Olen joutunut todella hankalaan tilanteeseen.Seurustelin poikaystäväni kanssa useamman vuoden kun ihastuin toiseen mieheen.Luulen että suhteessamme oli tullut arki vastaan rankalla kädellä ja kaipasin jotain uutta ja jännittävää.Tämä toinen mies oli todellakin sitä, meillä tuntui synkkaavan kaikki yhteen ja hänen kanssaan oli monella tapaa helpompi keskustella asioista ja purkaa sydäntä.Edellinen suhde päättyi kun istuimme alas keskustelemaan ongelmistamme ja totesimme että parempi päättää homma siihen ettemme ala vihaamaan toisiamme.Vaikka se oli yhteinen päätös niin ero ei silti ollut helppo, varsinkaan kun hän sai tietää että olin pettänyt häntä.Rakkaasta ihmisestä eroaminen ei ole koskaan helppoa.Mutta en pystynyt enää elämään hänen kanssaan kun olin ylittänyt tämän toisen miehen kanssa sen tietyn rajan.En halunnut olla petturi, vaikka sellainen olinkin.Olin luvannut hänelle etten koskaan pettäisi.Inhosin itseäni sen takia.Annoin luvan itselleni pettämiseen koska halusin olla onnellinen, enkä tiennyt olinko siinä suhteessa enää oma itseni.
Aikaa on kulunut ja en ole enää yhtään varma että tein fiksusti kun erosin edellisestä poikaystävästäni.Hän on edelleen hyvä ystäväni ja
on käyttäytynyt niin sivistyneesti koko eron ja sen jälkeisen ajan vaikka tiedän että häneen on
sattunut todella paljon.Inhoan itseäni koska satutin häntä, en kuitenkaan halua satuttaa tätä
toista miestäkään.Hän on minulle tärkeä, mutta en näe hänen kanssaan tulevaisuutta.Harrastamme vielä seksiä edellisen poikaystävän kanssa ja huomaan olevani sairaalloisen mustasukkainen (vaikka en ole luonteeltani ollenkaan mustasukkainen ihminen) jos kuulen hänen olleen muiden naisten kanssa ulkona.
Jos yli vuoden eron jälkeen rakastan häntä edelleen yhtä paljon, ja haluan olla hänen
kanssaan niin pitäisikö minun pyytää häntä takaisin? Vai ottaa tämä toinen joka saa oloni hyväksi ja viihdyn hänen seurassaan..mutta jota en välttämättä rakasta niin palavasti.
Nyt minun pitää vaan yrittää selviytyä tästä tilanteesta siten etten enää satuta ketään.En halua olla hirviö, mutta siltä minusta tuntuu.Naureskelin ennen kavereilleni jotka ovat joutuneet kahden miehen loukkuun, mutta nyt kun olen itse siellä minua ei naurata yhtään.
Aikaa on kulunut ja en ole enää yhtään varma että tein fiksusti kun erosin edellisestä poikaystävästäni.Hän on edelleen hyvä ystäväni ja
on käyttäytynyt niin sivistyneesti koko eron ja sen jälkeisen ajan vaikka tiedän että häneen on
sattunut todella paljon.Inhoan itseäni koska satutin häntä, en kuitenkaan halua satuttaa tätä
toista miestäkään.Hän on minulle tärkeä, mutta en näe hänen kanssaan tulevaisuutta.Harrastamme vielä seksiä edellisen poikaystävän kanssa ja huomaan olevani sairaalloisen mustasukkainen (vaikka en ole luonteeltani ollenkaan mustasukkainen ihminen) jos kuulen hänen olleen muiden naisten kanssa ulkona.
Jos yli vuoden eron jälkeen rakastan häntä edelleen yhtä paljon, ja haluan olla hänen
kanssaan niin pitäisikö minun pyytää häntä takaisin? Vai ottaa tämä toinen joka saa oloni hyväksi ja viihdyn hänen seurassaan..mutta jota en välttämättä rakasta niin palavasti.
Nyt minun pitää vaan yrittää selviytyä tästä tilanteesta siten etten enää satuta ketään.En halua olla hirviö, mutta siltä minusta tuntuu.Naureskelin ennen kavereilleni jotka ovat joutuneet kahden miehen loukkuun, mutta nyt kun olen itse siellä minua ei naurata yhtään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
et rakasta kumpaakaan...?
että palava rakkaus on ikuista järisemistä, niin erehdyt.
Palavasti voi rakastaa, vaikka perhoset häviävätkin, rakkaus muuttaa muotoaan ja syvenee kaikkinaisen huolehtimisen ja toisen hyvinvoinnin eteen työskentelemiseksi kaikella tavalla.
Toimintasi osoittaa, että et pohjimmiltaan edes tiedä, mitä on oikea rakkaus, joten sinun on se selvitettävä itsellesi vaikean kautta. Luulet rakkaudeksi jotain, jota se ei ole.
Olisit valmis muutokseen, jos joku tarjoaisi ratkaisun nenäsi eteen, mutta olet sen verran varttunut jo, että tiedät ratkaisun olevan sinun käsissäsi yksi. Sinun on tehtävä se, kukaan muu ei sitä voi tehdä.
Toinen vaihtoehto on jatkaa elämää vailla pohjaa "tuuliajolla". Hallitseeko tunteet tekojasi, vai hallitseko itse tekosi tunteista huolimatta?
Kasvun paikka sinulla tyttöseni...
Moi!
Mulla oli sama tilanne..
Viime vuonna muutettiin yhteen, siitä ei mennyt kauaa kun baarissa tapasin miehen, joka tuntui todella kiinnostavalta.
Noh, avomiehen kanssahan alkoi mennä huonosti, mykkäköulua ja tappeluita koko ajan. Minä vaan haaveilin tästä toisesta. (Petin avopuolisoani siis tämän toisen kanssa)
3 Kuukauden jälkeen mitta tuli molemmille täyteen ja päätettiin erota.Kun olin oman asunnon löytänyt, mies ei halunnutkaan erota mutta minä pysyin päätöksessä.
Muutettuani sain vapaasti olla tämän toisen miehen kanssa, mikä oli kyllä tosi kultanen jne mutta jotakin puuttu. Olin asunu ehkä noin 2 viikkoa yksin kun ikävä entistä miestä kohtaan tuli, joka aamu joka ilta. Hirveä ikävä.
Kävin tiheään vieraillu entisen luona ja harrastettiin joskus myös seksiä.
Niinpä tein päätöksen ja jätin tämän toisen miehen ja palasin entisen luokse takaisin. Ja oikea päätös kyllä oli. En ole päivääkään katunut.
Aika epäselvää tekstiä mutta eiköhän tuosta selvän saa joten stemppiä sulle :)
Niin luottamus mennyt eikä se koskaan palaa!!!!
...enpä kehtaisi tulla tänne valittelemaan ja neuvoja pyytelemään kun olet noin saatanan itsekäs ja typerä.
Totuus on että rakastat VAIN itseäsi.