosi.. olin saannut elämän tasapainoon. Tämä uusi mies petti mua 6kk yhdessäolon jälkeen, annoin anteeksi ja jatkoimme.. sen jälkeen kaikki on mennyt hyvin.. ainakin tuntuu siltä..rakastan ja saan tuntea sen kuinka on rakastettu.. mun ex petti mua suurinpiirtein 6kk yhdessäolon jälkeen myös, aikoinaan.. annoin anteeksi ja olimme yhdessä sitten 3,5 vuotta.. ajattelin että voin tehdä niin nytkin..olin kasvanut aikuisena (ikää nyt 27.v) ja en nähnyt tilannetta enään niin lapsenomaisena.
No jatkoimme suhdetta.. ja kaikki on ollut hyvin..
Nyt mussa on alkanut itää mustasukkaisuuden jyvä.. olen utelias näkemään kenen kanssa mies juttelee mesessä tai baarissa tms.. itseasiassa olen saannut hänet n. 1 kk sitten 'kiinni' siitä että rupatteli mukavia entisen työkaverin kanssa.. kielsi joka tapauksessa asian. Askön klikkasin sinisenä huutavaa mesetekstin palkkia ja siellä joku nainen huuteli häntä.. saatta olla joku mese tuttu mutta kumminkin... =(
Ei sillä on mullakin vanhoja tuttuja edelleen mesessä ja puhelimessa löytyy joidenkin miesten numeroita.. mutta ei se tarkoita sitä että mä vehtaan niiden kanssa. Kun mä seurustelen, seurustelen sitten oikeesti..
Olen halunnut muuttaa yhteen jo tovin..mies ei ole valmis tähän, vaikka vietämme lähestulkoon joka yön(töistä riippuen) yhdessä, samoin illat työn jälkeen.. paikka vaan vaihtuu melkolailla tasapuolisesti kummankin kämpän välillä.. mies kertoo, että ei vielä uskalla muuttaa yhteen ex:n kolhiessa häntä niin pahasti ja heittäessä pihalle..pelkää että samoin kävisi myös meille..
En tiedä sitten mikä totuus on.. haluaisin rauhallisen, vakaan suhteen.. tasapainoisen suhteen,missä olisi rehellisyyttä ja että ei tarvitsisi aina pähkäillä missä ollaan yö, missä syödään, mitä tehdään..kuljetanko reppuni tänään töihin, vai menenkö kodin kautta jne jne.
Rakastan, mutta väsyttää.. tämä suhde syö minua.. en ole oma itseni.. tuntuu, että elämäniloa on vähän kadonnut.. yritänkö liikaa.. mun pitäs miettiä enemmän itseäni, ei aina laittaa toista ensisijaiselle paikalle.. mun pitää huolehtia itsestäni... haluaisin tehdä jotakin radikaalia.. ehkä vaihtaa duunia parempaan.. tai hankkia lisä duunin.. haluisin päämääriä ja suunnitelmia..
Nyt mä en jotenkin saa aikaiseksi...
Mitä mun pitäs tehdä.. rakkaudesta en haluaisi luopua....
Kiitos kun luit tänne asti =)
Vastaukset 7
Vanhimmat
mä olisin antanu heti kenkää petturille. Sitä kun haluaa niin paljon rakastaa ja saada vastarakkautta niin tulee sokeaksi ilmiselville asioille: henkilö joka pettää ei rakasta.
etsii samanlaiset partnerit kuin entinen. :(
U get it?
Pohdin viime yön.. kirjoitettuani tuon yllä olevan viestin ja herätettyäni miehen sohvalta sänkyyn nukkumaan.. kuuntelin hänen nukahtamistaan ja hengitystään ja pohdein suhdettamme.. taisi se mennä jonnekkin aamu 2.. ennen kuin nukahdin..
Koitin miettiä mitä haluan suhteelta.. millaiseen miehen haluan..(kukaan mun seurustelu kumppaneista ei ikinä ole ollut sitä mitä tahdon).. olenko tyytynyt aina siihen vaihtoehtoon, että on kiva että on joku.. mietin ex:ää.. ja vertasin häntä nykyiseen (typerästi tehty).. mutta koitin selventää ajatuksiani...vaukka mä tällästä puntarointia teenkin elämässäni nyt..mä silti rakastan tätä nykyistäni niiiin paljon.
Mietin myös mitä tahdon elämältäni ja totesin, että minulla on menossa myös jokin ikäkriisi.. tunne ettei ole saannut mitään aikaiseksi.. ja se 30 lähenee, muutaman vuoden päästä.. ihmiset ympärillä saa lapsia, kulkee eteenpäin, kehittyy työssään jne..
Mä olen aika umpisolmussa.
anna sen pellen jatkaa elämäänsä ja sinä omaasi jonkun luotettavamman kanssa. Ei hän ole sen arvoinen, että turhaan kiusaat itseäsi. Anna itsellesi rauha.
Kai olet jo kertonut haaveistasi kumppanillesikin? Kyllä unelmista ja haaveistakin pitää pystyä puhumaan ihan asiallisesti ja pohdiskellen.
Yhteen muuttaminen ei välttämättä takaa yhtään nykyistä varmempaa fiilistä sulle, jolla on epäilys sydämessä...
Puhu siitäkin, että olet yhäkin hyvin epävarma luottamuksen suhteen ja että kaipaat kovasti vakuuttelua ja huolenpitoa, jotta olo tasaantuu. Sellaisen puheen merkitykset kyllä ymmärtää kun tykkää toisesta.
mul o kans tosi ahistava suhde..rakastan naista aivan älyttömästi ja hän vain leikkii tunteillani..joku päivä rakastaa ja haluu kaikkee ihanaa mitä ollaan suuniteltu ja toisena päivänä jääkylmänä ettei halua jatkaa..sanoi jopa miettineensä että pettää..taidan olla epätoivoinen
puhetta sun naiseltasi...
mä en voisi ikinä pettää.. en ees humalassa...tuo oniaka kurja tunne..
olen siis alkuperäinen kirjottelija...
...itseasiassa tempaisin hiukan äskön.. päätin miettiä mistä aloitan.. ja menen katsomaan asuntoa tällä viikolla.. asunto on tuplaten isompi, mutta vuokra on 100€ pienempi... jos alottaisin asunnosta.. samalla katselisin uutta työtä... jne..otan prosessiksi nyt oman elämän parantamisen.. mä en voi elää miehen ehdoilla elämääni... luulen, että elämä asettuu pienin askelin uomiinsa.. jokin sisäinen kaaos mulla on vaan menossa... tuntuu kurjalle, mutta mä koitan mennä eteenpäin.. itsellenihän mä elän täällä...