tehdä loppu parisuhteesta sanoa se ratkaiseva asia...kaikki on muuten hyvin mut rakkaus vaan on loppunut...on kuin asuisi kaverin kanssa,sitten vielä se että rakastan toista ja toinen osapuoli ei edes tiedä,että mulla voisi olla toinen nainen. En tiedä mitä tehdä kun ei ketään haluais loukata enempää,toinen vaan itkee kun en enää rakasta välitän kyllä mutta eri tavalla,puhutaan vaan aina et tarttis yrittää mut ei vaan multa löydy sitä kipinää ja halua yrittää...muut ihmiset kyllä tuntuvat tietäväni asiani paremmin ja sanovat älä tee virhettä jne..
ei vois olla vaikeampaa!!!
jake
191803
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
sillä voin vakuuttaa sinulle,että aina voi olla vaikeampaa. Jos pidät tilannetta niin vaikeana kuin se suinkin voi olla,niin väärässä olet. Ikinä ei pidä sanoa ei ikinä, eikä ainakaan kuvitella ettei voi vaikeammaksi mennä.
Hoida homma, selvitä tilanne, äläkä enää odota että se menee pahemmaksi, tai että joku toinen sen puolestasi selvittää.
Itse olet soppasi itselles keittänyt, tavalla ja toisella, joten itse sen myös joudut lusikoimaan.
Mitä nopeemmin teet päätöksiä, sitä nopeemmin pääsee sun nykyinen tyttöystäväsikin surutyöhönsä käsiksi ja sitä kautta eteenpäin elämässään - ja sähän välität hänestä, joten älä pitkitä hänenkään kärsimystään.
näitä asioita ei suunnitella ne vaan tapahtuu tuskin ketään tai ainakaan minä,keitän mitään soppaa tahallani...jos joku vaan kolahtaa ei voi mitään
jake dear.
samassa sopassa painin minäkin. suhdetta takana parisen kuukautta, mutta kun ei enää iske niin ei. minkä helvetin sille voi?! ja kun annan ymmärtää, että nyt riittää, niin kundi vaan jauhaa, että yritetään vielä. ihminen on niin omituinen otus, että alitajunta kyllä kertoo mitä pitää tehdä. jättäminen ei ole kivaa, en tee sitä tahallani, mutta jos toinen yrittää ja antaakin suhteeseen ihan liikaa niin... täytyy tässä muutakin elämää olla kuin seurustelu!
oma moka, tiedän, mutta kun tilanne on 'so many men, so little time'. itse en voi enää jatkaa näin, se eron tekemisen ajatteleminen vaan ahdistaa niin perkeleesti. ja samalla tiedän, mitä nopeammin sen teen, sitä parempi. vikahan ei ole näissä kumppaneissa, vaan meissä. miksi tyytyä ruisleipään, kun voi saada täytekakun...
Tavalla ja toisella sitä itse vaikuttaa asioiden kehittymiseen, halusipa sen itselleen tunnustaa tai ei, joten vastuukin on sitten kannettava KAIKISTA valinnoistaan, eikä vain niistä, jotka tuntuu kivoilta.
Ja VALINTA se on sekin lähteekö uuden ihastuksen perässä pois parisuhteestaan vaiko ei. Syitä lähtemiseen ei takuulla tarvi etsiä, sen kun vaan heittäytyy vastustamattoman tunteen vietäväksi.
ruikutus. Anteeksi vain mutta asiat harvoin "vain tapahtuvat". Sinä olet tehnyt valintoja ja päätöksiä, nyt on aika tehdä niitä lisää ja kantaa vastuuta.
Oikeastaan oma olosi helpottuu kun otat elämäsi omiin käsiisi. Ajattelutapa, jonka mukaan asiat vain tapahtuvat, tekee sairaaksi. Hengitä syvään ja sano itsellesi, että näin olen tehnyt ja otan vastuun teoistani olipa niillä mitä seurauksia tahansa. Helpottavaa, eikö vaan?
Ole MIES ja ota vastuu ja sano ne asiat mitä sun kuuluukin sanoa tälle sun tyttöystävälle!
Mun ex teki samalla tavalla.. koska välitti ja piti hyvänä 'ystävänä' jne.. niin ei saannut tehtyä kunnolla eroa.. se on raastavaa, mutta olisin ollut kiitollinen jos kaikki olisi ollut kerralla selvää. Niin ettei kenelläkään ole enään kysyttävää asiasta.
Se sattuu ja vituttaa, kiukuttaa ja saat luultavasti paljon 'vihaa' kaikilta sun ympärillä.. aika kultaa muistot ja pari kaveria saatat menettää.. mutta sä elät omaa elämääsi.
hänelle TOTUUS, että sinulla on toinen ja rakastat häntä, otat tavarasi ja lähdet jätät avaimen pöydälle. Jos sinulla on jotain isompia tavaroita tsm. Sanot reilusti että "me tullaan sitten jaken kanssa hakemaan ne." Tsm. turhaan pitkität enää tilannetta, ei se ole oikein tätä uutta naistakaan kohtaan. Ja tottakai hän itkee, so what, nyt repäset ittes irti ja lähdet!
toisia on niin helppo neuvoa mutta kun on itse tilanteessa niin voi sitä vaikeutta. Itse olin kusipää miehen kanssa ja kesti miltei 2 vuotta myöntää se itselleni.
Mutta tee niinkuin sydämesi käskee. Älä anna muiden päättää puolestasi.
Pitäiskö toisen ihmisen jättäminenkin olla muka jotenkin HELPPOA????? Halooo...
Kuten tässä niin moni on jo viisaasti todennut, lopetapa poika kitinä ja päästä naisesi vapaaksi. Kerran se vaan kirpasee.
Kun sanot hälle, että lähden toisen luo, niin TAKUULLA ei tarvi enää taakseen vilkuilla eikä jätetyn tyttökaverin naamaa nähdä. Se on kerrasta finito.
Sen helpompaa eroa ei olekaan, joten kai sä nyt edes siihen kykenet?!
Ja sullahan on se uusi syli jonne juosta haavojasi nuolemaan.
on yhteinen asunto ja avoliittoa takana kohta 8vuotta eli ei mikään parin kuukauden suhde, sitä paitsi toisessa paikassa on lapsia jne..ei mikään nyt ihan hetkessä tapahdu pakko antaa vielä antaa ajan kulua..helppo muitten on aina puhua
ainut oikea ratkaisu on: että lähdet kotoa pois. punkkaat joko kaverin luona kunnes saatte asunnon myytyö tai tän toisen naisen luona. et sä voi ajaa sitä sun nykyistä siitä kodista pois missä asutte nyt.. sun tehtävä on lähteä. maksat kiltisti lainaa pois samaan aikaan, kunnes saatte asunnon myytyä, vaikka sitten maksaisit samanaikaisesti vuokraakin.. se kirpaisee..mutta niin teet oikeen.. et sä vois iellä samassa asunnossa asua sun nykyisen kanssa, vaikka eroisittekin. mieti miltä siitä tuntuu, kun sä lähdet viettämään öitä tms. tän toisen luokse..
sillä on tarpeeksi käsittelemistä siinä, että sä jätät sen ja sen elämä menee kärrynpyörää.
asunto myyntii, se tapahtuu nopsaa, otat pariin asunnon välittäjään yhteyttä ja kysyt tarkemmin ja otat parhaimman välittäjän.. toisaalta kysy naiseltas jos hän haluu ostaa sut pois siitä, niin ette tarvitse välittjää, vaan pankkikin voi hoitaa asian näppärästi.
joka tapauksessa, eroa ja lähde pois!
yhteinen omaisuus venyttää hiukan asiaa.. mutta siitä huolimatta lähe menee sieltä! kohta hän on niin ätynnä vihaa... ettei siellä asunnossa voi ees olla..
että te meihet ootte sellasia... älä valita elämän vaikeutta, itse olet sen tähän tilaan ajannut.
Kokemuksesta voin kertoa, ettei ole väliä vaikka olisit avIoliitossa 10 vuotta, yhtä helposti se napsahtaa poikki yhdestä lauseesta kuin mikä tahansa rakkausliitto.
Pahinta mitä voit tehdä on ylläpitää toisen osapuolen hataria toiveita paremmasta tulevaisuudesta ja samalla aikaa lämmitellä itseäsi kolmannen osapuolen kanssa. Siinä kasvaa vain syyllisyys.
Se, että kertoo parhaalle kaverilleen (jota siippa aina myös on) miten asiat TODELLA on edustaa rehellisyyttä ja aikuista kykyä kantaa vastuunsa. Sellaisessa rehellisyydessä eläessä kestää kyllä vastaanottaa toisen osapuolen vihan ja pettymyksen.
Mutta ensin pitää tietysti kyetä tekeen päätös ja sitten olla varma päätöksestään...
Minäkin olin pitkässä parisuhteessa, joka loppui sen takia, että tunsin meidän olevan VAIN kavereita.
Parisuhde vaatii muutakin kun vain kaveruuden. En rakastanut avopuolisoani, niin kuin miestä pitää rakastaa, rakastin häntä samalla tavalla kuin veljeäni, jos ymmärrät.
Olisin voinut elää siinä parisuhteessa hautaan saakka, mutta kuten sanoin ex-avokille, niin olisin huijannut itseäni. Kyllä ex:kin tajusi sen, että suhteemme oli pelkkää kaveruutta, mutta ero oli hänelle silti todella kova paikka.
Toivottavasti en koskaan enää joudu jättämään ketään.
Meidän tapauksessa ei ollut kolmatta osapuolta.
Sä oot nyt kriisissä ja siitä eteenpäin pääsemiseen menee aikansa.
Kandee punnita faktat, mitä kaikkee on muka vaihtamassa ja mihin ja mix jne. ja odottaa kunnes pahin hullaantuminenkin on ohi. Vasta sit näkee sen uudenkin ihmisen realistisesti.
Ei kuitenkaan kande nököttää paikallaan kauheen kauan, sillä loputon jahkailu ei helpota oloa yhtään. Riskin otat aina, teitpä niin tai näin.
Faktat pöytään ja päätöstä kehiin, se on oikeeta elämää.
olen ihan samassa tilanteessa kuin sinäkin, sillä erolla vain että satun olemaan nainen.
ymmärrän sua siis kyllä ihan täysin, tää ON vaikeeta ja vaikka kuinka asiat muista näyttäisivätkin selviltä, tuntuvat ne vain menevän sitä tiukempaan solmuun mitä enemmän niitä miettii.
onnea matkaan ja kerro ihmeessä, miten toimit!!!
itse tiedät miten toimia.
noita parisuhdeasioita, ja uskon että jos on vaan tunteilla suhteessa eikä järjellä ja sitoumuksella, ei missään suhteessa pitkälle pötkitä... Ootte ollut 8 vuotta yhdessä, onhan se nyt selvää että ne tunteet laimenee. Mutta usko vain, että kun oot ollut tän uuden kans samat 8 vuotta, aattelet hänestäkin samalla tavoin... Eli ei se vaihtamalla parane, te ootte ehkä vain jättänyt tekemättä työtä suhteenne eteen. Miten luulet että monilla pareilla, jotka on ollut yhes vaik 20 vuotta, voi olla vielä tunteita toisiaan kohtaan? No tietty siksi, että ne on aktiivisesti pitäny niitä yllä, esim. matkoilla, yhteisellä ajalla, rakastelulla, puhumalla tms. Ja tietysti harrastamalla omia juttuja. Pieni ero vähän väliä tekee vaan hyvää. Ainahan ne tunteet pitkässä suhteessa laimenee, vastuu on vain siinä, että yrittää niitä fiiliksiä aina välillä herätellä.
Pitkässä parisuhteessa ei voi kellua pelkän rakastumisen tunteen varassa. RAKASTAMINEN on pitkäjänteistä hommaa, työtä. Se on päätös, että tässä ollaan, myötä- ja vastamäessä.
Tunne-elämä on aaltoliikettä, välillä tuntuu ettei rakkautta ole yhtään, kunnes tunteet kumppania kohtaan taas löytyvät uudelleen. Se vaatii kuitenkin ponnistelua, mikä tuntuu monelle nykyihmiselle olevan ylivoimainen asia.
Suhteen ulkopuoliset ihastukset eivät ole outo juttu, eri asia sitten on miten niihin suhtautuu. Ihmisten välistä kemiaa ei voi välttää ja itsekin olen pitkän parisuhteen aikana ihastunut pari kertaa, mutta olen silti pysynyt yhdessä mieheni kanssa.