Lapsi=>ero

Minun Tarinani.
Tässä istun ja mietin, että mikä meni vikaan, miksi vaimoni halusi erota minusta ja jättää 1 1/2 vuotiaan pojan käytännössä vaille isää, missä meni vikaan.
Aikaa on kulunut n. 4 kuukautta, kun jouduin muuttamaan yhteisestä asunnosta omaan asuntoon, emme enää tulleet toimeen keskenään vaan riitelimme jatkuvasti, mikään asia ei enää luonnistunut, vaan tehtiin tikustakin riitaa ja asiat käänneettin nurin päin, eikä edes annettu sanoa asioita loppuun asti.

Nyt kun olen tavallaan saanut asioihin etäisyyttä, niin näen paljon virheitä ja vikoja jotka saivat tän prosessin huipentumaan eroon asti.
Tapahtuma ketju sai alkunsa tietenkin vaimon raskaudesta ja omasta burnautista, en tiennyt silloin, kuinka burnautti, muuttaa ihmisen kaiken näkemyksen mustaksi ja perheen lisäys joka pitäisi olla iloinen asia, rupesi pelottamaan, olen syyttänyt asioista itseäni ja vatvonut öitäkin ajatellen että mitä olisi voinut tehdä toisin, mutta ei siinä ollut oikeastaan mitään muuta tehtävissä, kuin hyväksyä se että on burnaut, taistelin sitä vastaan ja tuntuu että olen elänyt tosi pimeää aikaa pari vuotta, nyt sen vasta nään ja tiedostan miten se tuli perheen väliin, kuin myös ymmärrän vaimonkin käyttäytymisen, kun musta ei ollut siihen mitä isänä mun olisi pitänyt pystyä.
Niin paljon virheitä ja vika ratkaisuja tuli tehtyä, että missään asiassa ei onnistunut, vaikka muutettiin paikka kuntaakin sen takia, että saisin etäisyyttä työhöni, valitettavasti muutettiin samalla myös home taloon, jossa asuminen oli tietynlainen helvetti ja emmekä osanneet kantaa yhteistä vastuuta, yhteisistä ratkaisuista.
Kuitenkin rakastan vaimoani hyvin paljon ja lastani ja haluaisin yrittää kaiken alusta, että olisi vielä yksi mahdollisuus, saisi edes keskustella vaimon kanssa ja pyytää anteeksi, tekemisiä ja sanomisia, en usko kuitenkaan että mitään peruuttamatonta olisi tapahtunut vaan jatko on kysymys siitä että haluaako setviä asioita vai antaako ne olla, sillä lailla kuin ne on ja antaa painaa mieltä.
Kaiken kaikkiaan olemme joutuneet käymään kovan koulun tässä suhteessa ja ivallista miten tavallaan suutarin lapsilla ei ole kenkiä, kuinka annoimme mennä asioiden tähän pisteeseen, ja miksemme hakeneet apua aikoinaan pari suhteeseen, itse kävin burnautin takia psykologilla ja ymmärsin taudista paljon, kuitenkin kaikesta huolimatta tein ne virheet mistä psykologi varoitti mua, mielestäni olisi ollut hyvä että vaimonikin olisi tullut mukaan psykologille, koska se koskee häntä yhtä lailla kuin minuakin ja huojentavaahan on tietää että taudilla on nimi ja taudin kulku, on tosi valitettavaa ja surullista että täytyi maksaa tälläinen hinta tästä asiasta.
Luulen että vaimonikin sai tietynlaisen burnautin, lapsen hoidon suhteen ja työnsä vaatimusten suhteen, mutta siihen en voi ottaa kantaa koska meillä molemmilla on omat käsityksensä asioista ja mielstäni parempi että tunnustaa omat virheensä, eikä yritä etsiä toisesta niitä vikoja.
Onkohan kenellekään muulla vastaavanlaisia kokemuksia ja miten niistä on selvitty.
Itse olen käynyt perheneuvojalla, mutta ei ollut apua, mutta huomasin että se oli liika aikaistakin, nyt vasta alkaa hahmottumaan tietyt asiat, eli todennäköisesti menen sinne uudestaan, haluaisin vaimonikin sinne mukaan, että saisimme pöydän putsatuksi, ihan lapsemmekin takia.
tv jarska