Huomenna tiedossa työhaastattelu,johon ilmeisesti kuuluu jonkinmoinen ryhmähaastattelu.Koko tilanne jänskättää,mutta erityisesti tämä ryhmäjuttu.Mitä jos keskusteltava aihe on sellainen,mistä ei pälkähdä päähän mitään sanottavaa?? Ja sitten onko jotain huonoja/hyviä puolia,joita ei kannata mainita? Esim.voiko sanoa,että vuorovaíkutus taidoissa parantamisen varaa?? Kiitti miljoonasti jos joku jaksaa antaa vinkkejä!!!!
haastattelu jännittää,mikä avuksi???
ujo piimä
92295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
rehellinen,avoin ja keskustele luonnollisesti.Katso silmiin(älä tuijota),käytä kehon kieltä äläkä keskeytä.Pidä ajatukset kasassa.Haastattelija voi yrittää viedä keskustelua sivuun,palauta se "palatakseni vielä..." jne.Turha jännittää,ole oma itsesi ja vähän enemmän:)
muistaa hengittää syvään ja rauhallisesti, pidä olkapäät rentoina alhaalla, katso toisia rohkeasti silmiin. Ystävällinen hymy ja pään nyökäyttäminen sopivassa tilanteessa voi olla hyvä tapa sanattomasti ilmaista olevansa samaa mieltä.
Voit tehdä muistiinpanoja, mutta älä jää tuijottamaan paperia ja leikkimään kynällä. Yritä olla miettimättä kaiken aikaa sitä, mitä sinä itse sanoisit. Keskity kuuntelemaan ja tee välillä täydennyskysymyksiä ja lisäyksiä toisten puheenvuoroihin.
Hyviä lauseita voisivat olla esim. "Tuo kuulostaa hyvältä idealta, kertoisitko, miten ... (joku viittaus tiettyyn yksityiskohtaan). Tai "Miten teidän mielestänne pitäisi hoitaa tilanne, jos ..."
Älä suhtaudu negatiivisesti toisten puheisiin tai väitä vastaan. Jos olet toista mieltä, sano mieluummin vaikka: "Tuo kuulosti hyvältä, mutta .... kohdassa mielestäni olisi hyvä...." Sen jälkeen voit esittää vaikka ihan päinvastaisen ajatuksen kuulostamatta epäkohteliaalta.
Jos olet ollut kovin hiljainen, voisit ehkä todeta: "Te olette mielestäni ehtineet sanoa jo kaiken tärkeän tästä aiheesta, joten minun on vaikea löytää lisättävää." Jos keksit jotain tähdellistä, voisit jatkaa: ... voisin kuitenkin sanoa, että ...." tai "... minusta olisi tärkeätä kiinnittää huomiota myös..."
Mieti etukäteen, millaista paikkaa haet ja millaista roolia sinulta siinä odotetaan. Voit yrittää valita vastaavan roolin ryhmässä. Johdatko keskustelua, kuunteletko esimiehen ohjeita ja toimeksiantoja vai mitä?
Voisitko harjoitella ystävien kanssa etukäteen ja keskustella työkuvioihisi liittyvistä asioista. Mieti millaisia aiheita siellä ehkä käsitellään ja keksi itsellesi etukäteen hyviä vastauksia tai kysymyksiä tärkeistä asioista. Puhu itseksesi ääneen ja harjoittele lauseita.
Kun olet hyvin valmistautunut, tunnet itsesi luultavasti vähemmän epävarmaksi. Älä unohda, että näyttelijätkin sanovat ramppikuumeen edeltävän hyvää suoritusta. Pieni jännitys voi parantaa sinunkin suoritustasi.
Onnea haastatteluun ja työnhakuun.
Olisi kiva, jos poikkeaisit kertomassa meillekin kokemuksestasi haastattelun jälkeen.
Itselläni on aivan päinvastoin, en juuri jännitä uusia tilanteita elämänkokemukseni vuoksi, sekä parinkymmenen työelämässä olon vuoksi. Mutta vaikka menen kuin "kapteeni" eivät työnantajat näköjään kaipaa rohkeaa ja esiintymään tottunutta ihmistä. Miksi pitäisi esittää nöyrää, kun ei ole? Yllätys, työnhakijoita on kaikenlaisia.
Ja haastattelussa kiinnität parhaiten huomion, kun puhut reippaalla äänellä asiaa etkä ole tuppisuuna.
on itse koko ajan suuna-päänä, silloin uhka saattaa olla toisenlainen. Sellaisia työpaikkoja on harvassa, joihin tarvitaan toisia kuuntelematonta "kapteenia".
Itse jätin kerran palkkaamatta yhden Täti Tomeran, joka puhui kaiken aikaa ja esitteli omaa erinomaisuuttaan. Ajattelin, että ellei hän halunnut kuunnella minua ja keskittyä vastaamaan tehtyihin kysymyksiin, hän ei varmaan kykenisi kuuntelemaan muitakaan ja keskittymään oikeisiin asioihin töissä. Olisin halutessani voinut ottaa tilanteen hallintaani, mutten viitsinyt vaivautua todettuani etten kuitenkaan palkkaisi häntä. Sitä paitsi hänellä oli ihan mielenkiintoisia juttuja, joten kului se varattu puolituntinen ihan rattoisasti silläkin tavoin.
Kuunteleminen, keskittyminen, asiassa pysyminen sekä tilan antaminen myös toisille ovat mielestäni vähintään yhtä tärkeitä kuin rohkea ja luonteva puhuminen.
Erityisesti meille esiintymään tottuneille täti-ihmisille voi olla vaikeata olla ottamatta liikaa tilaa ryhmätilanteessa tai olla vastaamatta tarpeettoman laveasti esitettyihin kysymyksiin. - Yritetään löytää se kultainen keskitie.
Uustyötön,hyvä kirjoitus. Vaikka tomera ja ryhdikäs olemukseltani olenkin, kiitos punttisalin ja uinnin, niin ystäväni pitävät minua myös hyvänä kuuntelijana, eli annan kyllä tilaa muillekin, mutta kun olen käynyt eri työpaikoilla, niin ihmettelen niitä "hiirulaisia" joista henkii jo kauas pomon pelko ym. Mutta jos ei ryhdikäs ja reipas kelpaa, joka on vielä sosiaalinen, niin en minäkään suostu "anelemaan töitä".
En missään tapauksessa tarkoittanut sanojani henkilökohtaisesti sinulle, vaan toin esille näkökulman, jonka tekstisi minussa herätti. - Olen itse joskus ryhmätilanteessa huomannut, että on vaikeata olla ottamatta ehkä hieman turhan suurta tilaa, jos toiset jäsenet ovat hiljaisempia ja itsellä olisi paljon asiaan liittyvää tietoa ja kokemusta ryhmän vetämisestä.
Olen samaa mieltä kanssasi, jos emme itse luota itseemme, ei sitä tee myöskään potentiaalinen työnantajaehdokas.
Hyvää jatkoa ja menestystä työnhakuun.
Itse koen haastattelutilanteet teennäisiksi enkä jostain syystä osaa olla kovinkaan luonteva(?) Olin taannoin soveltuvuustesteissä ja palautteessa olikin että haastattelussa jäin etäiseksi ym. ei mieltä kohentavaa. Varsinaisissa testeissä, myös ryhmäjutuissa pärjäsin ilmeisen hyvin koska sain sen paikan! Haastattelu ei siis varmaan ollut se ratkaiseva pointti, tsemppiä siis muillekin! Olo on uskomattoman huojentunut, pitkähkö työttömyys on katkeamassa...
Kiitos vinkeistä! Haastattelu siis oli alkuviikosta.Ryhmähaastattelussa sain sanottua muutamia mielipiteitäni,mistä olen ylpeä,koska tilanne oli minulle vaikea.Yksilöhaastattelussa osasin vastata jotain järkevää kaikkiin kysymyksiin.Siitä kenelle paikka meni, tulee tietoa ensi viikolla.Kaiken kaikkeaan olen tyytyväinen,että uskalsin mennä paikan päälle ja kokea tilanteen.Vaikka ei tästä ura alkaisikaan,kokemuksena ihan hyvä ja itsevarmempi olo mennä seuraavaan haastatteluun, jos niin käy!!
Hienoa, että onnistuit, eihän sitä tiedä vaikka paikka olisi sinun.