Vaikka erostamme on mennyt aikaa, ja vaikka olen yrittänyt unohtaa huomatakseni että olen edelleen sinun, olen vihannut, masentunut, itkenyt.. Olemme yrittäneet puhuakin, tuloksetta. Mikään ei kai koskaan poista sitä faktaa että olit elämäni suuri rakkaus. Toivon itseni kannalta että voi tulla myös toinen sellainen, jottei tarvitsisi ajatella että tässä tämä elämä nyt oli. Ihailin sua aina suuresti, mutta myös pelkäsin kovasti menettäväni sinut. Pakko vaan jaksaa ja ajatella että toivottavasti joskus olen edes lähellekään niin onnellinen kuin olin kanssasi. Vaikka intohimoiseen suhteeseemme paljon pahaakin mahtui.. Sinussa vain oli sitä jotain, joka sytytti roihun, niin hyvässä kuin pahassa. Annoin sulle uuden mahdollisuuden jonka sä jätit käyttämättä. Miksi? Luulit että pelaan sulla. Vai riittikö sulle se että sait tietää että oikeasti sittenkin rakastin? En jaksa enää edes uskoa että voitaisiin joskus keskustella. Niin kauan on mennyt aikaa ja niin vaikeaa se sulle aina on, mun kanssa. Silti sitä toivon. Sulla vaan on aina liian kiire, mulle. Liian vaikeita asioita? Helpompi unohtaa kohdatakseen kaiken vain myöhemmin? Kaikkea hyvää sinulle kuitenkin. Ja lopuksi, en pettänyt sua koskaan vaikka niin luuletkin.
kaipaan sinua
kaksonen
71805
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tiedän tuon, mutten enää jaksa repiä itseäni palasiksi vuoksesi. En halua odottaa ja pettyä taas, kuten niin monta kertaa. Tunteeni ovat kuitenkin samat. Toivottavasti tulee oikea aika meillekin, vielä tämän elämän aikana.MRS.Aina, kaikesta huolimatta.
Rakastan sinua aina, elämäni loppuun asti. Toivon myös että meille tulisi oikea aika vielä. Mielenkiintoista: toivomme oikeaa aikaa = toivo; rakastamme = rakkaus; ei jaksaisi repiä enää itseään toisen vuoksi = usko puuttuu. Tiedäthän: usko, toivo, rakkaus, suurin niistä on rakkaus.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja sitä että löydät vielä sen elämän rakkauden, tai mistä sitä tietää, vaikka löydät sen aidon alkuperäisen, kaikki on kuitenkin mahdollista.
Itsellä oli aikoinaan kans rakkaus, jota rakastin koko sydämestäni ja olin onnellinen, se suhde loppui siihen pettämiseen, tai oikeammin luottamus, mutta siitä aikaa jo vuosia jos ei kymmenen, kuitenkin elämäni on pysähtynyt sen jälkeen ja mikään ei enää kiinnosta, tai tuntuu siltä että jotain puuttuu, ehkä oli niin että se toinen oli puoliskoni ja ilman sitä olen sitten vajanainen.
tv kaksonen aito sellainen.
Kirjoituksesi tuntui aivan kuin omalta elämältäni. Valaisetko kuka olet tai ainakin anna joku vinkki mistäpäin Suomea ja ehkä jotain muutakin.
Vaikutan Helsingissä. Syntymävuoteni 1976.
tuntua näin tutuilta...toi MRS muistan kun lähetit sitä mulle viesteissä..Sä olet elämäni suurin rakkaus..olet van rapu...ei se siitä miettimällä muutu...tule luokseni edes juttelemaan jos ei muuta..kuitenkin on tunne että edelleen välität ja niin sanoit puhelimessakin muutamia päiviä sitten..sunki kans ois ihan kiva olla vielä..muistatko tunnin puhelun...sulla niin kaunis ääni...tyhjä tunne nyt ku et ole vastaillu edes viesteihin..
Kuin omasta elämästäni morsiameni nimi oli mari ja oli syntynyt vuonna 72.
Suhde on mennyt poikki tai ero??? jo kymmenen vuotta sitten, aina silloín tällöin hän jaksaa muistella mua tekstiviestillä ja harvemmin mitään onnentoivotuksia tulee silloin.
Kuitenkin niin paljon olen jäänyt kaipaamaan ja elämättä elämää sen eron jälkeen, tuntuu kuin olisi elämä pysähtynyt sen jälkeen ja odottaa sit sähköshokkia joka palauttaisi mut takaisin elämään, tuli sitten väliin ex vaimo ja lapsi jota rakastan eniten maailmassa, mutta jotain puuttuu vielä tai on puuttunut kaiken aikaa.
Alan uskomaan siihen tarinaan että toiselle on määrätty se toinen puolisko ja toiset löytää sen ja toiset ei, eri asia on sitten että miten he sitten pitävät toisestaan huolta.