Kertokaa rakkaat ihmiset mitä voin tehdä kun olen tyhmä kuin aasi ja täysi idiootti! Poika on tykännyt musta jo kauan ja yrittänyt ja odottanut, mutten uskalla lähteä mukaan, koska se ei koskaan SANO mitään. Nyt erään kurjan yhteisen illan jälkeen pyysin siltä meilissä, että se sanoisi mulle jotain, joka antaisi rohkeutta mennä eteenpäin, ja se ei tietenkään reagoinut asiaan kuten olisin toivonut (no sehän nyt oli päivänselvää, en minäkään käskien laula, mutta TARVITSEN jotain sanoja, edes että olen kaunis tai ihana tai mitä hyvänsä), vaan otti etäisyyttä ja minä sain kauhuhalvauksen ja otin etäisyyttä itsekin ja sanoin että nyt ei voida nähdä koska mulla ei juuri nyt ole sille mitään sanottavaa. Eilen se laittoi kauniin viestin, sitten yhden kylmän ja tänään kaatoi kylmää vettä suoraan niskaan eikä sillä ollut aikaa vastata kun yritin ottaa yhteyttä.
Voi elämä mikä sotku mun oma elämäni onkaan ja mikä junttilehmä oikein olen kun ajan sen pois! Nyt haluan vaan soittaa sille ja lähettää viestiä, kun olen hysteerinen hullu, mutta ei kai nyt kannata, kun ainoa mitä voin sanoa on että unohda koko juttu, vaikka tiedän että se pitää sanoa ITSELLENI, kun en sitä pysty tekemään, en voi unohtaa mutta en halua myöskään roikkua.
Miksi olen näin hullu, miksi solmin kaikki asiani tiukalle sotkuiselle vyyhdelle, jota ei saa auki enää mikään tahi kukaan tässä todellisuudessa?
Mitä oikein teen? Haluaisin että se tulisi luokseni nyt ja ottaisi minut syliinsä että saisin haistaa sen kaulakuoppaa ja hyrrätä onnesta.
Sanokaa jotain, kiltit, olen ahdingossa!
Voi elämä mikä sotku mun oma elämäni onkaan ja mikä junttilehmä oikein olen kun ajan sen pois! Nyt haluan vaan soittaa sille ja lähettää viestiä, kun olen hysteerinen hullu, mutta ei kai nyt kannata, kun ainoa mitä voin sanoa on että unohda koko juttu, vaikka tiedän että se pitää sanoa ITSELLENI, kun en sitä pysty tekemään, en voi unohtaa mutta en halua myöskään roikkua.
Miksi olen näin hullu, miksi solmin kaikki asiani tiukalle sotkuiselle vyyhdelle, jota ei saa auki enää mikään tahi kukaan tässä todellisuudessa?
Mitä oikein teen? Haluaisin että se tulisi luokseni nyt ja ottaisi minut syliinsä että saisin haistaa sen kaulakuoppaa ja hyrrätä onnesta.
Sanokaa jotain, kiltit, olen ahdingossa!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minäkin olen kai tyhmä, koska en oikein ymmärtänyt mitä halusit sanoa. Siis oletteko te yhdessä vai ettekö ole? Ja mihin et uskalla lähteä mukaan? Ja kummalla teistä ei ole mitään sanottavaa?
Ihme soutamiselta ja huopaamiselta tuo kuulostaa. Jos haluaisit, että se poika tulisi luoksesi, jotta voisit hyrrätä sen kainalossa, mikset sano sitä hänelle suoraan? Kun kuitenkin kerrot tietäväsi, että hän on tykännyt sinusta jo kauan.
Avoimuutta, hyvät ihmiset. Sillä asiat ratkeavat.
Olet tietty oikeassa, avoimuudella asiat ratkeavat. Etkö ole kuitenkaan koskaan ollut tilanteessa, jossa pelkäät avoimuutta kuin ruttoa? Jollet, ole onnellinen, hyvä ystävä.
Sepä ongelmani juuri onkin, etten osaa olla järkevä ja tasa(paino)inen - en ainakaan juuri nyt juuri hänen kanssaan.
Jos haluat selvennystä edelliseen: Emme ole yhdessä, koska tilanteeni ei salli sitä enkä minä osaa juuri nyt hoitaa asioitani selvemmiksi. Poika käyttäytyy minua kohtaan kauniisti, mutta pidättyväisesti, ja vaikka tiedänkin hänen pitävän minusta (koska sanoo odottavansa), haluaisin kuitenkin kuulla jotakin muutakin, jotakin, joka saisi minut tuntemaan itseni halutuksi ja rakastetuksi (tai ainakin pidetyksi). Tarvitsen niitä sanoja, jotta voin mennä eteenpäin, mutta nyt en varmasti kuule niitä ainakaan ennen, kuin on jo liian myöhäistä.
Kiitos kun vastasit, vanhempi sukulainen.
Ehkä sinun pitäisi hoitaa asiasi selviksi ihan siitä pojasta riippumatta. Näin miehen näkökulmasta minua arveluttaisi sitoutua sellaiseen naiseen, jonka asiat ovat sekaisin ja josta välittyisi sellainen kuva, että hän tarvitsee minua selvittämään asiansa.
Mielestäni ihmissuhteilla on edellytykset onnistua vasta sitten kun kumpikaan ei ole toisesta riippuvainen. Silloin sitoutuminen tapahtuu sen takia, että oikeasti välittää toisesta eikä siksi, että toista tarvitsee paikkaamaan tai kojaamaan jotain puutteita omassa elämässään (kuten yksinäisyyttä, taloudellista tilannetta, asunnottomuutta jne). Eli vaikka VOISI aivan hyvin asua yksinkin, silti HALUAA asua yhdessä.
Rakkauden pitäisi olla tahdon eikä välttämättömyyden sanelema asia. Sanat joita en halua kuulla: "en voi elää ilman sinua!". Sanat, jotka haluan kuulla: "haluan elää kanssasi!".
Olet aivan oikeassa, hyvä herra, jaan kaikki mielipiteesi. Minun pitääkin hoitaa asiani kuntoon, ja haluaisin tehdä sen rauhassa, mutta toisaalta poika tuppaa aina väliin kun on niin malttamaton. Tahtoisi siis että selvitän asiani mahdollisimman nopeasti, muttei anna siihen aikaa.
Mitä ihmissuhteiden onnistumisedellytyksiin tulee, olen kanssasi harvinaisen samaa mieltä. Välillä vaan tuntuu kuitenkin siltä, että sitä toista tarvitsee, vaikkei haluaisikaan asioiden olevan niin, ja se tuntuu kurjalta ja ajaa eilisillan kaltaiseen ahdinkoon.
Nyt aurinko kuitenkin taas paistaa!
Kiitos viisaista neuvoistasi ja kaunista päivää!
Jos annoin ymmärtää tarvitsevani pojan apua hoitaakseni asiat kuntoon, tein sen vain siksi, että tilanne on sietämätön kaikille, hänelle siksi, että joutuu odottamaan, minulle siksi, että joudun ottamaan hänet huomioon vaikkei minulla juuri nyt olisikaan siihen resursseja. toki osaan elää ja järjestää elämäni ilman häntäkin, mutta minusta ei ole/ollut liikaa vaadittu pyytää kerran tukea, kun hän toisaalta pyytää minulta sellaista, jota en nyt ilman sitä voisi antaa.
Öh... olipa sekavaa, mutta lienee kai käynyt selväksi, että todella olen hiukan sekava...