Ja taas koitti se jäähyväisten hetki... Kolme ihanaa päivää takana, ja taas monta viikkoa ennen kun taas nähdään:( Väimatkaa 600km...
Kuinka te muut jaksatte odottaa? (ja kerryttää puhelinlaskuja;))
Kuinka te muut jaksatte odottaa? (ja kerryttää puhelinlaskuja;))
Vastaukset 13
Vanhimmat
...jaksanu, joten toivotan voimia sulle!
nimim.välimatkaa oli n3000km
Välimatkaa 6000 km ja nähdään taas ensi kesänä. Koettakaa lapset nyt kestää edes pari viikkoa.
Tiedäthän, että lapsi on malttamaton;)
Täytyy nostaa hattua, minusta ei tollaiseen suhteeseen olis. Tarvin fyysistä läheisyyttä kyllä useammin. Mutta odotatko todellakkin uskollisesti puolikin vuotta??
...kaatoi suhteen; "mieslapsi" halusi kevyen kaukosuhteen jatkuvan loputtomiin, siten että molemmat "lapset" asuvat eri maassa, myös olivat kotoisin eri maasta. "Naislapsi" oli valmis jättämään oman maansa syventääkseen suhdettaan "mieslapseen" mainittakoon nyt tässä että ikää miehellä 35, jos sillä nyt on mitään merkitystä, ja eihän sillä ole.
Mun mies on merikapteeni ja sen työt menee 3viikkoa töissä ja 3viikkoa lomalla. Kyllä ne työjaksot on aika pepusta kun ei nähdä. Puhelimessa puhutaan melkein joka päivä (joskus ei voi kun laiva on kuuluvuuskenttien ulkopuolella). Nyt perjantaina on ilon päivä kun ihana avomies tulee jopa kuukaudeksi kotiin! Kauhulla kuitenkin odotan seuraavaa lähtöä, taas kolme viikkoa yksin... :( Mulla ei onneksi ole isot puh.laskut vaan ne kertyy miehelle kun hän on ulkomailla. Mulla on telefinland: 17,90€/kk!:)
Miten te muut kulutatte aikaa kun joudutte olemaan yksin? Mä pääsin onneksi juuri kouluun eli olen aamut töissä ja illat koulussa eli aika kuluu ihan kivasti. Viikonloppusin voi olla tylsää..
.... vuoden pituinen suhde kaatui ja haudattiin eilen! Välimatkaa 270 km.
Ei pää kestäny enää vaikka kuinka yritti....
Voimia ja kärsivällisyyttä, sillä niitä kyllä tarviit ja PALJON!!!!
Meillä matkaa yli 500 km ja yhteistä oloa takan hiukan yli vuosi. Tavataan myös noin kolmen viikon välein. Lomilla enemmän. Onhan se kolme viikkoa tietysti varsinkin ensimmäisellä puoliskolla tuskaa ja ikävää, mutta kun sitten kääntyy yli puolen välin niin kyllä sen viimeisen viikon jaksaa.
En lopettaisi suhdettamme missään nimessä matkan takia. Niin ihanaa on aina kun tavataan.
Yhteyttä pidetään muuten päivittäin. Tekstiviestein, mailein ja välillä chattaillaan. Puhelinta ei niinkään, koska se on aika kallista. Eikä meillä töidemme takia ole oikein tilaisuutta soitella. Toisella on vuorotyö.
Nyt meillä on niin mukavat suunnitelmat yhteistä lomaa varten, että aika menee jo sitä suunnitellessa ja siitä keskustellessa väliajat.
Kärsivällisyyttä tällainen suhde vaatiin, mutta meille se sopii tällä hetkellä eikä kummallakaan ole mahdollisuutta muuttaa töiden eikä perhetilanteenkaan takia. Vapaita ollaan kuitenkin molemmat eli mistään salasuhteesta ei ole kysymys.
... kirjoititko mun elämästä... :) Aamulla taas lensin takasin tänne 600km päähän rakkaastani. Surkea olo.. kolmisen viikkoa seuraavaan tapaamiseen. Puhelinlaskut on hirveitä, mutta lentolippujen hinnat vielä hirveempiä.. :) Silti ei tule mieleenkään, etteikö kannattaisi. Miten sitä voikin leijua viikonlopun pilvissä ja sitten taas nyyhkiä erotessa.. Tsemppiä, eihän tämä lopullista ole (ero nimittäin). Jonain päivänä saman katon alle. Sydän vaan on joskus kovilla..
Hmm..meilla on yli 10 000km valimatkaa. 14h lento pois Suomesta oli taytta tuskaa. Viela enemman tuskaa kun nyt on viel vapaata ennen kuin koulu alkaisi taas.
Paiva sen jalkeen kun oon saapunut tanne, itkin vain. Mika tahansa itketti.
Ollaan oltu vuoden kaukosuhtees nyt ja kolmisen vuotta yhdessa. Olemme molemmat nuoria. Suomessa olen kaynyt 2 krt. Odotan nyt kesaa, joka tuntuu aivan liian kaukaiselta. 24h paiva tuntuu nyt silta et se ois tuplaantunut.
Kylla, tarvitsen lohtutusta...
Varon aloittamasta kaukosuhdetta, kunnes muu ei auta:) En halua sitä erossaolon tuskaa ja ikävää ja epävarmuutta.
odotella kun ei voi yhdessäkään asua. Puhellaan lähinnä Skypellä, ei kerry laskua. Vähänkö mä en tajua, miten pitkien erovälien suhteet on voinut toimia joskus 1800-luvulla, musta ei olisi tähän jos en voisi edes puhua rakkaan kanssa tuntia-paria joka päivä. Nykyäänkin on tarpeeksi kurjaa, mutta miettikää vähän millaista on ollut kun kirjettäkin on saanut odotella viikkotolkulla. Kyllä se on luonnetta vaatinut...
Samaa vastailisin niinkun moni muukin että huonosti kestän, mutta asialle ei voi tehdä mitään. Meillä on maa sama ja välimatka ei todellakaan ole pitkä, mutta kun tavataan kerran viikossa niin siinä on lasi välissä. Mies on vankilassa siis, parin vuoden kakku ja nyt on puolet kärsitty. Lomia siis 6 päivää kolmessa kuussa ja ikinähän ei aika mene niin nopeasti kun sillon kuin nähdään :)
Mä oon pärjännyt niin että kehitän vaan tekemistä kokoajan itelleni, harrastuksia, opiskelua, töitä. Että se aika ees vähän menis. Kirjeitä kirjoitellaan jatkuvasti, soittelua on järjettömän kallista mutta muutaman kerran viikossa puhutaan puhelimessa.
Jaksamista sinne :)
Poikaystävä lähtee armeijaan heinäkuussa..9 kk ainakin kun laivastossa on. No sen vielä EHKÄ kestää..lomien voimalla..mutta elämä on: heti hänen palattuaan jälkeen lähden opiskelujeni takia työharjoitteluun ulkomaille..siinä meneekin 5 kuukautta näkemättä. Eli mies vääntää armeijassa ensin niin kauan ja kun pääsee pois niin tyttöystävä häipyy.. Meinaa epäilyttää.. houkutukset vieraisissa käymiseen on varmaan suuret meriltä tultua kun oma nainen ei voi olla paikalla. Itse en pettäisi,aviomiehen hänestä vielä haluan.. Ja vaikkei pettäisi hänkään niin kuinka me jaksamme erossa olon muuten.. *huokaus* On se niin väärin että niin moni joutuu vasten tahtoaan olemaan erossa rakkaastaan.