Olemme pian muuttamassa poikaystäväni kanssa yhteen, ja olemme nyt pohtineet kuinka talouden ruokakulut tulisi jakaa. Mielestäni ei ole reilua jakaa ruokakuluja puoliksi, koska mieheni kuitenkin syö huomattavasti enemmän kuin minä... Kuinka te olette asian ratkaisseet?
Kulujen jakaminen parisuhteessa
jfkhdku
255219
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Meillä on ollut yhteiset rahat yhteenmuutosta lähtien ja vähän ennen sitäkin alkoi siihen lipsua, eli kun seurustelu oli edennyt vakavammaksi, oli ihan sama kumpi maksoi ravintolassa, periaatteessa tehtiin niin että vuoron perään mutta ei siinä senttejä eroteltu. Tämä on ainakin meille ihan luonnollinen ratkaisu, kun rahat kuitenkin käytetään yhteiseen elämäään eikä tässä kummallekaan paljoa mitään ylimääräistä kuitenkaan jäisi.
Kyllähän sitä kuulemma joillakin pariskunnilla on omat eväätkin jääkaapissa.. eli en osaa antaa ohjeistuksia siihen puoleen, kun tuntuu omalle kohdalle ihan mahdottomalta pelkkä ajatuskin :D
Sinä kuitenkin syöt kalliimpia laihdutusvalmisteita ja hivenhörhötyksiä. 100 grammaa ituja maksaa enemmän kuin 400 grammaa maksalaatikkoa ja pullo Eviania enemmän kuin pullo tarjouskeppanaa. Pistäkää kulut reilusti puoliksi vaan.
Ratkaisuna siis 3 eri tiliä, joista yksi yhteinen ja lisäksi molemmilla ne omat, hlökohtaiset palkkatilit.
Yhteiselle tilille kumpikin maksaa tietyn prosentin omista tuloistaan ja yhteisen tilin rahoista maksetaan kaikki yhteiset kulut: ruuat, vuokra, sähkö jne. Omat menot, esim. tupakka, vaatteet, huvitus, matkat, maksetaan itse.
Jos haluaa olla tosi reilu, isompituloinen maksaa suurempaa prosenttia.
Jos päädytte kokeilemaan, kertokaa toimiiko systeemi. :)
siis mut eikö ton prosenttiratkasun idea oo nimenomaan se, että isompituloinen maksaa JO enemmän??
Mut kun se toinen on isoruokasempi? :) Ja isoruokasemmat yleensä tienaa enemmän... Jospa se olis isoruokanen ja vielä hyväsydäminen?
Sama prosentti tarkottaa, että molemmat osallistuu kuluihin samanlaisella panoksella. Kumpikaan ei pääse elvistelemään, että mä maksan enemmän kuluista, kun se on suhteutettu tuloihin.
Eli mulla oli ex:n kanssa just tuo kolmas tili, mihin laitettiin kk:dessa tietty summa, vuokra, netti, sähkö, vakuutus, ruoka rahoiksi. Ja jos mentiin baariin tms. ja toisella ei ollut paljoakaan..niin toinen antoi, huom ei lainannut..Systeemi toimi hyvin!
Nyt on tilanne se että seurustelen miehen kanssa, joka syö enemmän kun minä, terveysintoilee enemmän kun minä, on isompituloinen (hiukan) ja ennen kaikkiaan perkeleen PIHI!
Miten sellaiseen ihmisen kanssa voi raha asiasnsa järjestää? Koska tiedän että jos muutamme yhteen minä saan olla se kokki kolmonen..ja kaupassa kävijä..jne jne.
Jos sulla on kokemusta, että tuo toimii, niin ehdota sitä hänelle, kun menette yhteen. Jos ei suostu, on mun mielestä sulla oikeus esittää jopa vaatimus että näin tehdään ellei miehelläs ole parempaa ehdotusta. Ei sekään ole oikein että kaupassakävijä maksaa kaiken itse. Ja pahimmassa tapauksessa vielä laskut, jos toisella ei ole niihinkään rahaa. Yhdessä mun tuttavaperheessä on näin käynyt. Raha-asioiden hoito on kuitenkin niin tärkeällä sijalla suhteessa, varsinkin jos niiden hoitaminen ei toimi. Hyvin toimivaan systeemiin ei tarvitse enää korvaansa lotkauttaa, kun se toimii kuin itsekseen. Siksi alussa kannattaa käyttää hetki sen toteuttamiseen ja suunnitteluun.
Varsinkin suhteen alkuaikoina kannattaa kiinnittää asiaan huomiota, sitten myöhemmin kun toisen tuntee jo paremmin ja tietää hoitaako vastuullisesti raha-asiansa voi siirtyä toisenlaiseen systeemiin, esim. jos lapsia tulee.
Kuitenkin on olemassa ihmistyyppejä, jotka ei hoida raha-asioitaan tai käyttävät hyväkseen, silloin on sinisilmäistä pitää vain yhtä yhteistä tiliä, koska voi käydä niin että se on joku päivä tyhjä.
Meillä on ollut "yhteistä" alusta asti, joten tuskin voit varmaan meidän mallia käyttää.
Jos et ole valmis jakamaan esim. ruokakuluja, niin varmaan täytyy olla jääkaapissa eri lokerot kummallekin. Toisaalta esim. kodin hankinnoissa (huonekalut, lakanat jne.) täytyy päästä kuitenkin yhteisymmärrykseen. Eipä siitä "yhteisestä" osuudesta pääse oikein irti, jos saman katon alla asutaan. Mutta jos mitään ei ole valmis jakamaan, niin onko siinä yhteenmuuttamisessa järkeä?
mitä saitureita!
Mielestäni isompituloisen tulisi maksaa enemmän.
Jos tuossa vaiheessa centtejä alat laskea.
Huono ennuste.
Rahat pitää olla että se maksaa jolla rahaa sattuu olemaan mukana tai yleensäkään pankkitilillä.
Eri elämäntilanteissa se varallisuus saattaa vaihdella yllättävästikin ( ja paljon) vuosien kuluessa.
Niin meilläkin :)
Se maksaa kuka sattuu käymään kaupassa tai jos käydään yhdessä niin se kumpi sattuu olemaan lähempänä kassaa silloin kun pitää maksaa. Jos toiselta loppuu rahat niin toinen antaa. Ei aavistustakaan miten rahat loppujenlopuksi jakautuu.
se on. Yhteiset rahat nimittäin... Me elimme nykysen vaimoni kanssa puolisen vuotta yhteenmuuton jälkeen siten, että koetimme maksaa suunnilleen puoliksi yhteiset menot. Se kuitenkin osoittautui hankalaksi minun puoleltani, kun yritin ynnäillä, että molemmat maksavat suunnilleen saman verran. Päätimme sitten yhteisesti, että helpotamme hommaa siten, että ohjaamme palkkamme ja pankkikorttimme samalle tilille. Ja tsadaa, ei enää laskemisia kumpi on maksanut mitäkin. Ja se mitä joskus jää vähäsen yli, pistetään säästötilille. Sieltä sitten voi kumpainenkin käyttää rahoja miten haluaa. Meillä asia on toiminut hyvin, kumpikaan ei tuhlaa rahojamme itsekkäästi pelkästään omiin huvituksiinsa tai hyödykkeisiinsä. Molemmat pitävät huolen siitä, että toisellakin on mahdollisuus hankkia itselleen mitä sitten haluaakaan, eikä rohmua yhteisistä varoista liikaa omiin tarpeisiinsa.
Suosittelen, vaatii tosin oikeudenmukaisia ja tasavertaisia ihmisiä, jotta systeemi toimii. Mutta miksi sitten pitäisi yhdessä asuakaan, jos sitä ei tehdä tasapuolisesti ja toista kunnioittaen? Se taitaa olla tosin nykyaikaa, että ihmiset elävät yhdessä ja kuitenkaan mitään jakamatta. Yksin yhdessä voisi sanoa. Omaa henkilökohtaista reviiriään puolustaen, jopa siltä läheiseltä kumppanilta, jonka kanssa elämä kuitenkin pitäisi jakaa.
mut en tiedä toimiiko se, koska meillä on todella isot erot tuloissa (mies ansiotyössä, minä opiskelija), ja kaiken lisäksi mies on pihi :) Kuitenkin sanoo että kyllä hänen kuuluu enemmän maksaa kuin tienaakin enemmän. Helpointa olisi mun mielestä toi yhteinen tili, mutta mies vastustaa ajatusta jostain syystä. Että sitten ku on lapsia ni ok. En mä todellakaan aloittaisi mitään kulutusjuhlaa jos meillä yhteinen tili olisi. Samalla tavalla ku nytkin, eli enpä paljon mitään ostelisi :)
hieman eroa tuloissa. Ei tosin paljoa, mutta mitä väliä sillä on? Jos yhdessä asutaan ja eletään, niin mielestäni silloin molemmat tuovat tulonsa yhteiseen pottiin, joka on molempien käytössä tasa-arvoisesti, riippumatta siitä, kumpi tienaa enemmän. Ja meillä siis menee molempien kaikki tulot samalle tilille, ei siis mitään osuuksia tulojen mukaan. Jos vaikka 50-60 vuotta ehtii yhdessä elämään, niin eiköhän siinä nykymaailmassa ehdi tasaantumaan osuudet.
En ymmärrä, kun nykyään tuntuu olevan yleistymään päin suuntaus, että kaksi yhdessä elävää eivät jaa kuin osoitteen ja mahdollisesti sukunimen, rahat on omia, puhelimiin ei saa koskea ja tietokoneissa on molemmilla omat tunnukset salasanoineen... Se on juuri sitä yksin yhdessä meininkiä. Itse haluan jakaa elämäni vaimoni kanssa ja siihen kuuluvat tuloni, mikä on minun, on myös hänen. Ja päinvastoin.
oli ex-avomiehen kanssa niin, että vuokra ja sähkö maksettiin puoliksi, ja ruoan maksoi se jolla sattui olemaan rahaa ja aikaa käydä kaupassa. En kyllä itse jaksaisi suhdetta, jossa kauppakuitit käydään taskulaskin kourassa läpi, tyyliin: "tuo on sun banaani, sun leikkeleet, mun porkkanat..."
Entä jos miehesi esim. jää työttömäksi tms. eikä rahaa vuokran ym. jälkeen riitä ruokamenoihin? Saako mies olla nälässä ja sinä mässytät tyytyväisenä vieressä, kun SINÄ olet ruoat maksanut?
Ollaan asuttu yhdessä nyt n.puoli vuotta ja avattiin heti yhteinen tili jonne laitetaan 100€/kk molemmat. Siitä maksetaan ruoka ja yhteiset laskut. Hyvin toimii!:)
Täytyy kyllä nostaa hattua jos 200€lla maksatta kaikki laskut ja ruoatki vielä!! Meillä tuommonen summa ei riitä edes bensoihin kuussa.
Ollaan asuttu kaks vuotta yhdessä ja harvemmin tulee riideltyä rahasta. Paitsi silloin kun sitä ei ole (= Mies tienaa yli tuplasti enemmän kun minä, vaikka molemmat ollaan palkkatyössä. Laina menee miehen tililtä, minä makselen yhtiövastiketta. Ruokakaupassa maksaa se, jolla on rahaa. Samoin käy baarireissujen suhteen. Ei lasketa senttejä, kunhan molemmilla on rahaa. Hän kulkee autolla, joten luonnollisesti ostaa bensat, ja niihinhän näillä hinnoilla menee melkoinen summa kuukaudessa. Minä kuljen julkisilla, joten ostan omat bussikorttini. Hän ostaa harvemmin kotiin mitään, koska minä rastan sisustelua. Kumpikaan meistä ei harrastele liiemmin shoppailua, vaatteita ostetaan tarpeen mukaan. Rakastamme snoukkausta yli kaiken, joten niitä kamoja ostetaan esim. luotolla ja maksetaan molemmilta tileiltä aina kun on tarvista riippumatta siitä, kumman laudasta tai pöksyistä on kyse. Meistä ei kumpikaan ole erityisen säästeliäs, mutta minä katson kaupoissa tarkemmin hintoja ja vertailen niitä. Hyvin on pärjätty!
Toivottavasti lainan kohde on kuitenkin molempien nimissä - ja maksettavana? Nimittäin just tässä piilee vaara, kun toinen maksaa vastikkeen ja toinen lainanlyhennyksen, niin mahdollisessa erotilanteessa virallisesti lainanlyhentäjä on omistaja ellei sitten asunto ole molempien nimissä. Ja yhteinen lainakin on luonnollista laittaa puoliksi, kun kerran yhdessä asutaankin.
...laina on kokonaan miehen nimissä, koska se oli taloudellisesti kaikkein järkevintä. Hän osti ensimmäistä asuntoaan, minä taas olen omani ostanut jo kauan sitten. Sen ensimmäisen ja toisenkin. Seuraava tietysti laitetaan puoliksi, jos siitä ei enää hyödytä mitään, että se on jomman kumman nimissä (= Ja jos sitä raha-asioissa aina varustautuu sen eron varalta, on sama kyllä jo ostaa huonekalutkin nimilappujen kanssa. Eipä tule myöhemmin riitaa!
vaikka kaiken jos antaisin, mutta sitten mulle tulis siitä jotenkin typerä olo ja varmaan riideltäisiin. Hänen miehistä itsetuntoaan perheen elättäjänä ei ole mitenkään ylettömästi rassannut se, että on yhteinen tili ja omat tilit, koska rahasummilla mitattuna hän maksaa kuitenkin enemmän. Palkat maksetaan yhteiselle tilille, josta menee sitten 200€ per nassu omille tileille. Mitä yhteiseltä tililtä jää vuokran, ruuan, laskujen, harrastus- yms. huvituskulujen jälkeen, menee säästötilille. Omalla rahalla saa tehdä mitä huvittaa, säästötililtä nostetaan isompia yhteisiä hankintoja varten, esimerkiksi lomamatkoihin. Jos tekee tiukkaa, minä päätän mitä kaupasta ostetaan, koska olen pihimpi.
Tällä systeemillä ollaan vuosi pärjätty ilman mitään riitoja rahasta, joita olisi helposti voinut tulla jos mies olisi maksanut yhteiselämän lähes kokonaan, mutta jokaisen pariskunnan pitää keksiä itselle sopiva systeemi.
Tuo täysin oma raha on ihan hyvä juttu, tosin se vaatii, että tulot ylittää menot selvästi. Itse en tullut edes ajatelleeksi, kun meillä oli (ja on) yhteiset rahat, niin vaimosta tuntui kurjalta mennä "minun" rahoilla kampaajalle. Tuollaisista viikottaisista jutuista on päästy eroon (eli ei tarvitse kysyä toiselta, voiko ostaa jotain), mutta isommat hankinnat täytyy sopia yhdessä. Tästähän ei minun mielestäni parisuhteessa pääse irti, vaikka olisi mikä järjestely. Jos toinen haluaa ostaa 250 euron sohvan ja toinen haluaa 800 euron sohvan, niin johonkin kompromissiin on päästävä tai sohvat täytyy ostaa eri asuntoihin.
Oli rahojen jakamistapa mikä tahansa, niin tärkeintä on, että se tyydyttää molempia.
Nyt kyllä kannattaisi kiireesti myös selvittää kumpi katsoo enemmän telkkaria ja on siten velvollinen maksamaan suuremman osan tv-lupamaksusta.
Ja entäs kumpi käyttää enemmän Emboa ?
Auton mittarilukemat kannattaa myös ottaa ylös ja laskea kilometrikustannukset, kulut maksetaan sen mukaan. Huollon maksaa se kumman kohdalla ne kilometrit täyttyy.
Pyykinpesuaineet on hyvä ostaa erikseen niin molemmat voivat sitten pestä omat pyykkinsä.
Vaikka se jonkun korvaan kuulostaa omituiselta, meillä on selkeästi eri ruoat, ja kun yhdessä käymme kaupalla niin molemmat maksavat omansa. Sitten jos toinen kipaisee molempien ostoksilla niin ei siinä kumpikaan perään huutele.
Miksi sitten omat ruoat, jos joku ihmettelee? Minulle kiitos rasvatonta maitoa ja jogurttia, vähärasv. Pirkan jauhelihaa, makaronia, marinoimatonta kanaa, kasviksia jne., miehelle taas ehdottomasti aina kokolihaa tai kanaa mahdollisimman rasvaisessa muodossa, kermaperunoita, valmissalaatteja, limpparia ja tylsintä mahdollista leipää =)