tämä työttömyys. Hakenut olen, haastattelukutsua ei vai ole tullut. Voi pas..., ....ka... Nyt ei ole enää tsemppiä tälle päivälle. On tämä niin per...seestä.
kyllä ottaa päästä
...
222154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
No et ole ainoa! Minä olen päässyt muutamaan haastatteluunkin, mutta aina näyttää löytyvän joku, jonka "ominaisuudet" ja kokemus vastaavat työnantajan unelmatyöntekijää paremmin kuin minun.
Eipä näytä tässä kaupungissa/maassa/maailmassa(?)
olevan minulle sopivaa työpaikkaa. Pakko tässä on vaan yrittää kestää hammasta purren se ettei saa palkkaa, ei ole mielekästä tekemistä eikä pääse oppimaan uutta vaan täytyy pyöritellä kotona peukaloitaan äärimmäisen turhautuneena, kyllästyneenä, katkerana, pettyneenä ja masentuneenakin
täälläkin.Parista paikasta tuli taas viesti:"kiitos.....mutta ei kiitos" Kyllä tympii koko hakeminen.En enää tiedä mitä kokeilla, kun on uudet ammatit ja kurssit ja harjottelut ja kaikki paska kokeiltu.Useampi vuosi jo näin vierähtänyt eikä valoa näy.Inhottaa jo lähetelläkin noita hakemuksia ja levitellä koko elämäänsä ventovieraille.Ja turha vastailla,ettei tuolla asenteella jne....Kyllä sitä asennetta on joskus ollut, mutta enää ei jaksa tätä.Taidan vaan hyväksyä tilanteen ja olla vaan.Paljon helpompaa.
Kirjoituksesi oli kuin omasta kynästäni. Oma tilanteeni on samanlainen kuin sinulla. Kuten kirjoitit, hakemusten lähettäminen ja oman elämän levittäminen ventovieraille inhottaa. Ihan samaa olen itsekin ajatellut, että miten monelle olen elämääni ja tietojani levitellyt. Ja täysin turhaan, koska työtön olen. Ehkä pitäisi jo hyväksyä tämä, etten pääse töihin ja lopettaa hakemusten lähettely. Itseään tässä vain kiusaa.
Tulisiko kenties yksityisyrittäjyys mieleen?
Alan vaihto on tietysti toinen vaihto ja kouluttautuminen.
Itse olen ollut jonkin aikaa työttömänä ja olen perehdyttänyt itseni yrittäjäkoulutukseen. Yhdenmiehen toiminimellä teen rakennustöitä ja tarpeen vaatiessa voin myös työllistää myös ulkopuolista työvoimaa.
on ilmeisesti aika lailla alasta kiinni toi työttömyys ku ite oon sähköasentaja ja opiskelen insinööriksi, minulle on tarjottu useasti töitä jos lopetan koulun ja viimekesänä työnantaja lupasi palkankorotusta vaikka sain jo enemmä ku liiton suosituspalkkaa jos lopetan koulun ja jään töihin mut en kyllä aijo lopettaa... ja jos alaltani ei löytyisi töitä tietäisin heti muutaman kolun mihin voisin mennä... mut ilmeisesti muilla aloilla on vähä toisin?
Itse, vaikka opiskelujakin on takana, en ole ikinä jaksanut panostaa työnhakemiseen hirveällä paperirumballa. Olen tehnyt yksinkertaisesti niin, että olen hakenut paikkoja joihin on lyhyet hakuajat, sähköpostihaut, "soita ja sovi tapaaminen" tai jos on papereita pitänyt lähetellä niin olen valinnut ns. lyhyt hakemus paikkoja.
Tämän olen kokenut hyväksi siksi, että ei ole turhia odotteluja ja osa-aikahommia vähintään saa hyvinkin helposti. Sitten kun ON JO töissä niin aina voi kokeilla saada parempia ja sitten panostaa hakuun enemmän. Ei työnantajalle ohareita tehden, vaan niin että jos homma on esim. määräaikainen niin panostaa hakuun loppupuolella. Kyllä ihan kohtuullista jatkumoa saa noinkin ylläpidettyä, tässä olin juuri pari kuukautta hyvin pienillä tuntimäärillä eräässä firmassa mutta nyt taas menen 2 vuoden sopimuksella 30h/viikko duuniin.
Jos hakee suoraan kovemman koulutuksen vaativia ja parempia töitä niin ei tietty ole välttämättä paras ratkaisu eikä tietenkään toimi, mutta itselle kun määräaikaiset ja pätkähommat kelpaavat ihan ok. Kyllä se parempi paikka joskus vielä napsahtaa, jos ei napsahda niin sitten täytyy jatkaa kakkovaihtiksen eli pätkien kanssa.
ikää 43 ja nainen. Ei vielä pitäisi olla ikärasismia, mutta koulutuksesta/pitkästä työkokemuksesta huolimatta vesiperä toisensa jälkeen ja ei tunnu edes paikkoja olevan avoinna. Netissä istun päivät pitkät ja haen avoimia paikkoja. Soitellut en ole vielä kovinkaan... en tiedä tärppäisikö niin sitten paremmin. Sähköpostilla olen heittänyt hakemuksia. Avoimien hakemusten perään on vaikea soitella, kun ei ole henkilötietoja. Voi pr...
Kohta en enää osaa nokkaani ulos pistää... työttömyys hävettää ja näen itseni jotenkin alempi arvoisena.
Minkälaista työkokemusta teillä on ja miltä alalta? Kuinka pitkään olitte edellisessä työssä ja mikä on koulutustaustanne?
Ehdotuksen saat huomenna.
Pidä pääsi pystyssä ja yritä jaksaa uskoa itseesi. Saatat onnistua juuri silloin, kun sitä vähiten odotat. Ainakin minä sain kerran työpaikan, jota hain vaan siksi, että olin työtön ja ajattelin, ettei hakemuksen lähettämisestä ole mitään haittaakaan.
Jäin ensimmäisen kerran työttömäksi vuonna -85 ja kesti kauan ennen kuin sain sanotuksi päivällä vastaan tuleville tutuille olevani työtön. Hävetti ja tunsin epäonnistuneeni. Kun nostin pääni pystyyn ja kerroin tilanteestani, tututkin alkoivat miettiä työttömyyttä uudella tavalla.
Sinua varmasti onnistaa, kun jaksat itse uskoa mahdollisuuksiisi etkä laita hanskoja naulaan. Yritä pitää huolta kunnostasi ja ulkoilla, kun siihen on nyt tilaisuus. - Lähdetään ovesta ulos ja tavataan vaikka uimahallissa tai ladulla.
Parempia päiviä ja menestystä työnhakuun.
Hei!
Sinä osaat kirjoittaa myönteisesti ja piristää:)
Soittelin jo tuossa yhteen paikkaan... ei ole töitä. Toimistotöitä etsin. Siihen on koulutus ja pitkä työkokemus. Joka paikasta supistetaan. No, jatkan soittelua.
Täälläkin 43v ja nainen.Koulutukset ja työkokemukset,viimesen päälle hiotut hakemukset on,mutta töitä en jatkuvista hauista huolimatta saanut 5 vuoteen.Ulkoilen ja hoidan kuntoani päivittäin, mutta ei se kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa,että tuntee itsensä todella luuseriksi eikä kelpaa mihinkään.Kyllä tässä vuosien varrella on itsetunto jo melko minimaalinen ja kutistuu koko ajan.En nyt halua mieltäsi masentaa,mutta itse olen jo aika epätoivoinen.
Onkohan meillä nyt liiankin tarkat hakemukset ja pilkunviilaukset... nuoret menevät matalapalkkaisempana ohi papereissa, että humahtavat. Ei pääse edes työnantajalle osoittamaan, että on järki-ihminen ja osaava.
Haluan kannustaa sinua ja auttaakin... Katso varalta hakemuksesi, että pisteen ja pilkkujen jälkeen sinulla on välilyönti ennen seuraavaa kirjaita. Tuossa viestissäsi välilyönti puuttui. Kaiken varalta ja hyvää tarkoittaen tästä mainitsen. Tiedä vaikka olisi siitä välistä kiinni :)
Rekrytoijat keksivät kyllä milloin mitäkin pilkunnus... erotellakseen hakijat johonkin mieleisekseen järjestykseen.
Iloista jatkoa. Yritän minäkin jossakin välissä ryhdistäytyä ulos... niin ettei naapurit näe, että mitä se tuokin kotona päivät pitkät.
Niin, huonoksi on itsetunto painunut... tiedän.
Tsemppiä kuitenkin jatkoon.
välistyksistä kiinni,olisíkin.Kyllä,pilkut ja välistykset ovat paikallaan hakemuksissa ja yleensä muissakin teksteissä.Tänne nettiin kun kirjoitan jätin ne jossain vaiheessa pois käytöstä ihan tietoisesti.Mutta kaikesta huolimatta olisin todella tyytyväinen,jos tilanteeni johtuisi ed.mainituista.Kaikkea hyvää myöskin.
Itse juuri tällähetkellä 27-vuotiaana olen saanut havaita täsmälleen tuon, että hommia kyllä 6- 24 kk pätkäluonteisina on, mutta "koska olet hieman nuori..." syyllä palkasta on kyllä keskultelu.
Itsellä ei sinällään ole mitään erityisiä palkkatoiveita ollut, kunhan nyt tuossa 1300 - 1500 euron haarukassa on aina pyrkinyt pysymään mutta kyseisistä hommista kyllä voitaisiin helposti maksaa yli 2000 euroakin keposeen.
Töitä kun on juuri toisella pätkällä ollessa hakenut, niin on muutamiakin kertoja törmännyt tuohon, että kaikki kokemukset ja koulutukset ovat kyllä aika kohdallaan, MUTTA tämän verran olisimme valmiita maksamaan...Katsotaan sitten lisää kun kokemus karttuu ym. Tuota noin, kokemus karttuu ja liksa nousee? Alle vuoden määräaikaisen aikanako? Sen nyt tietää, että tuo on ollut sanahelinää ja tiedä sitten olisiko joskus saanutkin parempaa palkkaa jos olisi alkanut heittää vastaehdotuksia.
En mikään ylinöyrä ole, mutta olen kuitenkin tarjottuun palkkaan ollut ihan tyytyväinen siinä määrin, että se on minulle riittänyt. Tulee kokemusta ja kyllä tällä alalla aina pätkää riittää myöskin. Usein muutamiakin tarjouksia päällä yhtäaikaa. Olen kyllä itsekin kylmästi tehnyt ensimmäisellä kertaa palkasta kysyttäessä ohimennen sanonut haastattelussa (ei varsinaisena palkkapyyntönä), että tiedän olevani melko kokematon ja vihreä joten summa x riittää kyllä itselleni aluksi palkaksi. Ajattelin, että ei varmasti oteta yhteyttä, mutta meni vajaa viikko ja soitettiin töihin.
Kuulin myöhemmin, että joku keski-ikäinen kovasti koulutettu oli jo valittu mutta ei oltu ehditty ilmoittaa. Edullisen tarjoukseni takia minut oltiin kuitenkin päätetty ottaa ainakin koeajalle ja kun homma luisti niin pari vuotta siellä humahti. En nyt mitään TES:ien alittavia polkupalkkoja suostu ottamaan, mutta kyllä ne alimpien taulukoiden mukaan ovat tupanneet menemään. Itselleni kuitenkin riittää, että töitä on ja kuitenkin palkkaan voi kokonaisuutena olla tyytyväinen ja sillä tulee toimeen ok.
Samallatavoin menettelee muuten hyvin hyvin moni tuttukin.
Omalla alalla aivan sama juttu. Itse on rivien välistä saanut joskus lukea, että se on joko-tai. Eli tervetuloa jos tietyllä palkalla tulee, mutta se on morjens jos ei kelpaa. Paikat kuitenkin olleet ihan siedettäviä ja itsekin ollut ihan tyytyväinen palkkaukseen. Siinä olet täysin asianytimessä että jos nyt palkkaan on edes jotensakin tyytyväinen ja vielä omaa alaa niin aina tottakai pitkälle kaikki käy.
Tähän oman alan kuvaan kuuluvat tosin aina välillä muutamien kuukausien työttömyysjaksot mutta toisaalta sitten työn sattuessa kohdalle puhutaan aina yleensä muutamasta vuodesta, lyhyin ollut 1 v 4 kk. Palkallahan sitä nuorella iällä kilpaillaan, kokemusta kyllä on varmasti monella muulla enemmän, mutta kun ei nyt mitään asuntolainoja ottele niin kyllä tähänkin on ihan tyytyväinen. En kyllä lainkaan laittaisi pahakseni jos joskus oma palkkakuitti alkaisi kakkosella. Toistaiseksi ei nyt sitä rajaa vielä aivan hivotella.
kyllä se siitä! itse olin aikoinaan myös työttömänä ja turhautti aivan valtavasti! eikä tuo ikä mikään rasite ole todellakaan!! 43-vee rekrytoidaan ihan varmasti...meilläkin surin osa uusista työntekijöistä on ollut 40-52v. :) kesän jälkeen et muista kortistossa olleeskaan!
mahdollisesti jatkossa vakituistuu. Päivä vaihtunut ja mieli toinen. Kiitos kannustuksesta :)
Olen keskustelun aloittaja. Olen toimistoalan ammattilainen. Palkka vakkarina ollut tuon 2200. Vielä 2-pintaan voisin pestautua, mutta ne juuri alle.
Paska homma olla kotona, täällä pää repee. Mutta kyllä ottais päähän olla alipalkattuna orjanakin tuolla 1300-1500 palkalla. Kokemusta kuitenkin toistakymmentä vuotta ja koulutuksia päälle. Ei alipalkattuna oloa myöskään järki kestä, vaikka velat ei nyt selkää katkaisekaan. Kyllä sitä rahaa kuluu, kun on perhettä...
Kyllä on p:stä nämä pörssiytyneet yhtiöt. Tulosta täytyy tulla osakkaan omistajille, ei yhtään maltillisempaa vuotta voi olla, vaan porukkaa kylmästi ulos. Oma lompakko lähinnä kiinnostaa niitäkin. Pienissä firmoissa on sitten johtaja vähintään osaomistaja, ja harvassa lienee niissäkin mukavat ja inhimilliset johtajat.
Tosiaan vaikka itsekin tiedän hyvin, että hommista voisi saada parempaakin palkkaa jos koulutustaso ja kokemus ym. katsotaan, niin itse sitten silti pitää tuota 1300 - 1500 euroa ihan ok liksana ja sillä kyllä on valmis töihin. Itse kun sillä tulee toimeen ja parempaa ei ole koskaan saanutkaan, tuo yli 2000 olisi jo melkoinen huippuliksa itselleni niin ei sitä osaa oikein edes ajatellakaan.
Tietenkin jos on aiemmin ollut kovemmalla liksalla niin ei tietenkään oikein osaa antaa arvoa useamman satasen pienemmälle, mutta itse suhteutan asiat. Eli vaihtoehto olisi työttömyys jos kovin periaatteen ihminen olisin palkkojen suhteen ja sehän se riittää että on kohtuu tyytyväinen omaan elintasoonsa. En ole katkera kenellekään vaikka palkkoja poljetaankin nykyään, se vain tuppaa olemaan niin kovin yleistä ja en ole omankaan koulutustason tutuista kenestäkään kuullut, että olisi liksa yli 2000 euron. Yhdellä juuri sillä ja sillä rajalla, mutta on sitten kyllä rankka hommakin. Itsellä työn vaativuus kovinkin kohtuullinen.
Itsekin tietty toivon joku päivä olevani vakitöissä ja reippaalla liksalla, mutta kun tilanne ja ajanhenki on tällainen niin sen ehdoilla sitten mennään. Itse tiedän useampiakin vanhempia kovemmalla liksalla olleita henkilöitä ja yksi varsinkin oikein huvittaa. Ei ole ollut töissä koko euroaikana, mutta aina vain jaksaa mainostaa miten on ollut markka-aikana töissä 19000 mk kuussa ja alle 2700 euron ei mene ikinä, sen verran osaamistaan arvostaa. Eli suhteellisuudentajukin monesti jo voi pettää matkalla näemmä.
Itse pitkin viimeistä 1,5 opiskeluvuotta yritin kovasti hakea hommia omalta alalta, mutta mikään ei vain auennut. Viimeisellä työharjoittelulla olin ja satuin ohimennen kuulemaan eräässä yhteistyöfirmassa olevan paikan auki.
Kerran kun olimme siellä palaverissa, niin nappasin hihasta kiinni paikan vastaavaa ja sanoin ohimennen olevani paikasta kiinnostunut. Ennen kuin ehti sanoa mitään, sanoin että 1000-1200 euroa jos irtoaa niin se riittää ja onhan hommassa koeaika. katsoi hieman kummissaan ja sanoi, että kyseisen homman palkkatasokin on jo hieman korkeampi ja henkilö on jo valittu käytännössä. Puhelin soi kuitenkin 2 viikkoa myöhemmin ja paikka oli allekirjoittaneen, olivat kuulemma olleet turhan kovia muut palkkapyynnöt. (Varmasti tuohon omaan ehdotukseeni nähden voi kuvitella).
3 vuotta olin työssä ja palkka kyllä sitten pikkuhiljaa lähti kyllä kipuamaan ja itselleni korvaamatonta kokemusta sain myös. Ilman tuota ei kyllä olisi varmaan auennut mitään pahimmassa tapauksessa vieläkään. Joskus on vain myytävä itsensä alihintaan jos haluaa saada putken auki. Tyhmäähän tuo monen mielestä varmaan oli mutta pakko oli jo jotain tehdä ettei työttömyysnakki iskenyt.
Toivottavasti ei nyt tulee tuplaten tämä viestini. Ensimmäinen taisi eksyä jonnekin bittiavaruuteen.
Mutta! Sain haastattelukutsun ensi viikolle. Tässäpä näkee, kuinka välillä aurinko paistaa/vettä sataa risukasaan. Yksi pieni puhelinsoitto ja päivä oli pelastettu. Hyvät mahdollisuudet töihin, ainakin pätkäksi, kun on tuttu firma, jossa olen ollut aikaisemminkin.
Toivotaanpa parasta! Kaikille tsemppiä taas, jos sattuu päivä menemään murheen alhossa. Pää pystyy, huomista päivää ei tiedä, että minkälainen yllätys siellä odottaakaan!
sama homma. juuri valmistumisen jälkeen myin itseni pilkkahinnalla. Oli koulutus mikä tahansa, niin kilpailu tuntuu olevan kaikkialla kovaa ja työkokemusta on pakko saada. tutkinto kun ei anna kuin teoreettisen pätevyyden...